keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Me valmistaudutaan LÄHTÖLASKENTAAN

Sydänlihastulehdus on siis poissa. Lääkäri sanoi ettei sen suhteen ole estettä lähtemiselle. Niinpä me suuntaamme taas katseemme kohti Ukarumpaa. Nyt tosin lähinnä ajatuksen tasolla. Lentoliput on tarkoitus hankkia ehkä helmikuulle.

Lisää kuulumisia uusimmassa KIRJEESSÄ


perjantai 29. syyskuuta 2017

Uusi ystäväkirje!

Vihdoin ja viimein sain tehtyä kirjeen! Mutkia matkassa oli tavallista enemmän, koska SEKL siirtyy käyttämään uutta kirjepohjaa. Uudistukset vaativat aina mukautumista ja tämä on nyt ensimmäinen kirje uuden järjestelmän kautta. Jatkossa kirjeemme tulee paperikirjeen saajille kauniina väritulosteena ja sähköpostin lukijoille PDF:nä.

Uudistuneen kirjeemme voi tilata Suuressa Mukana - sivuston kautta. Uusi kirje ilmestyy jatkossa joka kuukausi! Apua, toivottavasti pysyn aikataulussa kirjeen kirjoittamisen kanssa paremmin kuin ennen.

Minulla on ensi viikolla sydämen rasitustesti. Jännittää, toivottavasti tulos on hyvä. Toisaalta olen myös kuullut, että sydänlihastulehdus voi vaikuttaa jaksamiseen vielä pitkään akuutin tulehduksen parannuttua. Hiukan sellainen olo minulla onkin. On päiviä, jolloin olo on melkein kuin normaali, mutta hetken kuluttua voimat ovatkin jo loppu. Pitää vain osata ottaa nyt vähän löysemmin ja levätä.

Uusimman kirjeemme pääset lukemaan ➤ TÄSTÄ 😊

 

perjantai 4. elokuuta 2017

Sydänlihastulehdus ja muuta jännää

Joskus (aika usein) elämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Su 23.7 Heräsin aikaisin aamulla ihan järkyttävään rintakipuun. Oli heti alusta asti selvää, että jotain on pahasti vialla ja ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin Mikon soittaa ambulanssi. Olimme työmatkalla ja yötä veljeni luona Porvoossa. Minun oli tarkoitus osallistua junnuriparille, joka alkoi silloin samana sunnuntaina  Ryttylässä. Sinne en tietenkään koskaan päässyt.

Ambulanssin saavuttua ensiapuhoitajat ottivat sydänfilmin ja siinä oli jonkinlaista epänormaalia käppyrää, joten pääsin sitten aika lujaa vauhtia Meilahden sairaalaan. Epäilivät jonkinlaista tukosta sydämen verisuonissa ja minulle tehtiin ranteen kautta tähystys aika pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Lopputulos oli, että suonet ovat puhtaat. Minkäänlaista kalkkeumaa tai tukoksia ei ole.

Seuraavana päivänä epäilivät keuhkoveritulppaa ja sitä varten otettiin keuhkokuva, joka sekin oli puhdas. Sydän ultrattiin useammankin kerran ja siitä näki että sydänkudos on kärsinyt vauriota, mutta syytä ei vielä siinä vaiheessa osattu sanoa.

Suurimman osan ajasta minun sydänmonitori teki oikein kaunista käppyrää
Teho-osastolla olo oli aika hurjaa. Sinne tuotiin potilaita, jotka olivat paljon huonommassa kunnossa kuin minä. Verhon takana henkilökunta elvytti potilasta kaksi minuuttia ennen kuin hänen syke palasi. Siinä väkisinkin ehtii miettiä aika paljon elämää ja kuolemaa. Tulin siihen tulokseen, ettei minun tilanne ihan kamalan huono ole, jos pahin tapahtuu niin pääsisin Jeesuksen luokse, ehkä vaan paljon odotettua aiemmin. Minulla oli koko ajan suhteellisen rauhallinen olo. Paitsi ehkä silloin kun kipuja oli paljon.

Lukemattomien verikokeiden ja testien jälkeen torstaina lääkärit tulivat siihen tulokseen, että minulla on todennäköisesti sydänlihastulehdus. Yleensähän sydänlihastulehdus tulee esim. flunssan jälkitautina, jos ei lepää tarpeeksi. Minulla ei ole oikein muistikuvaa, että olisin ollut flunssassa. Tulehduksen alkuperä jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi.

Sydänlihastulehdukseen ei ole varsinaisesti lääkettä (paitsi tietysti buranaa). Tärkeintä on levätä ja ottaa rauhallisesti. Minulla on vielä viikko sairaslomaa ja sen jälkeen vielä kaksi ja puoli kuukautta "liikuntakieltoa". Sydäntä ei saa rasittaa ylenmäärin. Sen jälkeen on taas uudet testit, joissa katsotaan onko sydämen toiminta palautunut ja vahingoittunut kudos korjaantunut.

Miten tämä vaikuttaa meidän seuraavan työkauden aikataulusuunnitelmiin? Sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä kukaan, mutta arvelen, että tammikuu 2018 tulee aivan liian nopeasti. Meidän täytyy ensiksi odottaa jatkotutkimusten tulokset ja vasta sen jälkeen pääsemme suunnittelemaan seuraavaa askelta.

Olen nyt siis kotona Oulussa. Olo on ok, mutta ei ihan kuitenkaan täysin normaali. Väsyn tosi nopeasti. Rintakipu tulee takaisin heti jos yrittää liikaa. On ihana olla hengissä ja kotona, mutta välissä päivät tuntuvat kuluvat NIIIIIIN hitaasti. Menin tänään Mikon kanssa kauppareissulle. Jaksoin autolle asti mutta nukahdin jo ennen kauppaa ja jäin autoon nukkumaan Mikon tehdessä ostokset yksinään.

Että tämmönen twisti tällä kertaa :)


 
Tätä kuuntelin sairaalassa ja onhan se tosi kaunis laulu <3
"Herra on minun paimeneni"

torstai 8. joulukuuta 2016

Vuormien joulukirje

Vihdoin ja viimein meidän uusin kirje on valmis.

Tästä pääset lukemaan meidän pitkää kirjettä :)


Tässä PDF-muotoinen kirje, joka sopii paremmin esim tulostettavaksi.

Me tullaan kohta Suomeen!!

tiistai 8. marraskuuta 2016

lauantai 10. syyskuuta 2016

Täällä taas

Meidän elämä tuntuu menevän kuin pikakelauksella. Tuntuu kuin viikossa olisi vain ma, ke, pe, su. En tajua mihin päivät vaan katoaa. Torstai aamuna heräsin viideltä laittamaan aamupalaa kymmenelle aikuiselle. Meillä oli vieraana pari päivää Dan ja Kathy jotka ovat Borong-kielen kääntäjiä. He tulivat kurssille, joka olikin siiretty marraskuulle. Niimpä olivat pari yötä meillä ja sitten aloittivat pitkän paluumatkan takaisin kotikylään.


Aamupalapannukakkuja kolmella pannulla :)

Mila ja Taitus ovat olleet Jeesus filmi -kurssilla. Tavoitteena saada Jeesus elokuva Burum-Mindidkiksi. Elokuvan äänitys olisi tarkoitus aloittaa joskus ensi kuussa. Torstai aamuna Mila ja Taitus lähtivät omaan kotiinsa osottamaan kutsua filmin jatkotyöskentelyyn.


Taitus, Mila, minä, Kathy ja Dan

Torstai aamuna ovelle ilmestyi myös "Veli" joka on eräästä naapurikylästä ja silloin tällöin käy kysymässä rahaa. Täällä on kerjääminen ja ovelta ovelle kaupustelu kielletty, mutta Velin kohdalla teen toisinaan poikkeuksen. Hän on jonkin verran jälkeenjäänyt ja Suomalaisen mittakaavan mukaan olisi varmasti oikeutettu jonkilaiseen sairaseläkkeeseen. Täällä sellaista systeemiä ei kuitenkaan ole. Välissä yritän olla tiukka ja sanoa ettei rahaa nyt ole. Välissä hän näyttää niin surkealta että on pakko keksiä joku pieni puhdetyö jonka hän voi tehdä ja saada sitten vähän rahaa. Miksi se on niin, että tulee huono omatunto jos ei anna rahaa ja huono omatunto siitä että antaa rahaa. Teki miten tahansa niin aina on epämiellyttävä olo jälkeen päin.

Aamulla tulivat apulaiseni "Mari" ja "Hilja", jotka työskentelevät minulle torstaisin. Hilja oli meillä ensimmäistä päivää ja vaikutti oikein mukavalta naiselta. Kaikkein tärkeintä on se että voin luottaa apulaisiini ja jättää heidät tekemään työnsä samalla kun itse olen koululla. Jos se luottamus särkyy, niin on tosi vaikea jatkaa työsuhdetta. Apulaisten kanssa on kiva jutella aamulla kuulumisia tok pisiniksi. Pitää hyvin kielitaitoa yllä.

Suomesta lähtiessä ostin ison kasan lääkkeitä niin että ne riittäisivät koko työkauden loppuun. Kun annosta piti nostaa niin Suomesta hankitut lääkkeet loppuivat kesken ja samaa merkkiä ei tietystikään täältä saa. Niimpä viime viikolla lääkkeeni vaihdettiin toiseen ja nyt olen välissä aivan rätti-poikki-väsynyt ja saatan ottaa kolmet päiväunet. Tekee tietokonetyöt lähes mahdottomaksi. Ei tarvitse kuin katsoa kohti tietokonetta ja nukahdan saman tien. Annosta on lisätty aika reippaasti, mutta toivottvasti pian löytyy jonkinlainen  järkevä annoskoko jolloin sivuoireetkin pysyisivät jokseenkin hallinnassa.


torstai 16. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa blogi-kuulumisia


Viime kirjoituksesta on ehtinyt kulua jo aivan liian kauan. Töiden kanssa on vaan ollut niin kiirettä ettei aikaa ja energiaa yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Maanantai oli lukuvuoden viimeinen koulupäivä nyt on saanut muutaman päivän hengähtää. Kummasti alkaa heti tekemättömien töiden -lista pienentyä. Meidän uusin kirjekin on työn alla ja piakkoin ilmestyy tilaajien sähköposteihin.

Mukava huomata, että vuosi vuodelta arvosanojen antaminen oppilaille on hiukan helpompaa. Ensimmäinen vuosi oli aivan kauhea. Minulla meni viikko kun mietin erilaisia sanamuotoja ja mietin, että kuulostaako minun teksti edes järkevältä englanniksi. Nyt 200 oppilaan arvioinneissa meni vain 4 työpäivää ja stressiä oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Kyllä minusta vielä hyvä tulee ;)

Täällä on ollut taas ensimmäiset kylmät aamut. Juhannus on täällä vuoden pimein aika ja myös kylmin. Yölämpötila saattaa laskea jopa +5 asteeseen ja se on näillä leveysasteilla aika hurjan tuntuista. Taloissa ei ole minkäänlaista eristystä. Joka nurkasta vetää kylmää ilmaa ja aamulla sisälämpötila on alle 10 astetta. Fleece-asut, villasukat, pipot ja hanskat on taas tarpeeseen. Päivällä lämpötila on taas normaali +35, mutta se tieto ei kylminä aamuina kovasti auta. Minulla on jotenkin jouluinen fiilis kun on niin kylmääkin :)

Me ollaan lähdössä taas ensi viikolla viikon reissulle viidakkoon. Alan huomata, että malarianestolääkitys aiheuttaa minulle nykyään univaikeuksia. Onneksi tämän keikan jälkeen ei varmaan tarvitse vähään aikaan nähdä “Lariam-unia”. Malarianestolääkkeen sivuvaikutuksena on “vivid dreams” suomeksi ehkä kuvaavinta olisi “eläväiset unet”. Onneksi nyt ei ole töiden suhteen mitään pakkoa herätä ihan älyttömän aikaisin niin saan vähennettyä univajetta aamuisin.


Jos ei muu auta väsymykseen niin kahvia lisää :)