sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Iskän tykönä kylässä

Olen nyt käymässä isän tykönä Turun lähellä. Tänään on tasan kuukausi lähtöön. Tuntuu oudolta. Ruisleipää ostaessa miettii, että onkohan tämä viimeinen ruisleipä seuraavaan kolmeen vuoteen. Milloinkohan seuraavan kerran pääsen käymään isän tykönä. Välissä hermot on kireällä, mutta täytyy yrittää olla vielä tavallistakin sietokykyisempi, ettei lyhyt yhdessä olo mene turhaan riitelyksi.

Niin ja kuntoilu on kyllä taas vaihteeksi hiipunut. Heti, kun on paljon tekemistä niin ei enää jaksa pitää kiinni rutiineista. Tällä viikolla meiltä lähtee auto, joten ei varmaan tule enää käytyä niin paljon uimassakaan. No, ei kai se auta, kun keskittyä tähän hetkeen ja yrittää olla suunnitelematta liian kunnianhimoisia tavoitteita näille viimeisille viikoille.

Viisumit ovat jo melkein Suomessa. Mikko menee maanataina hakemaan ne postista. Pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen lista siitä mitä kaikkea olemme oppineet byrokratian kiemuroista. Siitä voisi olla seuraaville lähtijöille hyötyä. Nyt se byrokratiaosuus pitäisi olla valmista. Seuraavaksi pitää alkaa ottamaan selvää käytännön asioista, kuten asunto Ukarumpassa.

Viikot tuntuvat menevän niin kauhean nopeasti. Ukarumpassa odottaa kovin erilainen ympäristö ja elämä. Opiston arki Ryttylässä on ollut jo pian kaksi vuotta meidän kotina. Tuntuu oudolta jättää kaikki tuttu ja ottaa askel kohti tuntematonta.

Matka jatkuu, mutta minkälainen maisema mutkan takana odottaakaan?





keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

5 viikkoa lähtöön

Kaikki alkaa papereiden puolesta olla valmista Papualle lähtöä varten. Loppuaika on odottelua, lähtöön valmistautumista ja pieniä hommia Kansanlähetyksessä. Tänään taas vaihteeksi tuntuu vaikealta ajatus siitä että kaikki rakkaat jäävät tänne kauas Suomeen. Onneksi on skype ja facebook.


Matt. 10:37-39 
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.
Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Tämä on aika hurja Raamatun paikka.. Mutta puhuttelee kyllä tällä hetkellä aika paljon. Luotanko siihen että Jeesus pitää rakkaistamme huolta silloinkin, kun itse olen kaukana. Mikä minun elämässäni on kaikista asioista tärkein? Voimme yrittää itse suunnitella, suojautua ja valmistautua tulevaisuuteen, mutta lopulta kaikki on Taivaan Isän kädessä.




sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Mahdollisuus muutokseen @ Turku

Tehtiimpä sitten yhden päivän reissu Turkuun. Meillä oli ensin Kaarinan kirkossa lähetystilaisuus ja sitten Turussa Kansanlähetyksen kodilla evankeliomistilaisuun. Oli kiva päivä, vaikka sai sitä kyllä autossakin sitten istua taas ihan tarpeeksi.

Tänään oli todella kauniit revontulet Turun seudulla, kun ajelimme kohti kotia. Ensimmäistä kertaa näin revontulet näin etelässä. Kotiseudulla Enontekiöllä niitä kyllä näki useinkin. En ensin meinannut uskoa, kun Mikko väitti että taivaalla on revontulia. Kun loimut vahvistuivat oli pakko myöntää että kyllä ne sittenkin on ihan oikeita revontulia eikä vain "kaupungin valojen heijastumia" :)

Tämä kuva on Kanadasta, mutta kyllä Turussaki oli melkein yhtä hienot taivaan valkeat :)

Mahdollisuus muutokseen kampanjan tilaisuudessa laulettiin tämä laulu. Se on todella kaunis sekä sanoiltaan että säveleltään ja kieltämättä sopii hyvin myös meidän elämäntilanteeseen.

AAMURUSKON SIIVIN
                                  
1. Sinä tunnet, Herra minut, tiedät joka askeleen.
    Olet kaiken huolehtinut, kaiken pannut paikalleen.                        
    Ei ole sanaa suussani, jota et Sä tuntisi.
    Missä olenkin, minne menenkin, tiedät kaiken mitä teen.
         
    Minne voisin, Herra, mennä, ettet sitä huomaisi.
    Ei niin kauas siivet lennä, ettet siellä olisi.
    En pysty mitään salaamaan silmiltäsi milloinkaan.                 
    Minne pakenen, Sinä tiedät sen, tunnet ajatukseni.

    Vaikka miten kauas kulkisin,     aamuruskon siivin lentäisin              
    vaikka merten taakse muuttaisin,   Sinä olet siellä kuitenkin,
       
    Luojani, olet kuitenkin.
                               
2. Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
    Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
    Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.           
    Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.
   
    Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
    Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
    En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
    Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani

   Vaikka miten kauas kulkisin,     aamuruskon siivin lentäisin,               
   vaikka merten taakse muuttaisin,   Sinä olet siellä kuitenkin,
       
   Luojani, olet kuitenkin.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Meillä on viisumit!

Vihdoin tuli hyviä uutisia ja meidän viisumit ovat saapuneet! Nyt olemme valmiina lähtöön ainakin papereiden puolesta. Vähän yli kuukausi lentopäivään. Jotenkin outo olo. Ei osaa varmaan kunnolla ymmärtää ennen kuin kone laskeutuu PUG:aan.

Dokumentti eräästä lähetystyöntekijä perheestä Papua-Uudessa-Guineassa



Katso koko dokumentti täältä

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Uimaan!

Olemme nyt aika ahkerasti käyneet uimassa. Viikonloppuna olimme pari tuntia uimahallilla ja Mikko sai uitua 3km ja mie 2km. Ei ollenkaan huonosti.. Kyllä noilla lukemilla kehtaa jo mennä viidakkoleirin uimatestiin :)

Uusin ystäväkirje tulee uunista ulos pian. Tekstit on jo valmiina ja ehkä huomena päässään jo postittamaan. Kesäkuun ystäväkirje tuleekin sitten jo toivon mukaan Papua-Uudesta-Guineasta.. Jännittävää!

Mikko suunnittelee lähetysnäyttelyyn kansanlähetysopistolle videontoisto galleriaa. Maria on luvannut ainakin tulevan viikon avustaa opiston siivoustiimissä. Ihan kiva tehdä välissä kunnon fyysistä työtä :) Saan olla mukana tekemässä myös virolaista nukkekotia lähetysnäyttelyyn. Tosi kiva päästä näpertelemään. Pää pursuilee jo kaikenlaisia ideoita nukkekotitarvikkeista..


Toistaiseksi on pinnalla pysytty ilman uimarengasta :)




tiistai 5. maaliskuuta 2013

Edelleen kotona Suomessa

Niin siinä sitten kävi, että lentoja oli pakko siirtää eteenpäin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme pitäneet olla viime lauantaina lähdössä kohti Papua-Uutta-Guineaa. Positiivista on kuitenkin se, että meille on viisumit myönnetty. Loppu on sitten kiinni vaan siitä, että kuinka nopeasti/ hitaasti byrokratian rattaan pyörivät. Seuraava arvioitu lähtöpäivämäärä on 24.4.

Toisaalta on ihan kiva jäädä vielä Suomeen ja tehdä loput lähtökuviot rauhassa. Toisaalta taas olisi ollut kiva jo päästä lähtemään. Nyt olemme sitten taas vaihteeksi purkaneet tavaroitamme matkalaukuista ja laatikoista. Onneksi 95% on jo varastoituna, joten muutaman matkalaukun kanssa on suhteellisen helppoa tulla toimeen.

Nyt pitäisi aloittaa kunnon kohottaminen ja tok pisinin opiskelu. Varmaan jonkun verran teemme myös hommia sekl:n toimistossa. Odottavan aika voi joskus olla pitkä, mutta luulen, että meidän tapauksessa pari kuukautta kuluu aika vikkelästi. Uusin ystäväkirjekin pitäsi ilmestyä piakkoin..

Tässä teille esimakua tok pisinin kielestä
En osaa puhua kovin hyvin tok pisiniä = Mi no save gut long Tok Pisin
Haluaisin laskun (ravintolassa) = Mi laik baim bil blong kaikai bilong mi.

Tästä on hyvä jatkaa opiskelua ;)

vielä ei päästy lentokoneeseen asti.