Blogia kirjekyyhkyllä

Meillä on viime päivinä ollut aika paljon ongelmia nettiyhteyden kanssa. Välissä saattaa olla useitakin päiviä ettei yhteys toimi. Sitä on sitten tutkittu ja mietitty missä vika mahtaisi olla. Tulivat lopulta siihen tulokseen, että meidän puhelinlanka, jota pitkin myös nettiyhteys kulkee, on niin ruostunut, että yhteys pätkii sen vuoksi. Jäi hiukan epäselväksi tuleeko sitä ehkä joku korjaamaan vaiko ei..

Olemme ihmetelleet myös avaimiamme, kun suurimmasta osasta lukkoja on hiukan vaikeata päästä avaimilla sisään. Nyt kun olemme kaksi viikkoa kulkeneet talon takaovesta, huomasimme lopulta että meille oli annettu kokonaan väärän asunnon avaimet. Onko tuo sitten ihmekään jos niillä on hiukan vaikea availla ovia.

Meidän pihalla laulaa usein pieni lintu, jolla on aivan ihana ääni. Usein pysähdyn kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten niin pienestä voi kuulua niin kaunis ääni. Piti oikein nauhottaa kännykällä sen laulua. Ehkä jossain vaiheessa saan laitettua siitä pätkän myös tänne blogiin.

Toissayönä Mikko ihmetteli illalla, kun ulkoa kuului kummallista ääntä. Vähän kuin joku heittelisi jotain ikkunaan. Se olikin lentävien koppakuoriaisten armeija, joka kovasti yritti tulla valoa kohti. Olivat sen verran isokokoisia koppakuorisia, että ihan mukava kun oli ikkunalasi välissä.

Näin yhtenä päivänä videon, jossa meidän kaupungin lapset pyydystävät syötäviä koppakuoriaisia. Ihan jännä.. Empä tiedä kuinka helposti itsellä menisi alas rapeaksi voissa paistettu koppakuoriainen. Tästä pääset katsomaan mainitsemani videon

Toisaalta niitä ötököitä tulee syötyä väkisinkin, kun kaikissa jauhoissa, makarooneissa ja kaurahiutaleissa on aina mukana kaikkea pientä elävää. Jotenki on kuitenkin eri asia syödä ötököitä vahingossa kuin tietoisesti. Jokunen päivä sitten oli uutisissakin, että yk suosittelee erilaisten syötävien hyönteislajien käyttöä ruoaksi. Kai sitä tarpeeksi nälkäisenä sitten syö mitä tahansa.

Niin vielä siitä jääkaapista, josta viimeksi kirjoitin.. Tämän asunnon omistaja etsii uutta jääkaappia ja se saapuu sitten aikanaan. Nyt meillä on vuokralla varajääkaappi. Oli kyllä mukava saada jääkaappi takaisin ja taas pystyä säilyttämään ruokaa.

Jääkaappi meni rikki :(

Toissapäivänä hajosi jääkaappi. Illalla huomasin, että pakastelokeron tavarat on kaikki aivan sulana. Onneksi tavaraa ei meinnyt ihan järjettömästi hukkaan. Täällä toimiva jääkaappi ja pakastin on todella tärkeä, koska ruoka on hirmu kallista ja lämpimässä kaikki pilaantuu niin nopeasti.

Viime blogissa oli kuva Mikosta sipulin leikkaajana. Teimme viime viikolla hienoja sipulikuutioita pakkaseen ja kun pakastin rikkoontui niin kaikki sipulit piti heittää roskiin (usean tunnin työ meni hukkaan). Lihaakin meni pilalle noin 20e arvosta. Onneksi oli ehditty kuitenkin syödä aika iso osa pakastimen ruoista, mutta kyllä se silti vähän harmittaa.

Tänään kävi korjaaja ja totesi, että jääkaapin korjaaminen maksaisi noin 300e. Se on suurinpiirtein puolet uuden jääkaapin hinnasta. Täällä sähkötavarat maksavat todella paljon. Iltapäivällä saimme vihdoin varajääkaapin rikkoontuneen tilalle.

Pikkuhiljaa olemme päässeet tutustumaan tuleviin työtehtäviimme. Tämän viikon tehtävistä iso osa on ollut vielä tutustumista erilaisiin käytännön asioiden hoitamiseen. Molemmat olemme olleet terveenä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta elämä täällä Ukarumpassa alkaa tuntua kotoisalta.

Arjen haasteita Ukarumpassa

Reilu viikko on nyt asuttu Ukarumpassa. Välissä on ollut aika raskaitakin hetkiä, kun koti-ikävä vaivaa ja yhteydenpito Suomeen ei ole ollenkaan niin helppoa, kun mitä olisin toivonut. Samalla kuitenkin tiedän, että kunhan pahin kulttuurishokki hellittää, niin elämä täällä on varmasti omalla tavallaan yhtä kivaa kuin Suomessakin. Täällä asiat pitää vain tehdä hiukan eritavalla.

Olen huomannut että täällä Ukarumpassa ruoka on paljon isompi juttu kuin Suomessa. On vaikea löytää välttämättä ihan kaikkia ruoka-aineita, joita on tottunut käyttämään ja monet tuotteet ovat kaupassa triplahintaiset Suomeen verrattuna. Toisaalta on ollut hauska oppia tekemään ruokaa hitaasti ja ajan kanssa ihan alusta lähtien.

Meidän keittiöön on tänään tunkeutunut pieniä muurahaisia. En tiedä mitä etsivät, kun mitään ruokaa/sokerista ei pitäisi olla saatavilla. Täytyy varmaan kysyä neuvoa naapurin Hilkalta. Muurahaisia oli makuuhuoneen sängyssäkin. Tuleekohan yöllä unissaan nielastua monta muurahaista..

Huomenna alkaa TokPisinin kielikurssi ja tiistaina pääsee vihdoin ja viimein myös kauppaan. Paikallinen ruokakauppa on ollut viikon suljettuna ja täytyy myöntää että ruokaa on joutunut hieman säännöstelemään, että selviää seuraavaan kauppapäivään.

Mikon mielestä sipulin leikkaaminen ei itketä niin paljoa, jos pitää uimalaseja päässä  :D

Ukarumpassa

Viikko sitten olimme matkalla PUG:aan. Saavuimme pääkaupunkiin Port Moresbyhyn 26.4 perjantai-iltapäivällä. Passi- ja tullitarkastukset sujuivat todella helposti ja pian olimmekin jo ulkona kuumassa ja kosteassa Port Moresbyn ilmastossa. Olimme positiivisesti yllättyneitä, että myös matkalaukkumme saapuivat aikataulussa ja mitään ei ollut laukuista kadonnut matkan aikana.

Alunperin tarkoitus oli saman päivän aikana päästä Ukarumpan kaupunkiin. Se suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, koska sää oli huono ja lentokone ei päässyt ilmaan. Niimpä menimme yhdeksi yöksi majataloon nimeltä Mapeng ja nukuimme siellä yhden yön. Olimme väsyneitä, mutta nukuimme katkonaisesti osittain aikaerosta johtuvista syistä ja osittain siitä että ikkunasta sisään kaikuvat erikoiset kaupungin äänet karistivat liian helposti unet silmistä.

Aamulla klo 6.30 lähdimme uudelleen lentokentälle ja sillä kertaa onnisti paremmin. Pääsimme vihdoin pitkän matkamme viimeiselle taipaleelle. Meitä oli täysi koneellinen kahdeksan hengen pienkoneessa ja siihen lisäksi rahti. Pienkoneissa matkustettaessa kilojen kanssa ollaan todella tarkkana, joten jokainen matkustaja ja jokainen laukku punnitaan. Meidän toinen matkalaukkumme ei enää mahtunut mukaan. Joten se matkusti perässä Ukarumpaan sitten seuraavalla lennolla maanantaina.

Lauantaina 27.4 saavuimme siis vihdoin Ukarumpaan. Viikonlopun ylitse olimme varanneet huoneen majatalosta ja asetuimme sinne tavaroinemme. Viikonlopun tunnelmaa kuvaa parhaiten sana "väsynyt". Olimme nukkuneet huonosti ja liian vähän. Eikä viikonloppu ollut valitettavasti poikkeus. Jostain syystä heräämme öisin klo 03 ja sen jälkeen on vaikea saada enää unta.

Maanantaina aloimme etsiä omaa kotia. Pyykkösen Esa, joka on perheineen FIDAn kautta lähetystyössä, ystävällisesti kuljetti meitä autollaan ympäri Ukarumpaa kun kävimme läpi vapaana olevia asuntoja. Lopulta päädyimme asumaan Lähetysseuran omistamaan taloon. Talon toista päätä asuttaa pitkän linjan PUG:n lähetti Hilkka ja myös toinen pää talosta kuuluu suomalaiselle lähetille, joka tosin on nyt kotimaan lomalla.

Talo on todella mukava ja ympärillä on ihanat vuorimaisemat. Asumme tässä asunnossa elokuuhun asti, jolloin siirrymme sitten Madangin alueelle POC-leirille (eli alkaa se viidakkokoulutus).

Meillä on nyt myös oma osoite :) postia saa lähettää. Paketin ideaalikoko meidän kannalta on 0,5kg ja sen tulee olla todella hyvin teipattu (teippiä ympäri niin ettei pakettia saa auki kuin veitsellä). Toisinaan postikuljetuksessa paketeista saattaa kadota tavaraa, joten mitään kauhean arvokasta sinne ei kannata laittaa. Karkkia kuulemma voi lähettää, mutta periaatteessa ruokatavaroiden maahan tuominen ei ole sallittua.

Mikko and Maria Vuorma
SIL
PoBox 1 (103)
Ukarumpa EHP 444
Papua New Guinea

Kentällä valmiina lähtemään kohti Ukarumpaa. Takana oleva kone oli se jolla lensimme

Mikko pääsi istumaan pilotin viereen

paras pitää kädet erossa näistä napeista..

Matkalla

Maria ensimmäistä kertaa pienkoneessa

Siellä siintää meidän Ukarumpa

Aamulenkillä

Mikko ihailee maisemia

Vuorien ympäröimänä

Helsinki-Frankfurt-Singapore-Brisbane-PortMoresby-Ukarumpa

Lähdimme eilen Helsingistä. Yö on istuttu lentokoneessa ja nyt odottelemme jatkolentoa Singaporessa. Lennot ovat menneet hyvin. Yöllä oli vähän turbulenssia huonon sään vuoksi ja vaikka kone oli aika jättimäinen niin ilmakuopat olivat ihan tuntuvia.

Nyt olo on väsynyt. Koneessa ei tullut nukuttua kovin hyvin, vaikka muuten valittamista ei kyllä ole. Hyvä palvelu, hyvä ruoka ja paljon viihdykkeitä pitkän lennon ajalle. Singapore Airlines jätti hyvän vaikutelman. 

PUG:ssa kello on seitsemän tuntia Suomea edellä, joten väsymys tuskin vähenee ihan hetkessä. Jännittävää olla vihdoin matkalla kohti Papua-Uutta-Guineaa. Ukarumpa Here We Come!

3 päivää!

Ompa ollut kiireinen viikko. Ollaan taas vaihteeksi Oulussa. Alkuviikosta kiersimme ahkerasti Haukiputaan ja Tuiran seurakuntien lähetystilaisuuksissa. Lähettävien seurakuntien tuki ja rukoukset rohkaisevat kovasti. On ollut todella ilo käydä seurakunnissa ja nähdä ihmisiä, joiden rukoukset tulevat kannattelemaan meitä hyvinä hetkinä ja vaikeina hetkinä.

On aika sanoa viimeiset heipat ystäville ja sukulaisille vielä ennen lähtöä. Onneksi nykyään voi pitää yhteyttä netin kautta. Katsottiin toissapäivänä siskon kanssa vanhoja valokuvia ja muisteltiin menneitä. Luotan siihen, että tulevat kolme vuotta kuluvat nopeasti ja vaikka ikävä varmasti tulee, niin siitä selvitään. Taivaan Isä pitäköön huolta rakkaistamme täällä Suomessa ♥

Meillä on Ukarumpassa uusi koti odottamassa, tavarat on pakattu ja paperityöt valmiina. Keskiviikkona astumme lentokoneeseen ja matka kohti tuntematonta alkaa. Tätä hetkeä on valmisteltu pitkään ja nyt ollaan sitten ihan oikeasti lähdössä. Ei sitä ehkä ymmärrä ennen kuin lentokone oikeasti laskeutuu Ukarumpaan.

   Näin mekin laskeudumme ensi perjantaina Ukarumpaan

2,5 viikkoa lähtöön

PUG:aan lähtö alkaa olla _todella_ lähellä. Kaikki on oikeastaan valmiina. Nyt vain odotellaan. Kieliopinnot eivät ole edenneet kovin vauhdikkaasti, mutta onhan tässä vielä aikaa :) Hassua ajatella, että sitten meneekin 3 vuotta PUG:ssa. Isoja elämän muutoksia edessä.

Voi olla, että ennen lähtöä teemme vielä yhden reissun Oulun suuntaan. Haukiputaan ja Tuiran seurakunnat ovat piakkoin tekemässä päätöksen siitä ottavatko meidät nimikkolähetikseen. Olisi kyllä kiva ehtiä vielä käymään Oulussa.

Viikon kuluttua pitää aloittaa malaria lääkitys. Ukarumpassa ei ole kovin paljoa malariahyttysiä, mutta näin alkuun emme ota riskejä, vaikka sillä alueella malarian todennäköisyys onkin aika pieni. Viidakkokoulutus Madangissa on Malaria herkkää aluetta ja siellä lääkitys on todella tarpeellinen.

Mikko söi vahingossa vanhentunutta mysliä, jossa oli varmaan sata pientä koppakuoriaisen näköistä ötökkää :D Kuulemma maistui hiukan oudolle ja oli aika rapeaa. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Mikko syö ötököitä. Ehkä erikoisia makuelämyksiä tulee lisää sitten viidakkojakson aikana.

                   Youtube video Papua-Uuden-Guinean luonnosta ja kulttuurista