Ystäväkirjeen voi tilata joko sähköpostiin tai tavallisena kirjepostina :) Tässäpä Ensimmäinen ystäväkirjeemme sitten vuoden 2008 Etiopian jakson jälkeen :)
Lue ystäväkirje tästä
Siitä tuli aika hieno vaikka itse sanonkin ;)
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Tämä lähetystyöntekijä alkaa nyt lomalle
Viikonloppuna vietettiin Kansanlähetyspäiviä Pieksämäellä. Olimme Mikon kanssa järjestelemässä tapahtumaa jo viikkoja aikaisemmin. Nyt olo on jotenkin "autio", kun kaikki on ohi, rakenteet on purettu ja tavarat melkein oikeilla paikoillaan varastoissa. Pääsimme ensimmäistä kertaa edustamaan lähetteinä Raamatunkäännöstyötä lähetysnäyttelyssä.
Sunnuntaina pidimme perhejumalanpalveluksessa nukketeatterisaarnaa ja päivä huipentui siihen kun Piispa Jari Jolkkonen siunasi meidät Suomen ev.lut kirkon lähetystyöntekijöiksi. Viikonloppu oli uuvuttava ja sunnuntai iltana oli mahtavaa päästä taas kotia omaan sänkyyn nukkumaan.
Meidän Papua-Uusi-Guinelainen ystävämme Sirom lähti tänään takaisin kotimaahansa. Talo tuntuu tyhjältä ja mieli haikea. Ehkä joku päivä pääsemme käymään Papualla ja näemme Siromin perheen.
Mennyt kuukausi on ollut työntäyteinen ja usein väsyttävä, mutta näin taakse päin katsoessa olen ylpeä kaikesta siitä missä olemme saaneet olla mukana palvelemassa omilla lahjoillamme. Nyt saa kiitollisin mielin alkaa kesälomalle (lue: lopputyön kirjoittamista ja pakkaamista). Enää kuukausi Suomessa ja sitten kohti Lontoota :)
Sunnuntaina pidimme perhejumalanpalveluksessa nukketeatterisaarnaa ja päivä huipentui siihen kun Piispa Jari Jolkkonen siunasi meidät Suomen ev.lut kirkon lähetystyöntekijöiksi. Viikonloppu oli uuvuttava ja sunnuntai iltana oli mahtavaa päästä taas kotia omaan sänkyyn nukkumaan.
| Nukketeatteria by Maria & Mikko |
| Uupunutta mutta onnellista juhlakansaa. |
Mennyt kuukausi on ollut työntäyteinen ja usein väsyttävä, mutta näin taakse päin katsoessa olen ylpeä kaikesta siitä missä olemme saaneet olla mukana palvelemassa omilla lahjoillamme. Nyt saa kiitollisin mielin alkaa kesälomalle (lue: lopputyön kirjoittamista ja pakkaamista). Enää kuukausi Suomessa ja sitten kohti Lontoota :)
| Piispa Jari Jolkkonen siunasi meidät lähetystyöntekijöiksi |
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Elämä on yhtä juhlaa..
![]() |
| Wycliffe Raamatunkääntäjät 40v - haaste keräys |
Niin ja onhan minullakin tänään synttärit :) 30 vuotta tuli täyteen. Meinasin unohtaa koko homman, kun olen nyt leirillä. Ryttylässä on tänään Junnujen Kesä -leirin viimeinen leiripäivä. Leiriläisiä on 150 ja siihen vielä lisäksi kymmeniä vastuunkantajia, joten täällä on aikamoista hulinaa. Olen ihastellut miten monenlaisia lahjakkuuksia täällä leirillä on, tanssijoita, valokuvaajia, leipojia, askartelijoita ja monta muuta. Lapset ovat tosi innoissaan mukana kaikissa leirijutuissa. Toivottavasti ensi kesänä järjestetään junnujen kesä vielä entistä suurempana leirinä.
Kohta on juhannus ja Maria lähtee kohti Oulua ja Kellonkartanon juhannusjuhlia. On ihana nähdä taas kaikkia tuttuja ihmisiä Oulussa. Heti juhannuksen jälkeen alkaakin jo Raamattuloma Ryttylässä. Sen jälkeen on pian jo Kansanlähetyspäivät Pieksämäellä. Joten monta juhlaa riittää vielä tulevillekin viikoille.
Se ystävä josta kerroin viime blogikirjoituksessani, on nyt himpun verran paremmassa kunnossa. Tilanne on vakaa, mutta ei ole varsinaisesti kunnolla herännyt vielä tajuttomuudesta. On vaikea suhtautua siihen että paraneminen tapahtuu niin hurjan hitaasti..
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan
Ystäväni sai torstaina pahan sairaskohtauksen, myöhemmin se todettiin pahaksi aivoverenvuodoksi. Nuori ihminen makaa nyt neljättä päivää teho-osastolla syvästi tajuttomana. Se on jotenkin epätodellista.
On vaikea ymmärtää Jumalan suunnitelmaa tässä kaikessa. Toisaalta ainoa johon oikeasti tälläisessa tilanteessa voi turvata on Jumala. Kaikki mitä ihmisvoimin ja -taidoin voi tehdä on tehty.
Yritän edelleen toivoa ihmettä, että hän heräisi ja olisi jälleen terve. Pelottaa ehkä sekin vaihtoehto että hän herää, mutta erilaisena kuin ennen. Ihminen, jolla oli vielä elämä edessä, makaakin nyt sairaalassa. Kaikki muuttui sekunneissa.
Se saa kyllä miettimään myös omaa elämää. Sitä luulee että elämä jatkuu tällaisena ikuisesti, vaikka tosiasiassa se voi päättyä ihan milloin vaan. Kristittynä minulla on onneksi varmuus siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jeesus lupaa omilleen iankaikkisen elämän. Siellä ei enää ole kipua, surua tai sairautta.
On vaikea ymmärtää Jumalan suunnitelmaa tässä kaikessa. Toisaalta ainoa johon oikeasti tälläisessa tilanteessa voi turvata on Jumala. Kaikki mitä ihmisvoimin ja -taidoin voi tehdä on tehty.
Yritän edelleen toivoa ihmettä, että hän heräisi ja olisi jälleen terve. Pelottaa ehkä sekin vaihtoehto että hän herää, mutta erilaisena kuin ennen. Ihminen, jolla oli vielä elämä edessä, makaakin nyt sairaalassa. Kaikki muuttui sekunneissa.
Se saa kyllä miettimään myös omaa elämää. Sitä luulee että elämä jatkuu tällaisena ikuisesti, vaikka tosiasiassa se voi päättyä ihan milloin vaan. Kristittynä minulla on onneksi varmuus siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jeesus lupaa omilleen iankaikkisen elämän. Siellä ei enää ole kipua, surua tai sairautta.
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte,
että teillä on iankaikkinen elämä. Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen,
että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti.
1. Johanneksen kirje 5:11-14
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Viime vuoden kesäkuussa...
Vuosi on vierähtänyt siitä kun muutimme Oulusta Ryttylään. Tuntuu hassulta ajatella millaiselta elämä näytti vuosi sitten. Paljon on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa.
Vuosi sitten löysin opiston kirjastosta kirjan nimeltä "Salatut sanat". Se kertoo norjalaisesta Raamatunkääntäjästä, joka lähtee perheineen Papuan viidakkoon kaukaisen heimon luokse. Se kirja teki minuun ison vaikutuksen.
Lähetyskurssi ei ollut vielä alkanut mutta käytännössä monista asioista oli jo sovittu. Haastattelussa kysyttiin olimmeko harkinneet muita lähetysjärjestöjä ja täydestä sydämestäni vastasin etten missään tapauksessa lähtisi minkään muun järjestön kautta. Kansanlähetys on minun hengellinen koti ja siksi ei muita vaihtoehtoja ollut edes käynyt mielessä.
Nyt tilanne olikin muuttunut. Sen kirjan jälkeen ajatus Wycliffestä ja Raamatunkäännöstyöstä alkoi vaivata minua. Se ei vain jättänyt rauhaan. Mikko yritti takoa järkeä minun päähän ja rukoilimme, puhuimme ja tunnustin itsekin ettei siinä todellakaan ole järkeä. Meillä on kaikki hyvin ja suunnitelmat valmiina, eihän niitä kannata enää muuttaa.
Silti en edelleenkään saanut rauhaa. Eräänä iltana Mikko sitten sanoi että "no kokeillaan". Päätös oli tehty että ainakin otetaan Raamatunkäännöstyöstä selvää ja Taivaan Isä hoitakoon loput jos niin on tarkoitettu.
Seuraavana päivänä opiston ruokalassa lounaalla istuin itselleni tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä. Keskustelun lomassa kerroin meidän lähetyskurssista ja siitä että Raamatunkäännöstyö kiinnostaisi kovasti. Vastapäätä oleva henkilö kysyi tiedänkö kuka hän on. En tiennyt. Ihme juttu muttä hän oli silloinen Wycliffe Raamatunkääntäjien henkilöstöpäällikkö, joka omien sanojensa mukaan saa yleensä ensimmäisenä tietää uusista hakijoista. :DDDDD
Siitä lähti pyörät pyörimään ja nyt me ollaan pian ihan oikeita lähetystyöntekijöitä lähdössä Raamatunkäännöstyön tukitehtäviin. Tuntuu ihmeelliseltä miten Jumala on johdattanut isoissa ja pienissä asioissa. Tulevaisuus on monilta osin vielä avoin, mutta johdattakoon Hän joka on tähänkin asti meistä huolta pitänyt ♥
![]() |
| Kirja Raamatunkäännöstyöstä Papualla |
Vuosi sitten löysin opiston kirjastosta kirjan nimeltä "Salatut sanat". Se kertoo norjalaisesta Raamatunkääntäjästä, joka lähtee perheineen Papuan viidakkoon kaukaisen heimon luokse. Se kirja teki minuun ison vaikutuksen.
Lähetyskurssi ei ollut vielä alkanut mutta käytännössä monista asioista oli jo sovittu. Haastattelussa kysyttiin olimmeko harkinneet muita lähetysjärjestöjä ja täydestä sydämestäni vastasin etten missään tapauksessa lähtisi minkään muun järjestön kautta. Kansanlähetys on minun hengellinen koti ja siksi ei muita vaihtoehtoja ollut edes käynyt mielessä.
Nyt tilanne olikin muuttunut. Sen kirjan jälkeen ajatus Wycliffestä ja Raamatunkäännöstyöstä alkoi vaivata minua. Se ei vain jättänyt rauhaan. Mikko yritti takoa järkeä minun päähän ja rukoilimme, puhuimme ja tunnustin itsekin ettei siinä todellakaan ole järkeä. Meillä on kaikki hyvin ja suunnitelmat valmiina, eihän niitä kannata enää muuttaa.
Silti en edelleenkään saanut rauhaa. Eräänä iltana Mikko sitten sanoi että "no kokeillaan". Päätös oli tehty että ainakin otetaan Raamatunkäännöstyöstä selvää ja Taivaan Isä hoitakoon loput jos niin on tarkoitettu.
Seuraavana päivänä opiston ruokalassa lounaalla istuin itselleni tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä. Keskustelun lomassa kerroin meidän lähetyskurssista ja siitä että Raamatunkäännöstyö kiinnostaisi kovasti. Vastapäätä oleva henkilö kysyi tiedänkö kuka hän on. En tiennyt. Ihme juttu muttä hän oli silloinen Wycliffe Raamatunkääntäjien henkilöstöpäällikkö, joka omien sanojensa mukaan saa yleensä ensimmäisenä tietää uusista hakijoista. :DDDDD
Siitä lähti pyörät pyörimään ja nyt me ollaan pian ihan oikeita lähetystyöntekijöitä lähdössä Raamatunkäännöstyön tukitehtäviin. Tuntuu ihmeelliseltä miten Jumala on johdattanut isoissa ja pienissä asioissa. Tulevaisuus on monilta osin vielä avoin, mutta johdattakoon Hän joka on tähänkin asti meistä huolta pitänyt ♥
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Uneton yö
![]() |
| Ei auttanu edes lampaiden laskeminen |
Tänään oli sitten _viimeiset_ lähiopetuksen luennot lähetyskurssilla. Talvella on vielä jotain luentoja harvakseltaan mutta aika vähän sellaista missä kaikki lähetyslinjan ihmiset olisi yhtä aikaa. Suurin osa opiskelijoista on lähtenyt lomille. Haikeaa, kun tällä porukalla tuskin enää yhtäaikaa ollaan missään.
Kesälomaa meillä lähetyskurssilaisilla ei varsinaisesti ole. Mie alan tekemään Kansanlähetyspäivien lähetysnäyttelyä ja Mikko varmaan keskittyy lähetyskurssin lopputyöhön.
Tässä hiukan kalenteria missä meitä voi kesän aikana tavata
17.6.2012 Wycliffe Raamatunkääntäjät ry 40 v juhlat @ Tampere.
18.-20.6.2012 Junnujen Kesä @ Ryttylä. Leiri 10-14 vuotiaille. Maria leirillä töissä.
25.-29.6.2012 Koko perheen Raamattuloma @ Ryttylä
6.-8.7.2012 Kansanlähetyspäivät @ Pieksämäki. Maria ja Mikko siunataan lähetystyöhön täällä sunnuntaina:)
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kiitollinen niin paljosta ♥
Olen lukenut viimepäivinä kirjaa nimeltä "Matkalaukkuäidit". Se kertoo naisista, jotka ovat perheensä kanssa olleet lähetystyössä. Uskomatonta lukea kaikista vaikeuksista, sairauksista ja kyyneleistä, kun lopussa jokainen kirjan äideistä kertoo ettei vaihtaisi elämästään mitään pois. Kirjassa on lukuisia kertomuksia siitä kuinka Jeesus on pitänyt huolen vaikeissakin tilanteissa.
Olo on jotenkin hurjan kiitollinen siitä että saa olla lähdössä lähetystyöhön. Aina silloin tällöin joku epäilee että onko meidän suunnitelmissa mitään järkeä. Itselläni on ainakin tällä hetkellä täysi luottamus tulevaisuuteen ja Jumalan huolenpitoon. Olipa kohdemaa sitten mikä tahansa niin saamme luottaa siihen että Jumalan suunnitelma on paras mahdollinen.
Eilen saimme kuulla että Kansanlähetys on virallisesti ottanut meidät lähetystyöntekijöiksi :)) Lähetyskurssi alkaa pian olla ohi ja elokuussa lähdemme Englantiin. Tuntuu että tulevaisuus on niin täynnä kaikkea jännittävää ettei oikein uskalla edes kovin kauas miettiä.
Mostokin ihme CD:ltä laulun sanat jotka soi mielessä nykyään aika usein :)
Olo on jotenkin hurjan kiitollinen siitä että saa olla lähdössä lähetystyöhön. Aina silloin tällöin joku epäilee että onko meidän suunnitelmissa mitään järkeä. Itselläni on ainakin tällä hetkellä täysi luottamus tulevaisuuteen ja Jumalan huolenpitoon. Olipa kohdemaa sitten mikä tahansa niin saamme luottaa siihen että Jumalan suunnitelma on paras mahdollinen.
Eilen saimme kuulla että Kansanlähetys on virallisesti ottanut meidät lähetystyöntekijöiksi :)) Lähetyskurssi alkaa pian olla ohi ja elokuussa lähdemme Englantiin. Tuntuu että tulevaisuus on niin täynnä kaikkea jännittävää ettei oikein uskalla edes kovin kauas miettiä.
Mostokin ihme CD:ltä laulun sanat jotka soi mielessä nykyään aika usein :)
"Kuljen tien joka annettu on.
Vaikka reitti on tuntemeton,
se on Jeesuksen näyttämä tie.
Tiedän minne se lopulta vie."
Vaikka reitti on tuntemeton,
se on Jeesuksen näyttämä tie.
Tiedän minne se lopulta vie."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





