ötökkäpizzaa

Tein toissapäivänä pizzaa minun omalla lemppariohjeella. Laitan
pohjataikinaan avokaadoa ja banaania. Täytteenä tonnikalaa, tomaattia ja
persikkaa. Suomessa laittaisin purkkiananasta, mutta täällä ostan
kokonaisen ananaksen torilta. Jostain syystä sita ei oikein tee mieli
laittaa pizzaan. Se on jotenkin liian erilaista. Niimpä korvasin
ananaksen persikalla.

Kun kaadoin osan jauhoista taikinaan, pinnalle nousi kymmenen
jauhokuoriaista. Siitä tiesi heti, että tämä jauhopussi taisi olla oikea
proteiini pommi.. Alan tottua ötökkäruokaan jo sen verran ettei pieni
koppakuoriaispizza tunnu enää missään. Lisäsin taikinaan hieman
siemeniä, jolloin kuoriaisia on mahdotonta erottaa muiden aineksien
joukosta.

Ostin tänään ison köntin krokotiilin lihaa. Tuliskohan siitä hyvää
pizzatäytettä :P Krokotiili on täällä aika halpaa, joten ostan sitä aina
kun vaan mahdollista. Lisäksi ostin jotain kalaa. Olikohan se
barrakudaa.. Krokotiilia olen syönyt usein, mutta paikallisia outoja
kaloja en ole vielä maistanut. Saa nähdä mitä saan siitä aikaan.

Mulla on tänään ikävä ruisleipää, kalakeittoa ja suomalaista rasvatonta
maitoa. Ehkä sitten kun tulee Suomeen on ikävä ötökkäpizzaa ja
krokotiiliä..

sairaana ja vähemmän sairaana

Viikko sitten lauantaina oli kuumetta, joten lepäilin lauantain ja
sunnuntain. Ma,ti, ke olin töissä. Mikko tuli kipeäksi keskiviikko
iltana. Torstaina jouduin tulemaan kotiin kesken työpäivän, kun olo oli
taas yhtäkkiä tosi huono. Päätin kuitenkin vielä perjantain olla töissä,
kun kohta on viikonloppu ja sitte saa levätä. Perjantai menikin ihan ok.

Lauantain olin taas vaihteeksi ihan voimaton ja kipeä. Käytin
viikonlopun siihen, että lajittelin askarteluhelmiä värijärjestykseen
rasiassa. Mikko oli ihan yhtä kipeä, joten onhan siinä oma lohtunsa kun
ei tarvitse yksin sairastaa ;)

Kurkku on aivan kamalan kipeä ainakin iltaisin ja aamuisin. Äänikin
meinaa lähteä. Muuten tuntuu siltä että olen (ehkä jo voiton puolella).
Mikkokin yritti aamulla töihin, mutta luovutti muutaman tunnin kuluttua
ja tuli takaisin kotia, kun olo tuli taas niin huonoksi.

Hyvä puoli on se, että vaikka olo onkin kipeä ja flunssainen niin tämä
ei ole ollenkaan yhtä paha kuin muutamat aiemmin sairastamistamme png
pöpöistä. Pienesti on kyllä huono omatunto siitä kun joutuu olla töistä
pois niin paljon, vaikkei se ihan suoraan olekaan minun oma vika (kai).

Onnistuin löytämään meidän kaupasta paistinpannun! Tähän asti ollaan
tultu toimeen sellaisella minikokoisella alumiinipannulla, joka
maksoikin huikeat 3 euroa (9 kinaa). Kuten hinnasta voi päätellä, niin
se ei mikään laatutuote ollut, mutta kun ei muutakaan ole niin kyllähän
sillä joten kuten pärjäsi. Kyllä nyt on mukava, kun on iso paistinpannu
(joka toivon mukaan myös kestää..)

Hiukan huonompi tuuri oli kuumaliima pyssyn kanssa. Mikolle oli tuotu
korjattavaksi elektroninen matkalaukkuvaaka. Siinä on jonkinlainen
kosketushäiriö ja se saattaisi kuumaliimalla ehkä korjaantua. Olin
aikasemmin ostanut käytetyn kuumaliimapyssyn. Joka tietysti kotona
osoittautui amerikkalaiseksi 110V laitteeksi, jota ei voi laittaa
pistorasiaan ilman kallista muuntajaa.

No ostin kaupasta toisen ja oletin että se on varmasti PNG sähkölle
yhteensopiva. Eipä tietysti ollut. 110 volttia tämäkin. Nyt minulla on
sitten kaksi amerikkalaista kuumaliimapyssyä, joita en voi käyttää. Ehkä
virheistä joskus oppii ja seuraavan kerran kun mietin sähkölaitteen
ostamista niin osaan (ehkä) tarkistaa kumpaa jännitettä laite käyttää..

Tehtiin siitä yhdestä kivasta talosta tarjous. Nyt jännittää milloin
saadaan tietää miten sen kanssa käy. Täytyy myöntää, että ajatuksissa
alkaa olla jo aika paljon sellaista "jos minulla olisi oma talo niin
tekisin näin tai rakentaisin tälläisen". Vaikka eihän tässä
nykyisessäkään vuokra-asunnossa varsinaisesti mitään isompaa vikaa ole
(paitsi epäkäytännöllinen ja erittäin ärsyttävä suihkukoppi).

Perjantai on viiminen työpäivä ennen "talvilomaa". Ukarumpan kouluilla
on parin viikon loma ennen viimeisen jakson alkamista. Tulee kyllä ihan
tarpeeseen. Tarvitsen aikaa suunnitella oppitunteja valmiiksi.
Kouluviikon aikana siihen ei ole aikaa eikä voimia. Joten toivottavasti
osaan käyttää talviloman viisaasti ja hyödyllisesti.

savustettu koulu ja saapasjalkakissa

Koululla on tapahtunut useampiakin mainitsemisen arvoisia asioita,
joista en ole vain ehtinyt kirjoittamaan, joten yhdistän tähän nyt parin
viikon ajalta erilaisia juttuja.

Perjantaina oli "book festival" -päivä alakoululla. Kaikki lapset ja
opettajat pukeutuivat naamiaisasuihin ja marssimme juhlakulkueena koko
koulun alueen läpi. Lasten vanhempia ja muuta väkeä oli kokoontunut
koululle ihastelemaan värikästä joukkoa.

Mie pukeuduin saapasjalkakissaksi. Asu onnistui aika hyvin, kun ottaa
huomioon, että aloitin rakentamisen edellisenä iltana. Aamulla musta
hattuni oli edelleen maalaamisesta märkä ja ei auttaanut muu kuin
laittaa hattu päähän ja toivoa että ehtii kuivua aamupäivän aikana.
Niinhän siinä onneksi kävikin. Muutamat ykkösluokan oppilaista tulivat
kysymään kuka minä olen. Vastasin tietysti olevani saapasjalkakissa, kun
oletin että tarkoittavat roolihahmoani. Pieni tyttö kuiskasin takaisin:
"niin, mutta mikä sinun nimi on _oikeasti_?". Taisi olla liian paljon
mustaa mascaraa nenän päässä, kun omat oppilaanikaan eivät enää
tunnistaneet :)

Koululle on yritetty murtautua kahdesti viimeisen kahden viikon aikana.
Ensimmäisellä kerralla saivat yhden tietokoneen ja langattoman
tukiaseman. Onneksi kone oli jo valmiiksi vanha. Enemmän maksaa se kun
pitää korjata rikottu ikkuna ja rikki väännetyt ikkunan kalterit.

Murto oli tapahtunut keskellä päivää ja juuri sinä viikonloppuna minulla
oli tarkoitus tehdä valmistella seuraavan viikon oppitunteja. Jälkeen
päin tajusin, että ei ole välttämättä kovin hyvä idea mennä koululle
yksin viikonloppuna. Viime viikonloppuna joku oli yrittänyt murtautua
tietokoneluokkaan. Varastettu yleisavain oli kuitenkin murtunut lukon
sisälle ja mitään ei saatu luokasta ulos.

Tänään koulun taakse oli sytytetty iso ruohopalo ja tuuli toi sopivasti
kaiken savun koulun alueella. Kun sadetta ei tule tarpeeksi,
perimätiedon mukaan tulee laittaa alkuun pieniä "metsäpaloja", jolloin
savu saa aikaan sateiden alkamisen. Astma ei oikein tykkää tästä ideasta.

Tämän päivän palo oli niin paha, että kaikki alakoulun lapset piti
evakuoida. Pienempien savu ongelmien aikaan koulutehtävät tehdään
pulpettien sijaan lattialla, jotta savua ei tarvitsisi hengittää niin
paljon. Tänään se oli kuitenkin aivan mahdotonta. Ulkona hädin tuskin
näki eteensä, savu sai silmät kyynelehtimään ja hengittäminen oli
vaikeaa. Evakuoinnin aikana muutama oppilaskin taisi eksyä omasta
ryhmästään, kun savun keskellä oli vaikea pysyä nätissä jonossa. Antoi
kyllä näkökulmaa siihen millaista olisi oikean tulipalon keskellä, kun
savun lisäksi on myös paniikki ja pelko.

Olemme Mikon kanssa molemmat olleet kipeänä. Minulla oli viikonloppuna
kuumetta, kurkku kipeä ja lihaskipua. Mikolla samat oireet alkoivat
eilen. Toivottavasti tauti menee pian ohitse.

Ystäväkirje 1/2014

Tässä meidän uusin ystäväkirje.

Tässä nettiversio ystäväkirjeestä

ja tässä PDF versio tulostettavaksi
(kuvat näkyy huonosti, mutta kun sen PDF tiedoston tallentaa
ja tulostaa niin asia korjaantuu ja kuvat näkyvät taas ihan hyvin.)