Vielä kun on akussa virtaa

En malta olla kirjoittamatta kun kännykässä on vielä virtaa. En ole varma saanko seuraavan kahden viikon aikana vielä ladattua.
Mulla on vissiin tulossa flunssa. Yskittää varsinkin öisin. On outoa olla flunssassa ja ulkona on varmasti 30 astetta lämmintä koko ajan.
Päivät kuluvat hitaasti mutta varmasti. Yhä enemmän ajatukset menevät siihen arkeen joka meitä odottaa ukarumpassa.
Illalla ennen nukahtamista kuulin kun kana kiljui. Sitten paljon hälinää ja juoksuaskelia. Tietysti piti mennä katsomaan mikä siellä on meneillään.
Käärme on napannut yhden vanhan kanan ja miehet yrittivät pimeässä löytää kuoleman kielissä kaakattavan kana. Käärme sai kanasen ja kylän miehet palasivat takaisin ilman saalista.
Ärsyttävä torakka armeija söi muovipussin läpi kuivahedelmät ja mie olin säästäny parhaat viimeiseksi :( ei kannattanut se säästäminen.
Taidan lähteä hakemaan purosta vettä ja pistää aamukahvit tulelle. Eiköhän siitä taas lähde päivä käyntiin.

3 viikkoa viidakossa

Pitkään aikaan en ole saanut viestiä lähtemään. Kännykästä on ollut akku loppu ja sateisina päivinä ei edes aurinkopaneeli auta.
Mikon haava on nyt parempi. Viime viikolla se alkoi tulehtua jo aika pahasti ja puski mätää. Mikko aloitti antibiootit ja nyt on jo paljon paremman näköinen haava.
Minulla on pieni flunssa mutta muuten kaikki ok. Välissä on ahdistavia päiviä ja välissä hyviä päiviä. Elämä täällä on niin erilaista kuin suomessa..
Nukuin viimeyön levottomasti. Torakat juoksevat öisin iholla ja vaikka alan jo tietyllä tavalla tottua siihen niin uni kyllä keskeytyy monta kertaa.
Minulla on ihan kiitettävä määrä hyttysen pistoja. Mikko laski että pelkästään oikean puoleisessa käsivarressa oli 61 ötökän puremaa :D
Nyt on ollut paljon sadetta enkä uskalla kulkea enää joen yli kun virtaus on niin kova. Minulla on mukana 3 paria kenkiä joista jo 2 paria on rikki lähes käyttökelvottomana. Nyt täytyy pärjätä maihareilla loput 2 viikkoa.
Täytyy kyllä myöntää että mulla on ikävä omaa keittiötä ja suihkua. Ruoan laittaminen päivästä toiseen koko ajan ulkona alkaa käydä hermoille. Ei ole kiva kun kärpäset lentävät suoraan kakka kasasta minun kattilaan :( ja suihku tekisi terää. Olo on koko ajan hikinen likainen ja haiseva.
Nyt on mango hedelmien aika ja lapset kantavat niitä meille. Varmaan asiassa auttaa se kun annan aina tikkarin vastalahjaksi :)
Kiitos kun jaksatta muistaa meitä rukouksissa <3 täällä niiden varassa jaksaa huonojenkin päivien ylitse.

Uusi päivä

Jalka oli vielä aamulla kipeä mutta halusin silti mennä muiden mukaan. Meillä oli ihana päivä meren rannalla. Valtavat aallot ja turkoosi meri.
Nyt kello on 21.30 ja moskiittoverkon alla odottelen unihiekkaa. Taustalla soi naapurin 90-luvun pop hitit sekoitettuna paikalliseen musiikkiin. Celine dion ja titanic soi monta kertaa viikossa.
Ampiaiset rakensivat pesän mikon farkkuihin kun farkut roikkuivat sisällä pyykkinarulla. Joka päivä ilmestyy monta uutta pesää eri paikkoihin. Yritän tuhota niitä sitä mukaa kun löydän.
Nyt alan nukkumaan ja akkukin loppuu ihan kohta..

Päivä nro 8

Tunteet heittelehtivät laidasta laitaan. On aivan mahtavaa istua auringon paisteessa palmun varjossa. Välissä taas on aivan kamala koti-ikävä suomeen, ukarumpaan tai edes johonkin muualle.
Mikon haava on edelleen auki. Sitä on vaikea saada kuivumaan kun päivällä on pakko pitää laastaria. Kärpäset tuntuvat tykkäävän oikein erityisen paljon haavoista.
Mulla on rakot molemmissa kantapäissä. Vaikea pitää puhtaana kun joka päivä pitää kävellä jokien ylitse ja mutaa on joka paikassa. Minulla särkee jalkaa. Taisin eilen hiukan loukata sitä kun kävelin torille. Huomenna olisi tiedossa pitempi patikkamatka. Saa nähdä voinko kävellä tuolla kipeällä jalalla vielä huomenna.
Nyt tuli kyllä aikamoinen valitusvirsi. Ei täällä oikeasti ole kuitenkaan ihan kauheaa. Välissä on onneksi myös päiviä jolloin viidakkoelämä on aivan ihanaa :)

Viidakkoviesti: päivä nro 4

Neljä päivää takana elämää pienessä kylässä lähellä madangia. Puhelin yhteydet ovat huonot ja akku koko ajan loppu. Sähkö tulee pienestä aurinko paneelista ja se ei ihan riitä tämän kännykän lataamiseen. Täällä on mukavaa ja rauhallista eikä tarvitse miettiä kelloa. Harmi etten voi laittaa tähän kuvia. Paljon on ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Ihmeteltävää tuntuu riittävän myös paikallisille. Lapset tuovat koulusta kavereitaan katsomaan valkoihoisia. On se aika hassua. Mulla olisi niin paljon kerrottavaa mutta akku ei riitä kaikkeen. Eilen näin joella pienen pojan joka meloi itse rakentamallaan mambu lautalla. Uimahousuina toimi tpaita kun jalat laittaa hihoista ja vyötärölle solmun. 

RukousAiheita
Terveys. Joudun heittämään nurkkaan kaikki suomessa oppimani puhtaussäännöt. Torakat rotat ja bakteerit ovat joka puolella enkä voi sille yhtään mitään. Mikolla on jalassa pieni haava joka märkii. Kovasti yritämme pitää sen haavan puhtaana mutta aika hankalaa.

Kielenopiskelu. Melkein ummikkona on välissä turhauttavaa. Olisi asiaa mutta ei sanojA

Aamulla lähdemme kohti viidakkoa

Kyllä väsyttää. On pakattu ja siivottu.. Nyt kaikki on melkein valmista. Tavarat ovat jo autossa valmiina. Aamulla klo 6 lähdemme matkaan kohti Polpol-kylää.Pystyn tekemään kännykällä lyhyitä blogipäivityksiä myös viidakkojaksolta, joten kannattaa aina välissä käydä katsomassa meidän kuulumiset.

Latasin muutaman videon aikaisempiin blogi päivityksiin liittyen.

Perhosia mahanpohjassa

Huh, nyt se hetki sitten alkaa olla oikeasti käsillä, että ollaan oikeasti lähdössä sinne viidakkoon viideksi viikoksi. Jotenki on vaikea käsittää koko juttua. On niin monta asiaa yhtä aikaa.. jännittää, hiukan ehkä huolestuttaa ja toisaalta odottaa että pääsisi jo pian perille.

Kovapakkaus paniikki on taas päällä. Tavaraa ei ole aivan mahdottomasti, mutta ruokaa meillä on mukana koko viiden viikon varasto. Suunnitelmana on, että syömme vain aamupalan ja sitten seuraava lämmin ateria on ilta seitsemältä. Eli suht. pienellä ruokamäärällä on tarkoitus pärjätä. Myöhään illalla ruokailu on täällä paikallisilla ihan normaalia ja monet ei syö kuin kerran päivässä. Pikkuhiljaa olemme omaa ruokailuamme siirtäneet samaan aikatauluun kyläjaksoa varten.

Haasteena on, että kylään mennessä pitää ylittää kuusi jokea ja nyt on ollut kovat vesisateet. Osa joista on tulvassa ja on vielä epävarmaa miten pääsemme niistä autolla ylitse.

siitäpä pitäisi yli päästä

ei muutako kaasua :D

paikallinen "moottoritie"

Termiittien vallankaappaus

Nyt se sitten alkoi, nimittäin se pitkään ja hartaasti odotettu sadekausi. Pari viimepäivää vettä on satanut melkein koko ajan. Onneksi eilen sain edes pyykit kuivaksi. Vesisadetta ehdittiinkin jo toivoa monta viikkoa, kun vesitankit olivat tyhjillään ja paikallisten puutarhat kaipasivat kipeästi vettä.

Ei jotain hyvää ettei jotain huonoakin. Nimittäin rankat vesisateet nostivat termiitit esiin koloistaan. Iltaisin klo 22 jälkeen ei kannata jättää valoa päälle. Termiitit lentävät valoa kohti ja niitä on PALJON!

Meillä on ikkunoissa hyttysverkot, mutta vaikka hyttynen ainakin silmämääräisesti näyttää pienemmältä kuin suht isohkon muurahaisen kokoinen termiitti, niin teriitti änkeää hyttysverkon silmukasta läpi todella vikkelästi. Piti moskiittoverkkokin vaihtaa tiheämmin kudottuun verkkoon, että voisi edes nukkua ilman termiittejä.

Luin eilen kirjaa tunnin verran klo 22-23 ja sen tunnin aikana huone alkoi kuhista termiittejä. Jos uskaltautui moskiittoverkon ulkopuolelle, termiitit lensivät silmiin, korviin ja joka puolelle. Hampaiden pesureissu onnistui niin että kun astuin ovesta sisään niin Mikko piteli verkon reunaa ylhäällä ja mie tein komean syöksyn ulko-ovelta moskiittoverkon alle. Vielä lopuksi piti listiä ne muurahaiset, jotka salamatkustivat vaatteiden mukana verkon alle.

Minulla oli sateenvarjo kuivumassa moskiittoverkon vieressä ja aamulla nostin sateenvarjon alas. Se koko sateenvarjo oli AIVAN TÄYNNÄ termiittejä ja tietysti leväytinsen sateenvarjon auki ja kaikki muurahaiset pitkin lattiaa. Harmittaa ettei mulla ole siitä kuvaa, mutta luulen että tänä iltana termiittejä on aivan yhtä paljon, joten otan niistä kuvan myöhemmin blogia varten.

Koska niistä termiiteistä ei nyt sitten ole kuvia, niin tässä muitä ötököitä.

Kämmenen kokoinen rukoilijasirkka

ja joku outo "lumihiutale-ötökkä"

Kolmen päivän viidakkoretki

Nyt onkin paljon tarinaa kerrottavaksi. Olimme siis hiukan pitemmällä reissulla. Lähdimme maanantai aamuna kävellen reissuun. Repussa vaihtovaatteet, pari retkipatja, moskiittoverkko ja kuivaruokaa kolmeksipäiväksi. Minulla reppu painoi 7-8 kg ja Mikolla 10kg. Reppu onneksi hieman keveni joka päivä sitä mukaa kun eväät alkoivat kulua loppuun.

Hiukan väsytti paahtavan auringonpaisteen alla

Parin tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme joen varrelle pitämään evästaukoa. Tauko kestikin lähes pari tuntia, kun olimme kävelleet oletettua nopeammin. Matkalla tuli hajoitettua myös pari siltaa. Tässä tapauksessa silta tarkoittaa joen/kuilun yli kaadettua puunrunkoa. Kukaan ei onneksi tipahtanut alas, mutta ehkä siihen uudet puunrungot pitäisi laittaa. Tauon jälkeen oli vielä puolitoista tuntia kävelyä kunnes saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme. Päivä vierähti isäntäperheen kanssa keskustellessa.

Ryhmämme ensimmäisessä majapaikassa isäntäperheen kanssa

Tässä kylässä oli aika selvä jako miesten ja naisten keskustelulle. Miehet olivat ulkona omassa piirissänsä ja naiset sisällä. Tai en tiedä onko "sisällä" oikea sana kuvailemaan tilannetta, koska talossa ei ollut seiniä. Vain katto, lattia ja lehdistä punottu osittainen "seinä".

Päivän huippu hetki oli, kun pääsin peseytymään kylän lähellä jokeen rakennetussa uimapaikassa. Siellä oli aivan huikean kaunista! Olisin voinut lillua joessa vaikka koko päivän. Hiukan haikeana kyllä muistelen tätä sitten kotona Ukarumpassa, kun oma suihku on surkea pieni koppero verrattuna tähän pesupaikkaan..

Naisten kerho ja vauvat nukkumassa narukassissa

miesten kerho vasemmalla ja naisten kerho talon alla oikeassa reunassa

Illalla klo 19 aikoihin söimme päivän ensimmäisen aterian. Riisiä, taroa, makeaa perunaa, keittobanaania, vähän kanaa ja keitettyjä tulip-puun lehtiä. Ruoka oli valmiiksi jaettuna lautaselle ja sitä oli aivan järkyttävän iso kasa.. En saanut syötyä edes puolta lautasellista.

Pimeässä oli tuskallista yrittää kasata moskiittoverkkoa. Hermot oli kireällä, kun kolmatta kertaa purkasin väärin päin tai väärään kohtaan laitettua verkkoa. Asiaa ei paljon auttanut se että ohuista bambuista rakennettu lattia oli lähes kahden metrin korkeudella maan pinnasta. Lattia uhkaavasti keinui ja rasahteli jalkojen alla. Yksi lattia lauta rapsahti poikki ja sen jälkeen jokainen meistä yritti liikkua mahdollisimman kevyesti.

Yön nukuin melko hyvin, kun ottaa huomioon, että retkipatja oli ohut ja sangen epämukava. Vessassa käymisestä tuli jotenkin mielleyhtymä autopesulaan. Vessassa ei ollut ovea, mutta oven tilalle oli aseteltu isoja kookospalmun lehtiä. Vessaan sisälle/ulos pääseminen vaati hiukan päättäväisyyttä, koska kookoksen lehdet raapivat joka puolelta. Sama tunne kuin autopesulassa, kun ne isot harjakset vyöryvät ylitse joka suunnasta.

Seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kylään. Meidän reitin oli tarkoitus kulkea vuoren rinnettä takaisin laaksoon ja uudelleen ylös. Papualaisen oppaamme Mohawkin mielestä reittivalinta oli aivan päätön ja hän päätti muuttaa reittivalintaa. Pääsimmekin oikopolkua pitkin majapaikkaamme puolet aiottua lyhyemmässä ajassa.

Majapaikkamme isäntäperhe

Isäntäperheemme olivat todella ihania ihmisiä ja todella puheliaita. He olivat selkeästi erilainen perhe. Aviopari lapsineen jutteli meidän kanssa yhdessä. Eikä naisia ja miehiä jaettu eri leireihin. Se helpotti paljon keskustelun kulkua, kun ei tarvinnut koko ajan keksiä jotakin sanottavaa.

Isäntäperheen poika löysi kuolleen linnun

Pimeän tultua söimme ruoan. Tarjolla oli isoja katkarapuja, ankeriasta, makeaa perunaa, riisiä ja taroa. Lautaselle sai itse valita ruokansa, joten tähteitä ei jäänyt ollenkaan yhtä paljon kuin viimeksi. Iltaan mennessä olin kuitenkin aivan kuitti ja nukahdinkin heti aterian jälkeen jo kahdeksan aikaan. Yön nukuin aika huonosti. Ohuen retkipatjan takia heräsin vähän väliä siihen että jompi kumpi käsi oli tunnoton.

Iltaruokana ankeriasta ja katkarapua

Pakko kirjoittaa vielä vessasta. Vessa oli sinänsä oikein hyvä. Ovea ei ollut, mutta siihen alan jo tottua. Maakuoppa, jonne tarpeet tehdään, oli aika täynnä ja sen sisältö näkyi hyvin selvästi. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon toukkia. Koko kuopan pohja "liikkui" yhtenä massana. Ihan mielenkiintoinen elämys.

Aamupala oli myös jännittävä. Söimme eräänlaista rotan tyyppistä eläintä. Lihaa siinä ei ihan valtavasti ollut, mutta hyvää se oli. Lisäksi tarjolla oli saksak puusta tehtyä hyytelöä. Puunkuoresta irroitetaan neste ja siitä nesteestä tehdään hyytelö. Hyytelö ei ole ehkä minulle se ihan kaikkein mieluisin ruoan muoto, mutta maku oli ihan ok. Kaikki mitä lautaselle otin, sain myös syötyä.

Aamupalana rottaa ja puunkuorta <3

Viimeisen päivän vaellus oli hiukan haasteellisempi. Koko yön ja päivän jatkunut vesisade teki poluista todella liukkaat. Toisaalta vesisade tuntui mukavalta vaihtelulta paahtavaan auringon paisteeseen. Paluumatka kesti 3 tuntia ja jaksoin yllättävän hyvin. Vesisateen vuoksi meillä on nyt runsaasti puhdasta juomavettä ja sen lisäksi myös pyykikoneet saavat pestä puhtaalla sadevedellä.