keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Uusi ystäväkirje

Uusin kirjeemme on taas ilmestynyt. Lue kirje TÄSTÄ


tiistai 13. helmikuuta 2018

Me muutetaan (mutta ei Papualle)!

Asiat on viimeisen viikon aikana muuttuneet todella paljon. Se on nyt varmaa, että jäämme Suomeen tämän vuoden loppuun. Päätös oli työnantajan (SEKL) tekemä, mutta kyllä me koetaan että se on tähän hetkeen ihan hyvä asia. Nyt voi rauhassa kuntouttaa selkää (joka on muuten edelleen tosi kipeä) ja samalla meillä on selkeä tavoite ensi vuodelle. Ehkä vaikeinta kotimaanjaksossa on ollut se ettei lähtöpäivän suhteen ole oikein mitään varmaa. Nyt varmaa on ainakin se että olemme Suomessa joulukuun loppuun.

Muutamme Ryttylään todennäköisesti huhtikuun alussa. Siellä sijaitsee SEKL:n päätoimisto ja KL-opisto, niin työtehtävät on helpompi järjestää. Tulemme jatkossakin myös tekemään vierailuja meidän lähettäviin seurakuntiin. Etenkin syksyllä 2018.

Me tarvitsemme siis uudet pitkäaikaiset vuokralaiset meidän Ukarumpan taloon. Sekä uudet sijaisperheet koiralle ja kissalle. Tavallaan harmittaa, että me ei itse päästä asumaan meidän kotiin Papua-Uudessa-Guineassa, mutta samaan aikaan tuntuu että tämä on kuitenkin tähän hetkeen ihan oikea päätös. Pitää vain taas asennoitua siihen, että aina asiat ei mene ihan oman suunnitelma mukaan.

-----------------------
It is now official. We won't return to PNG this year. The decision was made by our mission organization (FLM), but we agree that it might be wise to stay in Finland for a while longer. We are looking forward for January 2019 for our next "back to PNG"-date. We miss our Ukarumpa home and friends but also feel that this situation is not a surprise to God.





lauantai 3. helmikuuta 2018

Magneettikuvaus ja välilevyn pullistuma

Niin siinä sitten kävi, että saimme eilen sekä hyviä että huonoja uutisia ja taas ollaan lähtöpisteessä eli kukaan ei pysty sanomaan mitään varmaa lähtöpäivän suhteen. Kävin siis magneettikuvauksessa ja kuvat tutkinut lääkäri sanoi, että siinä on selkeä välilevyn pullistuma  alimman nikaman 5 ja S1 kohdalla. Hyvä uutinen on, että se todennäköisesti ei vaadi leikkausta, vaan hoituisi fysioterapialla.

Ongelmaksi tuntuu tulevan, että se lääkärin suosittelema fysioterapian muoto ei kuulu meidän vakuutukseen. Nyt siis pitää miettiä mikä on seuraava askel. Lääkäri suositteli Mackenzie-harjoituksia ja siihen erikoistunutta fyssaria. Kotona tietysti piti ottaa selvää mikä se Mackenzie oikein on ja siinä ilmeisesti yritetään pakottaa pullistuma takaisin, tekemällä selkää taakse päin taivuttavia liikkeitä.

Nyt pitää taas alkaa miettimään. Pitäisikö meidän kuitenkin muuttaa Ryttylään lähemmäksi KL:n keskustoimistoa? Varsinkin jos ja kun tämä kotimaanjakso tuntuu pitkittyvän. Mutta jaksanko muuttostressiä ja pakkaamista tällä kipeällä selällä? Oulussa työterveyshuoltokin on aika hyvä. Puhumattakaan siitä että Oulu vaan tuntuu eniten kotikaupungilta.

Voi kökkö.


 --------------------------------------------------------
Briefly also in english. So my MRI did show a clear herniated or bulged disc in my spine. Good news is that it probably doesn't need a surgery but a longish physiotherapy anyway. My insurance does not cover it. So we are not sure what to do. So we will be staying in Finland until this gets somehow sorted out :(



lauantai 27. tammikuuta 2018

Ystäväkirjeessä uusimmat kuulumiset




 Lue uusin ystäväkirjeemme
tästä linkistä



Olemme siis edelleen Oulussa. Lähtösuunnitelma on tällä hetkellä huhtikuulle. Nyt kierrämme lähettävissä seurakunnissamme. Tässä tulevan kuukauden aikataulu.

Tulevat tapahtumat

to 1.2 klo 18:00 Pohjois-Pohjanmaan Kansanlähetys, kohtaamispaikka, Oulu
la 10.2 klo 16:00 Sun kanssa me -tapahtuma nuorille aikuisille, Oulu
su 18.2 Jumalanpalvelus ja lähetystilaisuus, Enontekiön kirkko
su 18.2 Seurat Peltovuomassa
vk8 olemme Muoniossa. Seuraa seurakunnan ilmoituksista!
pe 23.2 klo 17:00 Yhteyden ilta, Kittilä







 

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Me valmistaudutaan LÄHTÖLASKENTAAN

Sydänlihastulehdus on siis poissa. Lääkäri sanoi ettei sen suhteen ole estettä lähtemiselle. Niinpä me suuntaamme taas katseemme kohti Ukarumpaa. Nyt tosin lähinnä ajatuksen tasolla. Lentoliput on tarkoitus hankkia ehkä helmikuulle.

Lisää kuulumisia uusimmassa KIRJEESSÄ


perjantai 29. syyskuuta 2017

Uusi ystäväkirje!

Vihdoin ja viimein sain tehtyä kirjeen! Mutkia matkassa oli tavallista enemmän, koska SEKL siirtyy käyttämään uutta kirjepohjaa. Uudistukset vaativat aina mukautumista ja tämä on nyt ensimmäinen kirje uuden järjestelmän kautta. Jatkossa kirjeemme tulee paperikirjeen saajille kauniina väritulosteena ja sähköpostin lukijoille PDF:nä.

Uudistuneen kirjeemme voi tilata Suuressa Mukana - sivuston kautta. Uusi kirje ilmestyy jatkossa joka kuukausi! Apua, toivottavasti pysyn aikataulussa kirjeen kirjoittamisen kanssa paremmin kuin ennen.

Minulla on ensi viikolla sydämen rasitustesti. Jännittää, toivottavasti tulos on hyvä. Toisaalta olen myös kuullut, että sydänlihastulehdus voi vaikuttaa jaksamiseen vielä pitkään akuutin tulehduksen parannuttua. Hiukan sellainen olo minulla onkin. On päiviä, jolloin olo on melkein kuin normaali, mutta hetken kuluttua voimat ovatkin jo loppu. Pitää vain osata ottaa nyt vähän löysemmin ja levätä.

Uusimman kirjeemme pääset lukemaan ➤ TÄSTÄ 😊

 

perjantai 4. elokuuta 2017

Sydänlihastulehdus ja muuta jännää

Joskus (aika usein) elämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Su 23.7 Heräsin aikaisin aamulla ihan järkyttävään rintakipuun. Oli heti alusta asti selvää, että jotain on pahasti vialla ja ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin Mikon soittaa ambulanssi. Olimme työmatkalla ja yötä veljeni luona Porvoossa. Minun oli tarkoitus osallistua junnuriparille, joka alkoi silloin samana sunnuntaina  Ryttylässä. Sinne en tietenkään koskaan päässyt.

Ambulanssin saavuttua ensiapuhoitajat ottivat sydänfilmin ja siinä oli jonkinlaista epänormaalia käppyrää, joten pääsin sitten aika lujaa vauhtia Meilahden sairaalaan. Epäilivät jonkinlaista tukosta sydämen verisuonissa ja minulle tehtiin ranteen kautta tähystys aika pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Lopputulos oli, että suonet ovat puhtaat. Minkäänlaista kalkkeumaa tai tukoksia ei ole.

Seuraavana päivänä epäilivät keuhkoveritulppaa ja sitä varten otettiin keuhkokuva, joka sekin oli puhdas. Sydän ultrattiin useammankin kerran ja siitä näki että sydänkudos on kärsinyt vauriota, mutta syytä ei vielä siinä vaiheessa osattu sanoa.

Suurimman osan ajasta minun sydänmonitori teki oikein kaunista käppyrää
Teho-osastolla olo oli aika hurjaa. Sinne tuotiin potilaita, jotka olivat paljon huonommassa kunnossa kuin minä. Verhon takana henkilökunta elvytti potilasta kaksi minuuttia ennen kuin hänen syke palasi. Siinä väkisinkin ehtii miettiä aika paljon elämää ja kuolemaa. Tulin siihen tulokseen, ettei minun tilanne ihan kamalan huono ole, jos pahin tapahtuu niin pääsisin Jeesuksen luokse, ehkä vaan paljon odotettua aiemmin. Minulla oli koko ajan suhteellisen rauhallinen olo. Paitsi ehkä silloin kun kipuja oli paljon.

Lukemattomien verikokeiden ja testien jälkeen torstaina lääkärit tulivat siihen tulokseen, että minulla on todennäköisesti sydänlihastulehdus. Yleensähän sydänlihastulehdus tulee esim. flunssan jälkitautina, jos ei lepää tarpeeksi. Minulla ei ole oikein muistikuvaa, että olisin ollut flunssassa. Tulehduksen alkuperä jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi.

Sydänlihastulehdukseen ei ole varsinaisesti lääkettä (paitsi tietysti buranaa). Tärkeintä on levätä ja ottaa rauhallisesti. Minulla on vielä viikko sairaslomaa ja sen jälkeen vielä kaksi ja puoli kuukautta "liikuntakieltoa". Sydäntä ei saa rasittaa ylenmäärin. Sen jälkeen on taas uudet testit, joissa katsotaan onko sydämen toiminta palautunut ja vahingoittunut kudos korjaantunut.

Miten tämä vaikuttaa meidän seuraavan työkauden aikataulusuunnitelmiin? Sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä kukaan, mutta arvelen, että tammikuu 2018 tulee aivan liian nopeasti. Meidän täytyy ensiksi odottaa jatkotutkimusten tulokset ja vasta sen jälkeen pääsemme suunnittelemaan seuraavaa askelta.

Olen nyt siis kotona Oulussa. Olo on ok, mutta ei ihan kuitenkaan täysin normaali. Väsyn tosi nopeasti. Rintakipu tulee takaisin heti jos yrittää liikaa. On ihana olla hengissä ja kotona, mutta välissä päivät tuntuvat kuluvat NIIIIIIN hitaasti. Menin tänään Mikon kanssa kauppareissulle. Jaksoin autolle asti mutta nukahdin jo ennen kauppaa ja jäin autoon nukkumaan Mikon tehdessä ostokset yksinään.

Että tämmönen twisti tällä kertaa :)


 
Tätä kuuntelin sairaalassa ja onhan se tosi kaunis laulu <3
"Herra on minun paimeneni"