torstai 3. elokuuta 2017

Sydänlihastulehdus ja muuta jännää

Joskus (aika usein) elämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Su 23.7 Heräsin aikaisin aamulla ihan järkyttävään rintakipuun. Oli heti alusta asti selvää, että jotain on pahasti vialla ja ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin Mikon soittaa ambulanssi. Olimme työmatkalla ja yötä veljeni luona Porvoossa. Minun oli tarkoitus osallistua junnuriparille, joka alkoi silloin samana sunnuntaina  Ryttylässä. Sinne en tietenkään koskaan päässyt.

Ambulanssin saavuttua ensiapuhoitajat ottivat sydänfilmin ja siinä oli jonkinlaista epänormaalia käppyrää, joten pääsin sitten aika lujaa vauhtia Meilahden sairaalaan. Epäilivät jonkinlaista tukosta sydämen verisuonissa ja minulle tehtiin ranteen kautta tähystys aika pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Lopputulos oli, että suonet ovat puhtaat. Minkäänlaista kalkkeumaa tai tukoksia ei ole.

Seuraavana päivänä epäilivät keuhkoveritulppaa ja sitä varten otettiin keuhkokuva, joka sekin oli puhdas. Sydän ultrattiin useammankin kerran ja siitä näki että sydänkudos on kärsinyt vauriota, mutta syytä ei vielä siinä vaiheessa osattu sanoa.

Suurimman osan ajasta minun sydänmonitori teki oikein kaunista käppyrää
Teho-osastolla olo oli aika hurjaa. Sinne tuotiin potilaita, jotka olivat paljon huonommassa kunnossa kuin minä. Verhon takana henkilökunta elvytti potilasta kaksi minuuttia ennen kuin hänen syke palasi. Siinä väkisinkin ehtii miettiä aika paljon elämää ja kuolemaa. Tulin siihen tulokseen, ettei minun tilanne ihan kamalan huono ole, jos pahin tapahtuu niin pääsisin Jeesuksen luokse, ehkä vaan paljon odotettua aiemmin. Minulla oli koko ajan suhteellisen rauhallinen olo. Paitsi ehkä silloin kun kipuja oli paljon.

Lukemattomien verikokeiden ja testien jälkeen torstaina lääkärit tulivat siihen tulokseen, että minulla on todennäköisesti sydänlihastulehdus. Yleensähän sydänlihastulehdus tulee esim. flunssan jälkitautina, jos ei lepää tarpeeksi. Minulla ei ole oikein muistikuvaa, että olisin ollut flunssassa. Tulehduksen alkuperä jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi.

Sydänlihastulehdukseen ei ole varsinaisesti lääkettä (paitsi tietysti buranaa). Tärkeintä on levätä ja ottaa rauhallisesti. Minulla on vielä viikko sairaslomaa ja sen jälkeen vielä kaksi ja puoli kuukautta "liikuntakieltoa". Sydäntä ei saa rasittaa ylenmäärin. Sen jälkeen on taas uudet testit, joissa katsotaan onko sydämen toiminta palautunut ja vahingoittunut kudos korjaantunut.

Miten tämä vaikuttaa meidän seuraavan työkauden aikataulusuunnitelmiin? Sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä kukaan, mutta arvelen, että tammikuu 2018 tulee aivan liian nopeasti. Meidän täytyy ensiksi odottaa jatkotutkimusten tulokset ja vasta sen jälkeen pääsemme suunnittelemaan seuraavaa askelta.

Olen nyt siis kotona Oulussa. Olo on ok, mutta ei ihan kuitenkaan täysin normaali. Väsyn tosi nopeasti. Rintakipu tulee takaisin heti jos yrittää liikaa. On ihana olla hengissä ja kotona, mutta välissä päivät tuntuvat kuluvat NIIIIIIN hitaasti. Menin tänään Mikon kanssa kauppareissulle. Jaksoin autolle asti mutta nukahdin jo ennen kauppaa ja jäin autoon nukkumaan Mikon tehdessä ostokset yksinään.

Että tämmönen twisti tällä kertaa :)


 
Tätä kuuntelin sairaalassa ja onhan se tosi kaunis laulu <3
"Herra on minun paimeneni"

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä kuulla, mutta kaikella on joku tarkoitus. Minä rukoilen sinun puolestasi.
T.Markku