torstai 12. joulukuuta 2013

Uusi ystäväkirje!

Tässäpä  olisi taas uunituore ystäväkirje


Tulostettava pdf löytyy täältä
pdf:n kuvat näyttävät nettiselaimessa hiukan kummalliselta, mutta kun sen dokumentin lataa koneelle niin kuvat näkyvät taas oikein :)


perjantai 6. joulukuuta 2013

Marian viidakkopäiväkirja loka-marraskuu 2013

 Tämä teksti on melko suoraan minun päiväkirjasta. Siihen purettu niin ilon aiheet kuin ahdistukset. Viidakossa eläminen oli vaikeampaa kuin mitä osasin odottaa. Kulttuurishokki iski aikamoisella voimalla. Omassakin asenteessa olisi varmasti ollut korjaamista useampaakin otteeseen. Kuukausi on pitkä aika yrittää olla koko ajan kiltti ja ystävällinen.

Mitään yksityisyyttä ei ole mihinkään vuorokauden aikaan. Se on yllättävän vaikeaa kun on tottunut asumaan aivan korvessa. Elämä viidakkokylässä oli niin erilaista. Kaikki arkiaskareet piti opetella uudelleen ja hyväksyä se ettei pysty omin neuvoin tekemään oikein mitään. Vaikeita läksyjä sellaiselle joka on tottunut pärjäämään, osaamaan ja yrittämään ihan itse.

---------------------------------------------------------------

1. päivä. Perjantai 11.10.2013

5 tunnin yöunien jälkeen oli vaikea herätä. Olin illalla pakannut kaikki valmiiksi ja siksi meni aika myöhään. Herätys aamulla klo 05:30 ja aamupalalle klo 6. Olipa mukava syödä paahtoleipää eikä sitä ikuista mysliä, jota on viimeiset 8 viikkoa syöty joka ikinen aamu.

Mikolla oli ollut huono olo jo useampana päivänä ja nyt oli heti aamusta mahassa sen verran epävarma olo ettei uskaltanut syödä ollenkaan aamupalaa. Terveydenhoitaja päätti varmuuden vuoksi antaa Mikolle matolääkkeet. Tok pisinin kielellä lääkepaketissa luki "rausim snek long bel" eli vapaasti käännettynä "tappaa mahassa olevat käärmeet".

Kuorma-auto "hino" oli edellisenä päivänä pakattu valmiiksi. Seitsemän perheen tavarat ja ruoka seuraavaksi 5 viikon ajaksi on aikamoinen kuorma. Pääsimme matkaan 8 aikaan aamulla.
Mikko pitää huolen ettei kananmunat hajoa pomppuisella tiellä

Automatka oli pitkä ja tie kuoppainen. Ylitimme ainakin 5 ”vesiestettä” eli jokea (ilman siltoja) ja kaikki meni hyvin, vaikka viime päivinä onkin satanut kaatamalla. (Myöhemmin saimme tietää että yksi perhe ei ollut päässyt kyläänsä ollenkaan, koska suurimmassa joessa veden pinta oli niin korkealla ettei siitä päässyt autolla ylitse. Kuulimme myös että yksi kiinalainen ryhmä oli yrittänyt ajaa edellisenä päivänä väkisin joen yli ja virta vei auton mukanaan ja kaikki autossa olleet kuolivat.)

Lähellä Polpol-kylää vaihdoimme kulkuvälineen pienempään maastokelpoiseen autoon, koska tie meni liian kapeaksi isolle autolle. Huonokuntoinen tie aiheutti minulle oksettavan olon. Toivottavasti emme tule heti ensimmäisenä päivänä kipeäksi. Noin 9.30 aikoihin saavuimme "meidän kylään" eli Polpoliin. Meidän matkatavarat kannettiin kaatosateessa uuteen kotiimme.

tällä tiellä on kaikki mahdollisuudet saada oikein hyvä matkapahoinvointi..

vesieste..




Meillä on ihan hieno talo. Talon omistava perhe nukkuu ulkona erillisessä yhden huoneen keittiö rakennuksessa. Meillä on keittiö ja nuotiopaikka sisälläkin talossa, mutta taitaa olla parempi etten tee avotulta sisätiloihin. Ei ole hyvä tapa aloittaa kyläjaksoa polttamalla talo heti ensi töikseen.

Ensimmäisenä päivänä juttua riitti vaikka kuinka paljon. Tosin iltaa kohden aivot olivat jo niin jumissa, ettei enää jaksanut puhua eikä ymmärtää yhtään mitään. Hymyilin vain ja nyökyttelin päätä ja toivoin ettei kukaan kysy minulta mitään koska, en jaksa enää yrittää muodostaa sanoja tok pisinillä.

Kaikki meidän tavarat ovat mullin mallin, mutta tänään ei jaksa enää järjestellä mitään. Illalla kun menin taskulampun kanssa keittiöön, torakat juoksivat piiloon lampun valokeilasta.
Keittiö on vielä aivan sekaisin muuttokuorman jäljiltä

Meillä on mukava isäntäperhe Timothy ja Sabbath. Heillä on kaksi tyttöä Telma 3-v ja Stephanie 1-v. Äiti yrittää pakottaa vanhemmalle lapselle vaatteita päälle. Yleensä kylän lapset juoksevat alasti, mutta aikuisia tuntuu hävettävän jos lapset ovat alasti valkoihoisen nähden. Lapset eivät näytä ollenkaan tykkäävän uudesta vaatepakosta. Lämpötila on ympäri vuorokauden yli +25 astetta, joten ei ainakaan palele oli sitten päällä vaatetta tai ei.



Meidän isäntäperhe. Sabbath, Telma 3-v, Timothy ja Stephanie 1-v


2. päivä. Lauantai 12.10.2013.

Aamulla oli jälleen aikainen herätys. Kylän pojilla on patterikäyttöiset stereot ja musiikki soi täysillä klo 06.30. Oli mukava huomata että illalla laittamamme vedensuodatin toimii ja aamulla oli puoli sankollista puhdasta juomavettä valmiina.

Mikko oli ostanut meille edellisellä viikolla uuden paistinpannun ja päätinkin tehdä aamupalaksi lättyjä. Ne onnistuivat ihan hyvin. Tosin nuotion ylläpitäminen ja samalla lättyjen paistaminen on hiukan haastavaa. Jos keskittyy liikaa nuotioon, lätty palaa ja jos keskittyy liikaa lättyihin, niin nuotio sammuu.

Nuotion sytytys on Mikon hommaa :)

Isäntäperhe ei tainnut uskaltaa sanoa, että hekin tarvitsevat samaa nuotiopaikkaa aamupalan valmistamiseen. Aloittivat aamupalan valmistavisen vasta kun minä olin saanut lätyt valmiiksi. Taisin tehdä liian pienen nuotion, kun paistaminen kesti niin kauan. Ensi kerralla pitää tehdä oma nuotio jonnekin toiseen paikkaan.

Sandaalit ovat eilisen jälkeen vieläkin aivan märät. Kosteus on niin korkea että on vaikea saada kenkiä kuivaksi. Luulen että sandaalit irtoavat pian taas liimauksesta.

Päivän kohokohta oli kun Sabbath vei minut läheiselle joelle jossa naiset tiskaavat, pyykkäävät ja peseytyvät. Se on niin kaunis paikka. Joessa on voimakas virtaus, mutta silti oli ihanan virkistävää käydä pesulla. Naiset pesivät samalla myös tiskit ja pyykit. Yritin seurata erityisesti pyykinpesun vaiheita, koska pian joutuu itsekin pesemään kaikki vaatteet joessa. 

Pienet pojat leikkivät joessa eräänlaisella kanootti"lautalla". Pojat olivat sitoneet bambunrunkoja yhteen ja hienon melankin olivat bambusta rakentaneet. PNG versio uimapatjasta :)

Aamulla huomasin pienen pojan työntävän ruoholeikkuria. Myöhemmin näin että se oli pelkkä ruohon leikkurin runko ilman moottoria. Ilmeisesti se oli tarkoitettu lasten leikkikaluksi. Pieni poika oli kovin ylpeä omasta ruohonleikkuri"autostaan".

Päivällä näin kun eräs nainen meni joelle tiskaamaan ja perheen iso sika juoksi perässä. Eläimenä sikaa arvostetaan paljon enemmän kuin esimerkiksi koiria tai kissoja. Kylän kukot (2kpl) eivät tunne vuorokauden aikoja vaan laulavan täyttä kurkkua sekä yöllä että päivällä. Iltaisin kukot ja kanat asettautuvat nukkumaan kylän keskellä kasvavan ison mangopuun oksille.


Kanojen pesäpuu



Kaksi kanaa munimassa samassa pesälaatikossa

Illalla tein ruoaksi makaroonia ja tonnikalaa. Tarjosimme sitä myös isäntäperheelle ja ihan mielellään maistoivat. Meitä oli etukäteen varoitettu ettei makarooni yleensä ole papualaisten mielestä kovinkaan miellyttävää ruokaa. Toivottavasti saan hankittua jotain kasviksia. Pelkkä kuivaruoka alkaa kyllästyttää nopeasti. Jos olisi edes perunaa niin sekin riittäisi ensi hätään.

Tein inventaarion meidän rottaboksin (vahva puulaatikko, joka estää rottien pääsyn ruokavarastoomme). Jaoin kaiken ruoan 5 viikon annoksiin. Siten on helpompi pitää kirjaa siitä kuinka paljon meillä on ruokaa käytettävissä jokaiselle päivälle. Aika vähäiseltä se määrä kyllä näytti, mutta eiköhän sillä selvitä.

Mikon kännykästä loppui akku jo nyt. Älypuhelin ei ole kovin kätevä laite näissä olosuhteissa. Huono kuuluvuus syö akun todella nopeasti, kun puhelin koko ajan etsii parempaa kuuluvuus aluetta. Nyt ei sitten voi enää edes lähettää blogiin viestiä :( Meidän kylässä ei ole sähköä ollenkaan.

Me olemme paikallinen nähtävyys. Illalla paljon kylän väkeä kerääntyi meidän isäntäperheen verannalle ja eräskin äiti oikein moneen kertaan painotti lapselleen että nyt pitää olla hiljaa ja kuunnella valkoisen miehen "tarinoita". Saa nähdä riittääkö meillä tarinoita koko 5 viikon ajalle..

3. päivä. Sunnuntai 13.10.2013.

Tein aamulla kaurapuuroa aamupalaksi. Saimme lahjoituksena banaania ja minulla oli tallessa hiukan rusinoita joten niistä syntyi aamupalaksi rusina-banaani-puuroa. Maistui oikein hyvälle :)

Tälle päivälle oli suunnitelmana mennä paikalliseen kirkkoon. Ihmisillä ei ole kelloa joten on turha kysyä "mihin aikaan lähdemme?". Olimme ajoissa valmiina koska emme olleet varmoja milloin lähdemme ja kuinka kaukana kirkko on.

Vihdoin tuli aika lähteä kohti kylää, jossa kirkko sijaitsee. Matkalla meidät ohitti työantaja organisaatiomme SIL:n auto. Eräs perhe oli joutunut vaihtamaan kylää, koska heidän ensisijainen kylänsä oli edelleen tulvivan joen toisella puolella. Tarjosivat meille autokyytiä, mutta päätimme mieluummin kävellä.


Sabbathin äiti "bubu" tuli meidän kanssa kirkkoon. Se oli todella pieni ja sympaattinen rakennus. Sisälle mahtui noin 20 ihmistä. Saavuimme kirkkoon noin klo 9 aikaan. Seinässä puhujan pöntön yläpuolella oli iso Jeesus-kello! :) Jumis alkoi 9.30 ilmeisesti normaalia aikaisemmin sen vuoksi ettei valkoihoisten tarvitsisi odotella liian kauan.

Jumalanpalvelus oli melko yksinkertainen. Muutamia lauluja, kaksi lyhyttä saarnaa. Kaiken kaikkiaan kesti noin tunnin. Aika yllättävää. Ukarumpassa Tok pisinin kielinen jumis on aina vähintään 2 tuntia. Ihmiset halusivat kysellä myös meiltä monenlaista joten jäimme jumalanpalveluksen jälkeen vielä juttelemaan paikallisten kanssa.

Paluumatkalla aurinko paistoi todella kuumasti ja Timothy päätti viedä meidät ison tien sijasta puska reittiä (kapea polku viidakossa). Yleensä puska "tiet" ovat miellyttävämpiä kävellä, koska viidakon kasvuston antamassa varjossa on huomattavasti viileämpi olla.

Matkalla pysähdyimme pitämään pienen tauon "bubun" talolla. Bubun mies kertoi että hänkin kävisi kyllä muuten kirkossa, mutta silloin pitäisi lopettaa tupakan polttaminen ja buai pähkinän pureskelu (buai on mieto huume).

Meille tarjottiin ruokaa, kookospähkinä juomaa eli kulauta ja banaania. Itse he söivät jotain erikoisempaa ruokaa. Olin hiukan helpottunut etteivät tarjonneet sitä meille.. Se oli sellaista keltaista riisintapaista ruokaa, josta syötiin vain pelkkä "kastike" ja loput jyvät syljettiin aina erilliseen kippoon.
Valkoinen mies on lapselle pelottava näky


Meitä seurasi bubun talolle joukko lapsia. Osa oli bubun lastenlapsia ja osa naapurikylien lapsia jotka vain halusivat nähdä valkoihoisen :) Bubun mies komensi kaikki lapset jonoon ja kättelemään meitä. Osa lapsista vaikutti olevan aivan kamalan peloissaan ja juoksivat karkuun..

Minulla on ollut tänään maha vähän sekaisin. Meidän vessa ei ole kovin kätevä silloin kun joutuu viettämään pitkiä aikoja vessassa. Kyykkyvessassa jalat menee nopeasti tunnottomaksi. Ei ollenkaan kivaa :/
Meidän vessan katossa oli 9 reikää, joten sateella sateenvarjoa tarvittiin myös vessassa sisällä

vessan"pönttö" ilman pönttöä


Välissä ahdistaa vapauden puute. Mitä tahansa haluaa tehdä, ruokaa, pyykkiä, tiskausta, vettä, niin aina tarvitsee pyytää joku auttamaan/viemään/hakemaan. Olisi ihana vaikka viettää pitempi aika joella, uida ja vain olla. Se ei onnistu koska tarvitsen aina jonkun saattajaksi ja yleensä naisilla on aina kiire takaisin kotitöiden pariin. Se on ihan ymmärrettävää, mutta minun kannalta ei niin kivaa.

Tavallaan hävettää olla koko ajan pyytämässä jotain. Sain rohkaistua itseni pyytämään Sabbathia lähtemään minun kanssa joelle. Olipa mukava käydä pesulla. Oli jo niin likainen ja hikinen olo.

4. päivä. Maanantai 14.10.2013.

Hiukan levottomasti nukutun yön jälkeen aamu alkoi melko aikaisin jo 05.30. Kukko lauloi pihalla kilpaa naapurikylän kukon kanssa. Näin lyhyitä outoja unia ja aamulla tuntui kuin ei olisi nukkunut ollenkaan.

Aamupalan teimme tänään ilman nuotiota, weetabixiä, banaania ja kaakao-maitojauhe sekoitusta. Ihan ok, vaikka parempaakin aamupalaa olen kyllä joskus syönyt.

Kylän väki lähtee aamulla jo seitsemän jälkeen töihin pelloillensa. Sinänsä ihan loogista, kun aamulla aurinko ei paista vielä niin kuumasti. Sabbath jäi kotiin. Luulen, että vain sen takia etteivät uskalla jättää meitä yksin :)

Tänään pitää aloittaa kurssin paperitöiden tekeminen ettei mene ihan laiskotteluksi päivät. Kävin Sabbathin kanssa pesemässä pyykkiä. Tai oikeastaan Sabbath pesi ja mie vahdin Stephanieta (1-v).

Tänään oli ensimmäinen päivä että Stephanie ei enää vierastanut minua. Tähän mennessä on aina pillahtanut itkuun heti jos uskallan edes katsoa silmiin. Monet muutkin kylän lapsista pelkäävät meitä. Stephanie on Sabbathin laskujen mukaan 1-v, mutta voi kuinka kevyt lapsi! Suomalaiset vauvat on paljon painavampia.

Isompien lasten kanssa pelasimme tänään lentopalloa. Se oli ihan kivaa. Illalla juttu luisti nuotion äärellä tok pisiksi oikein mukavasti. Ennen nukkumaan menoa sain lähettyä blogiin pienen viestin Mikon kännykällä. Timothyllä on pieni aurinkopaneeli, jolla voi ladata kännykkää. Tosin ei sillä ihan täyteen akkua saa, mutta on se parempi kuin ei mitään.

5. päivä. Tiistai 15.10.2013.

Aamupalan jälkeen lähdimme Timothyn, Sabbathin ja lasten kanssa läheiselle pellolle istuttamaan jamssia. Haravoin pienen osan peltoa (ja sain tietysti rakon peukaloon :).

Sabbath nappasi yhtäkkiä viidakkoveitsen ja sanoi jotain mistä en ihan saanut selvää, mutta varmuuden vuoksi jähmetyin paikoilleni. Vieressä maassa oli useampi tuhatjalkainen ja ne kai purevat aika kipeästi. Sabbath hakkasi ötökät viidakkoveitsellä :)

Haravoinnin jälkeen miehet hakkasivat maahan koloja, joihin jamssit istutetaan. Minulle ei oikeastaan ollut enää mitään missä olisin voinut paljoakaan auttaa, joten seurasin vierestä muiden työskentelyä. Jamssikuoppia tarvittiin noin 40 kpl ja Mikko jaksoi hakata 10 kuoppaa. Autoin jamssien istuttamisessa kuoppiin. Valkoihoisten työskentely pellolla oli aikamoinen nähtävyys ja monet ohikulkijat pysähtyivät seuraamaan meidän peltotyöskentelyä :D

Peltotöiden jälkeen minulla oli jotenkin pettynyt olo. Tuntui että meistä on kamalasti vaivaa isäntäperheelle. Aivan kuin heillä olisi yhtäkkiä 2 lasta lisää. Tuntuu etten osaa tehdä oikein mitään mistä olisi hyötyä kenellekään. Tunnen oloni surkeaksi. Kuin ufo joka on eksynyt marssistansa aivan liian kauaksi. Kaikki täällä on niin erilaista. Näin illalla ajateltuna tämä päivä oli ankea. Mieliala (ja rankkasade & ukonilma) vaikutti myös siihen että illalla en jaksanut jäädä juttelemaan isäntäperheen kanssa vaan laitoimme melko nukkumaan jo klo 19.30. Tästä voi tulla piiitkä kuukausi...

6.päivä. Keskiviikko 16.10.2013.

Aamulla Timothy ja Sabbath olivat lähteneet peltotöihinsä. Aloitin aamupalavalmistelut sytyttämällä nuotion, mutta sopivan kokoisia puita ei ollut kovin montaa. Naapurista huomasivat ja toivat puita ja sytyttivät nuotion valmiiksi. Mikko haluaisi pilkkoa puita ja sytyttää nuotion itse, mutta apujoukkoja on niin runsaasti että on vaikea tehdä mitään itse. Paistoin nuotiolla rieskan tapaista leipää paistinpannulla. Se onnistui oikein hyvin. Näitä pitää tehdä useamminkin,kun olivat niin hyviä!

Päivällä kylä oli hiljainen kun kaikki olivat pelloillansa. Mie kulutin aikaa askartelemalla paperihelmiä ja Mikon kanssa pelasimme korttia. Mikko opetti minulle casino- nimisen pelin, jota oli lapsena pelannut papan kanssa. Se oli kivaa vaikka Mikko tietysti voitti. Pelin säännöt olivat hiukan liian monimutkaiset minun muistettavaksi.
Voittajan on helppo hymyillä

Kävin Sabbathin kanssa joella pesemässä pyykkiä. Ensimmäistä kertaa pesin kaikki aivan itse. Hassua miten pienistä asioista tulee "voittaja fiilis".

Viime päivinä olemme saaneet lahjoituksena paljon erilaisia hedelmiä, mangoja, banaania, papaijaa, ananasta, laulauta (pieni ”viidakko-omena”). Voi kuinka hyvältä kauden ensimmäinen mango maistui!
Kauden ensimmäinen mango oli niin hyvää!!

Iltapäivällä askartelin riisistä ja kankaan palasista jonglööraus pallot. Sain pian ison yleisön kun heittelin kolmea palloa ilmaan. Osaan edelleenkin jonglöörata aika huonosti, pallot pysyvät ilmassa vain muutaman kierroksen. Kylän lapsetkin halusivat kokeilla ja erityisesti yksi tyttö oppi todella nopeasti. Jonglööraus harjoitukset aiheuttivat paljon naurua myös ympärillä olevassa yleisössä. Teki hyvää nauraa niin että vatsaan sattuu.

Illalla juttu luisti tok pisiniksi ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hyvä päivä. Mikon haava jalassa hiukan mietityttää. Se alkaa näyttää aika pahalta. Mitenhän sen saisi paranemaan nopeammin.

7. päivä. Torstai 17.10.2013

Tein aamupalaksi hedelmäsalaattia kaikista niistä hedelmistä joita meille oli kertynyt viikon mittaan. Korjasin jonglöörauspallot virkkaamalla niihin kestävämmän ulkokuoren. Mahassa kurlasi sangen ikävästi jo eilen illalla ja nyt olo on pahentunut. Päätin levätä enemmän ja päivä kuluikin lähinnä makoillen ja kirjaa lukien.


Illalla kylään alkoi kokoontua porukkaa enemmän kuin normaalisti. Naapuri oli saanut jamssipellot istutettua ja juhlisti sitä sukulaistensa kanssa. Tarjosivat meillekin ruokaa ja jäimme jutustelemaan ihmisten kanssa. Näytin suomi-valokuvia. Heittelin lasten kanssa palloa ja jutustelukin luisti ihan mukavasti. Saimme jopa mukaan yhden suolatun ja savustetun kalan.

Minulla alkaa olla ihan kiitettävä määrä hyttysen pistoja. Kutittaa aivan älyttömästi ja on vaikea olla raapimatta. Laitoimme hyvillä mielin nukkumaan. Tämä on ollut hyvä päivä. Illalla väkijoukko kerääntyi Timothyn talolle katsomaan Timothyn kännykästä musiikkivideoita. Celine Dion laulaa "my heart will go on..". Musiikkivideoita ei ole kovin monta joten samat biisit soivat melko monta kertaa :)

8. päivä. Perjantai 18.10.2013

Heräsin aamulla jo klo 5.30 (tästähän alkaa tulla jo tapa!). Ajattelin tehdä aamupalaksi banaanikakkua paistinpannulla. Banaaneja kuoriessa huomasin että banaanit olivat pilalla. Niissä oli matoja sisällä, joten oli pakko heittää kaikki matobanaanit pois. Pelkällä papaijalla kakusta ei tullut ihan yhtä hyvää kuin banaanin kanssa, mutta oli se ihan syötävää kuitenkin.
Aamupalavalmistelut alkavat tulen tekemisellä

Timothy ilmoitti aamulla, että meidän sairaanhoitaja tulee tänään käymään. Pakotin Mikon soittamaan sairaanhoitajalle, koska epäilin että he olisivat ilmoittaneet suoraan meille, jos olisivat tulossa. Niin siinä olikin käynyt väärinkäsitys ja sairaanhoitaja tulee vasta ensi viikolla.

Kylän naiset valmistautuivat lähtemään torille. Päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä mukaan vaikka kaikki olivat sitä vastaan. Päätin näyttää että vaikka olenkin valkoihoinen, niin kyllä mie silti osaan kävellä. Nappasin 3 litraa vettä mukaan ja lähdin kävelemään naisten mukaan. Päätin kävellä niin reippaasti kuin pystyn ja pian raskaiden kantamusten kanssa kävelevät naiset alkoivat jäädä jälkeen.

Puolessa välissä matkaa naiset pysäyttivät auton ja päättivät mennä loppumatkan auton kyydissä. Minä olin päättänyt näyttää osaavani kävellä ja sen vuoksi en halunnut mennä auton kyydissä. Niinpä pari nuorempaa tyttöä jäivät kävelemään minun kanssa kohti toria. Luulin pitkään että naiset ovat menossa torille myymään herneitä ("piis") mutta se olikin kalaa ("pis"). Lisäksi myytävänä oli tapioka-leipää, joka maistui hiukan samanlaiselta kuin mannapuuro. Näin torilla myynnissä myös paistettuja koppakuoriaisia, mutta ihan ei rohkeus riittänyt niiden maistamiseen.

Päivänkohokohta oli huomata että torilla oli muitakin meidän ryhmän opiskelijoita eri kylistä. Oli mukava puhua vaihteeksi englantiakin. Totesin että muillakin on ollut vaikeuksia sopeutua kyläelämään ja loppujen lopuksi meillä on aika kiva isäntäperhe.

Torilla oli myynnissä enimmäkseen buai-pähkinää. Se on papualaisille vähintään yhtä tärkeä kuin suomalaisille aamukahvi. Pähkinää pureskellaan yhtä aikaa daka-kasvin ja simpukankuorista tehdyn jauheen kanssa. Pähkinää ei varsinaisesti syödä vaan lopuksi möykky syljetään pois. Buai värjää hampaat kirkkaan punaiseksi. Suomessa kasvi on todennäköisesti laittomien aineiden listalla.

Sabbath myi torilla dakaa ja mie istuin vieressä. Ohikulkijat olivat todella ihmeissään siitä että valkoinen nainen istuu torilla myyjänä. Monet jäivät tuijottamaan vähän matkan päähän. Minusta tuntui että olin jonkinmoinen matkailunähtävyys. Tosin sama toimi myös toiseen suuntaan. Päivä kului mukavasti ihan vain katsellessa ohikulkevia ihmisiä. Välissä kiertelin itsekseni myyntikojuja. Lopulta ostin vain mustekyniä ja Mikolle Mirinda- limsatölkin.

Torilla syntyi myös pieni tappelu. Se kyllä hiukan säikäytti. Yhtäkkiä ihmiset alkavat huutamaan ja juoksemaan. Minulle loogisinta on juosta poispäin tappelusta. Täällä normi näyttää olevan että tappelun syntyessä juostaan _kohti_ tappelua ja mahdollisesti tukemaan jompaa kumpaa osapuolta.

Lähdimme torilta pois hiukan muita aikaisemmin. Sabbath oli saanut kaiken dakan myytyä. Paluumatkalla kävelimme puskatietä. Aurinko paahtoi kuumasti,joten puskatie oli ehdottomasti mukavampi vaihtoehto. Pysähdyimme pari kertaa, Sabbathin sukulaisten talolla ja lisäksi joella virkistävällä uinti tauolla.

Illalla väsymys tuli nopeasti ruoan jälkeen. Päivästä jäi mukava tunne. Olin tyytyväinen että pakotin naiset ottamaan minut mukaan torille. Samalla olin myös helpottunut siitä ettei mitään epämukavaa sattunut, koska silloin syy olisi ollut kokonaan minun. Ilmeisesti en ollut ainoa väsynyt, koska myös Sabbath nukahti jo iltanuotion ääreen. Kiva päivä. Tällaisia lisää :)

9. päivä. lauantai 19.10.2013.

Aamulla isäntäperhe oli jo lähtenyt peltotöihinsä kun me vasta heräilimme. Mikko halusi keittää aamukahvit nuotiolla ja samalla polttaa roskia. Pian ympärillä oli joukko ihmisiä auttamassa nuotin sytyttämisessä. Mikolla oli suuria vaikeuksia vastaanottaa kaikki apu, kun haluaisi jotain yrittää tehdä ihan itsekin. Tarjosimme kahvit myös apujoukolle.
Meidän talo

Meille sanottiin että koululla alkaa jalkapallo-ottelu klo 11 aamulla. Hiukan ihmetytti miksi kukaan haluaisi pelata jalkapalloa päivänkuumimmalla hetkellä. Keräsimme tavaramme ja lähdimme Agnesin perheen kanssa kohti koulua. Matkalla huomasin että kävellessä sattuu oikean puolen jalkapohjaan aika kovasti. Olisi varmaan pitänyt laittaa eilen torille kunnon maiharit jalkaan eikä lähteä kävelemään pelkillä crockseilla. Crocksit olivat liian ohut pohjaiset ja siksi jalka on rasittunut. Päätie on todella kivinen ja isot kivet tuntuvat crocksien läpi liian paljon.

Oli mukava huomata että alan osata jo aika hyvin jokien ylittämiset. Vaikeinta on tasapainon pitäminen kun virtaus on voimakas ja joen pohjassa paljon isoja kiviä. Kävelin eilen märissä kengissä, niin nyt on molemmissa kantapäissä rakot, eikä ne ainakaan paremmaksi tulleet tämän päivän kävelystä. Olisi ollut ihan hyvä pitää mukana laastaria ja jotain ensiapu välineitä haavojen paikkaamiseen. Mikko lainasi omasta haavastaan sen verran haavateippiä että sain rakot peitettyä niin ettei kärpäset pääse haavaan.

Istuskelimme koulun lähellä palmujen alla varmaan 3 tuntia. Mitään jalkapalloa ei koskaan alkanutkaan eikä se niin kauheasti harmittanut. Oli ihan mukava päästä kuitenkin kävelylle ja jutella ihmisten kanssa. Lopulta Mikko rohkaistui sanomaan että meillä on tosi kova nälkä ja haluaisimme lähteä takaisin kotia. Olisi pitänyt vesipullojen lisäksi pakata jotain evästä, mutta en osannut aavistaa että se onkin koko päivän reissu. Paluu matkalla kuulimme että peli alkaakin iltapäivällä.

Mikko nauhoitti illalla vanhan perinteisen tarinan. Papua-Uusi-Guinea on maa, jossa edelleenkin iso osa vanhaa perimätietoa kulkee sukupolvelta toiselle tarinoissa. Minun länsimaalaisesta kulttuurista käsin, monia tarinoita on vaikea ymmärtää. Juonen käänteet ovat aika erikoisia.

10.päivä. sunnuntai 20.10.2013.

Meidän oli tarkoitus tänään lähteä jumalanpalvelukseen rannikolle, lähellä merta sijaitsevaan kylään. Timothyn jalka oli kipeä joten yksi kylän naisista, Margaret, joka on kotoisin rannikolta, lähti meille oppaaksi.

Minua hiukan huolestuttaa se että rannikolle on vähintään 20 minuutin kävelymatka ja minun jalka tuntuu edelleen kipeältä. Päätin ottaa riskin ja lähteä siitä huolimatta. En halua jäädä yksin kotiinkaan. Laitoin maihareiden pohjalle kantapään alle pehmykettä niin että on helpompi kävellä ja se tuntui toimivan oikein hyvin. Onneksi menimme puskatietä joten kiviä ei ollut niin paljon.

Meidän piti ylittää 3 jokea ja yksi puro. Jokaisen joen kohdalla minun piti avata maiharit ja kävellä joen yli paljain varpain. Aika monta kertaa sai solmia kengännauhat. Pelkäsin että saan lisää rakkoja jos olen koko päivän märillä kengillä.

Minulla oli aika raskas laukku kun pakkasin mukaan 6 litraa juomavettä. En ollut varma kuinka pitkä kävelymatka on edessä ja puhdasta juomavettä on vaikea löytää.

Kun lopulta pääsimme meren rantaan, pysähdyimme ensimmäiseksi Margaretin siskon luona. Joimme kookospähkinäjuomaa ja näytimme valokuvia suomesta. Matka jatkui jälleen kohti kirkkoa. Kirkko oli itse asiassa vain kirkon kehikko. Kaikki seinät, katto, penkit olivat vielä ns. "työn alla". Itse asiassa juuri sinä päivänä oli world prayer day ja kaikki seurakunnan vastuunkantajat olivat kokoontuneet toiselle paikkakunnalle isoon jumalanpalvelukseen.

Juttelimme ihmisten kanssa ja näytimme valokuvia. Sain myös ihan kiitettävän määrän hiekkakärpäsen puremia. Hiekkakärpänen on suurin piirtein samankokoinen kuin Lapissa "polttiainen". Vielä ennen paluumatkaa kävimme uimassa meressä. Aallot olivat aivan liian korkeat minun makuuni, joten pysyttelin turvallisesti rannan tuntumassa. Mikko sen sijaan nautti täysin metrin korkeiden aaltojen seassa uimisesta.

Keräilin rantahietikosta myös muutamia kauniita turkoosin värisiä kiviä. Ehkä niistä tulee joskus korvakorut. Vielä paluumatkalla kävimme uudelleen uimassa joessa. Vesi oli lämmintä kuin porealtaassa. En ottanut enää jokien ylityksessä kenkiä pois ja maihareiden venttiili oli ruostunut umpeen joten kaikki vesi jäi kenkään. Hiukan oli sukat märät.

Mahtava reissu, vaikka ei jumalanpalvelukseen päästykkään.

11.päivä. Maanantai 21.10.2013

Sabbath ja Timothy lähtivät aamulla aikaisin peltotöihin. Mikko päätti keittää aamulla kahvivettä ja kylän vanhin sattui kävelemään ohitse. Papa antoi käskyn naisille tuoda meille parempia polttopuita ja saman tien jokaisesta talosta tuli juoksujalkaa joku tuomaan polttopuita. Nyt meillä on sitten nuotiopuut moneksi päiväksi.
Mikko aamukahvilla

Otimme päivän rennosti. Luimme kirjaa ja teimme koulutehtäviä. Iltapäivällä Timothy opetti Mikolle maton punomista kookospalmun lehdistä. Kookospalmu on kyllä moneen käyttöön sopiva puu. Raa'asta kookospähkinästä saa hyvän juoman. Kuivasta kookospähkinästä saa kookosmaitoa ja kookosöljyä. Kookospähkinän kuoret voi hyödyntää nuotiossa polttopuuna. Kookospalmun kuivat lehdet ovat hyviä syttöjä ja toimivat myös soihtuna. Niistä voi punoa monenlaisia juttuja (mattoa, kärpäslätkää, laukkua..)

Paistoin illalla leipää nuotiolla ja jaoin tuoreet leivät kyläläisten kesken. Kokeilin myös kookoskeksin reseptiä, mutta ne ei olleet oikein minun makuun. Jauhot alkavat olla aika vähissä. Pitää pyytää Timothyä tuomaan seuraavalla kaupungin reissulla lisää jauhoja.

Viime yönä Mikko puhui unissaan tok pisiniä :) "nogut yu kapsaitim wara" "ei saa kaataa vettä". Taitaa Mikolla olla tok Pisinin yliannostus :)

12. päivä. Tiistai 22.10.2013.

Timothy oli saanut yöllä hiiren pyydystettyä ansahäkkiin. Oli hiukan epämiellyttävää kuunnelle hiiren kuolonkiljuntaa kun Timothy tappoi sen pistelemällä kuoliaaksi ohuella metallitikulla häkin läpi. Aika kova kiljunta lähtee niin pienestä eläimestä.

Viime yö oli levoton. Ulkona oli paljon miehiä taskulamppujen kanssa noin kolmen aikaan yöllä. Pitivät kummallista meteliä ja vilkuttivat taskulampuilla jotain merkkejä toisilleen. Meillä ei ole mitään käsitystä mitä siellä oli meneillään. Yritin aamulla kysyä Timothyltä, mutta vastauksessa ei ollut päätä eikä häntää. Mikko epäilee jotain kulttimenoja mutta en tiedä.. Oli mitä oli mutta joka tapauksessa se on hiukan outoa.

Menin aamulla Sabbathin perässä kylän lähellä olevalle purolle. Eivät oikein halua minun menevän sinne, kun siellä on niin mutaista. Se on kuitenkin niin lähellä että voisin mennä sinne vaikka yksinkin. Kaikki kylän naiset käyvät siellä purolla pyykillä ja pesulla. Vain minua varten lähtevät sinne kauempana olevalle hienommalle joelle. Minusta se ei ole ollenkaan kivaa että joudun aina pyytämään jotakin lähtemään minun mukaan ja samalla tiedän että kulttuuriin kuuluu se ettei toiselle voi sanoa "ei".
Maria matkalla tiskaamaan

Tunnen itseni 5-vuotiaaksi, joka on aivan liian pieni, liian heikko ja liian osaamaton kaikkeen mahdolliseen. Erittäin epämiellyttävä tunne. Kaipaan todella paljon omaan kotiin, omaan maailmaan. Arki täällä on niin kaukana kaikesta siitä, mikä on minulle tuttua ja turvallista. Taisin muutaman turhautuneen kyyneleenkin vuodattaa.

Mikko näki aamulla kun parilta kanalta katkaistiin kaula. Juoksivat kuulemma kanaset vielä ilman päätäkin. Päivälliseksi saimmekin sitten jamssia ja kanaa. Mikko vitsaili että haluaisi mäkkäriin syömään kun siellä ei vahingoiteta eläimiä :D Pelasimme illalla helppoa korttipeliä kyläläisten kanssa. Teki hyvää nauraa kunnolla. Aloitin kutomaan sukkaa. Saa nähdä vieläkö muistan miten kantapää kudotaan.

Illallakin saimme annoksen jännitystä. Menin pimeän tultua taskulampun kanssa taloon sisälle ja huomasin seinällä torakan. Osoitin torakkaa taskulampulla ja tietysti se torakka hyppäsi sitten minun päälle. Käyttäydyin tyypillisesti naisten tapaan ja tietysti kiljuin, hypin ja heilutin käsiä :D sitten ensi säikähdyksen hälvettyä nauroin kippurassa. Paniikki reaktiossa tuli huidottua torakka lattialle ja sitten tallattua se vahingossa kuoliaaksi paljain varpain, yäk.

Meillä oli hammasharjat pöydällä muovimukissa. Mikko huomasi että siellä mukissa oli torakka ja myös Mikon hammasharjassa oli torakka. Minulla oli siinä vaiheessa jo oma hammasharja suussa joten myöhästä tietää montako torakkaa olen jo syönyt. Ripustin hammasharjat roikkumaan narussa kattopalkista. Jospa se estäisi torakoiden kotiutumista meidän hammasharjoihin.

Illalla sängyssä moskiittoverkon alla tunsin että joku ötökkä kulkee minun jalkaa pitkin ja yllätys yllätys, tietysti se oli taas torakka. Mikko taisteli urheasti aseenaan myrkkypullo, mutta torakka ei kyllä pienestä kuole. Aikamoisen määrän hyönteismyrkkyä saa suihkuttaa ennen kuin torakalta lähtee henki. Pullon kyljessä teksti "instant kill" ei ainakaan torakoiden suhteen pidä paikkansa.

13. päivä. Keskiviikko 23.10.2013

Olo on todella kurja, epäsosiaalinen ja tylsistynyt. Ahdistaa kun koko ajan pitää pyytää jotakuta viemään/tuomaan/hakemaan/tekemään. En jaksa puhua tok pisiniä. En jaksa hymyillä koko ajan. Olisi kiva käydä jonkun toisen opiskelijan tykönä. Vaikka Melanien tai Sarahin, kun niiden kylät ovat lähellä. Sitä varten pitäisi kuitenkin pyytää joku saattajaksi kävelemään meidän kanssa 20 minuutin matka. Inhottaa olla koko ajan pyytämässä jotakin. Voi kun pääsisi pian omaan kotiin ja takaisin omaan elämään.

Teimme illalla spagettia ruoaksi ihan vain sen takia että olisi jotain tekemistä. Oli ihan hyvä ruoka. Kännykästä on ollut akku loppu jo pitkään. Olisi kiva laittaa edes muutama sana blogiin. On ollut sateisia päiviä ja Timothyllä on pitkä jono ihmisiä jotka haluaisivat ladata kännykkänsä Timothyn aurinkopaneelilla.

Mikon haava näyttää huolestuttavalta. Puhkaisimme sen ja sisältä tuli mätää. Onneksi meidän sairaanhoitaja tulee käymään huomenna tai ylihuomenna.

14.päivä. Torstai 24.10.2013.

Yöllä pitivät taas sitä outoa "kana-kulttia". Miehet kulkevat taskulamppujen kanssa aamuyöstä ja kiekuvat. Se on hiukan hämmentävää.

Lähdimme aamusta Melanien luokse Lalok4:een. Timothy vei meidät sinne ja sitten meni takaisin omiin peltotöihinsä. Sovimme, että tulee sitten illalla hakemaan meidät ennen pimeän tuloa. Oli tosi ihana jutella Melanien kanssa. Melkein teki mieli itkeä helpotuksesta. Melaniella oli omassa kylässään käytössä generaattori, sähkövalo, dvd-soitin ja jopa facebookki toimi. Juttelimme ja vertailimme omia kylä kokemuksiamme. Helpotti pelkästään sekin että oli joku jolle voi valittaa kaikesta mikä ärsyttää ja kuinka kurjalta välissä tuntuu.

Luulin että sairaanhoitaja tulisi huomenna, mutta näimmekin hänet Melanien tykönä. Saimme lisää laastaria (sitä kuluu paljon!) ja Mikolle aloitettiin antibiootti kuuri sen tulehtuneen ja märkivän haavan takia.

Teimme Melanien kanssa lounaaksi tortilloja, tölkkilihaa, paistettua kananmunaa ja _oikeaa_ juustoa. Aika yllättävää että juustossa oli edelleen niin hyvä maku vaikka oli ollut huoneen lämmössä jo kaksi viikkoa. Huomaa, että ruokahalukin on pienentynyt,kun yhdestä tortillasta tulee maha ihan täyteen.

Päätimme tehdä yhteistyötä ja aloittaa ensimmäisen haastattelutehtävän Lalok4:ssa. Kylläpä siinä meni kauan! Kysymyksiä oli todella paljon. Olisin halunnut käydä Lalok5:ssa Sarahin ja Evanin luona, mutta haastattelu vei kaiken ajan.

Kuulimme joitain huhuja siitä, miten muilla perheillä menee eri kylissä ja totesin ettei meillä ehkä sittenkään mene niin kovin huonosti.

Timothy tuli hakemaan meidät iltapäivällä. Minulla on jalka taas kipeänä. Kai se täytyy vain uskoa ettei näitä crockseja voi enää käyttää ainakaan pitempien matkojen kävelemiseen. Jalka tulee heti niin kipeäksi. Piti loppumatkasta yrittää kipsutella varpasillaan ettei kantapää hajoa ihan kokonaan.

Illalla sovin Margaretin kanssa että menen huomenna niiden perheen kanssa koululle johonkin 8-luokkalaisten juhlaan. Tämä päivä oli todella virkistävä. Vielä jos saisi lähetettyä blogiin edes pienen viestin niin olisipa se mukavaa.

15. päivä. Perjantai 25.10.2013

Tänään lähtee käyntiin kolmas viikko viidakossa. Mikko heräsi taas yöllä seuramaan "kana-kulttia". Tulimme siihen lopputulokseen, että sen täytyy olla jonkin sortin yövartio, vaikka niiden käytös tuntuukin oudolta.

Keskipäivän aikaan lähdimme Margaretin perheen kanssa kohti koulua myös perheen pikkupojan koirapentu seurasi perässä koululle asti. Joki oli tulvassa yö vesisateiden jälkeen. Yleensä vesi on kirkasta, mutta nyt sameassa vedessä ei erottanut ollenkaan kiviä. Onneksi selvisin molempien jokien yli ilman pahempia kaatumisia.
Voimakas virtaus vaatii tiukkaa keskittymistä mihin kohtaa jalkansa asettelee

Koululla oli paljon ihmisiä kokoontuneena istumaan nurmikolle mangopuun alle.  Aluksi opettajat pitivät vuorotellen puheita. Oli ilo huomata, että alan ymmärtää jo tok pisiniä aika hyvin. Menin istumaan nurmikolle muiden naisten joukkoon, mutta hetken kuluttua minulle tuotiin muovinen tuoli. Istuin siinä sitten tuolilla kaikkien muiden yläpuolella. Hiukan epämiellyttävää, mutta ei siitä tuolista oikein voinut kieltäytyäkään, kun halusivat olla ystävällisiä.

Se oli jonkinlainen "anteeksipyyntöjuhla". 8-luokkalaisilla alkaa ensi viikolla iso koeviikko, jonka pohjalta määräytyy se voiko oppilas jatkaa koulunkäyntiään seuraavalle luokka-asteelle vai keskeytyykö opinnot siihen. Oppilaat pyysivät anteeksi kaikkia tekemiään vääryyksiä sekä opettajilta että vanhemmilta. Opettajat pitivät nuhdepuheita. Lopuksi oppilaat kättelivät jokaisen paikalla olijan ja pyysivät sillä tavoin anteeksi kaikilta. Osa oppilaista itki. Se oli minulle hiukan hämmentävää.

Lopuksi oli ruokailun vuoro. Jokainen perhekunta toi mukanaan ruokaa ja jakoi osan ruoasta opettajille ja loput syötiin oman perheväen kesken. Näytin ihmisille suomi kuvia ja menestys oli taattu :) Erään naisen mukana laitoin vesifiltterin Melanielle Lalok4:seen, kun Melanien filtteri oli mennyt rikki. Paluumatkalla minun sandaali hajosi, kun ylitin jokea. Virtaus oli niin kova, että se repii liimauksen irti. Oli odotettavissa, että ne kengät hajoavat pian,mutta silti ärsytti.

Illalla yhden kylän pikkupojan (Darren 3-v) kissanpentu hiippaili meille, joten koko illan silitin kissaa. Voi kuinka se kehrää ihanasti. Istuimme Mikon kanssa portailla tähtitaivaan alla. Tulikärpäset saavat mangopuun loistamaan kuin joulukuusi. Juttelimme kaikenlaista mm. lasten ja eläinten kasvatuksen eroista Suomessa ja Papualla. Illalla alkoi taas sataa ja kissanpentu jäi meille nukkumaan. En raaskinut häätää sitä ulos vesisateeseen.

16. päivä. Lauantai 26.10.2013

Yöllä oli kova vesisade ja ukonilma. Toisestakin kännykästä loppui akku, joten nyt olemme kokonaan ilman puhelinta.

Päätimme aamupäivästä tehdä yhden kurssitehtävistä. Pitää opettaa jokin taito, joten opetimme kylän lapsille paperilennokkeja, muutaman laululeikin ja yhden joukkue pelin. Se oli kivaa ja erityisesti tykkäsivät siitä joukkue pelistä (kepinryöstöstä). Maa oli sateen jälkeen tosi mutainen ja liukas, ihme etten kaatunut kun juoksin lasten kanssa.
Sadepäivinä istuskellaan terassilla ja seurataan kylän elämää

Oikeastaan koko päivän satoi vettä. Joen pinta on varmasti niin korkealla etten enää pääsisi ylitse. Olemme vasta puolessa välissä viidakkojaksoa ja Mikko on jo tehnyt valmiiksi kaikki kurssitehtävät, jotka meille annettiin. Minulla on vielä omia tehtäviä jäljellä vaikka kuinka monta.

Mikolla on antibioottikuuri ja lääke pitäisi ottaa 3 kertaa päivässä. On vaikea tietää milloin ottaa lääke, kun ei ole kelloa. Tiedän, että kun aurinko paistaa ja varjo osuu toiselle portaalle, niin kello on suurin piirtein 13. Tällaisina päivinä, kun sataa vettä koko ajan, niin on aivan mahdotonta arvata, paljonko kello mahdollisesti on.

17.päivä. Sunnuntai 27.10.2013

Tänään ei menty mihinkään kirkkoon. Vettä sataa. Harmaa päivä ja yhtä harmaa fiilis. Aika tuntuu kuluvan aivan liian hitaasti. Sain tehtyä muutaman koulutehtävän. Keskiviikkona tulevat kurssin vetäjät hakemaan osan tehtävistä tarkistettavaksi. Minulla on koti-ikävä, Suomeen, Ukarumpaan tai melkein minne tahansa.

Kadotin yhden bambusta tehdyn sukkapuikon. Harmittaa, ne oli minun lemppari sukkapuikot. Täytyy varmaan pyytää että joku lähettää Suomesta uuden puikkosetin. Yritin korvata sen puuttuvan puikon puutikulla, mutta ei se oikein toiminut. Vaihdoin puikot niin että silmukat olivat vain kolmella puikolla niin että pystyin kutomaan, vaikka se yksi puikko oli kadonnut.

Mikko laski tänään että minulla on 61 ötökän puremaa pelkästään oikeanpuoleisessa kädessä. Ihan kiitettävä määrä ja kyllä kutisee!

Margaretilla oli illalla pienet juhlat. 8-luokkalaisten koeviikon kunniaksi kutsui sukulaisia syömään ja tietysti ne 8-luokkalaiset sukulaispojat. Meidät kutsuttiin myös syömään ja samalla kerroimme juttuja Suomesta ja näytimme (jälleen kerran) niitä suomivalokuvia. Ihan kiva ilta

18. päivä. Maanantai 28.10.2013.

Teimme aamupalaksi puuroa ja kaakaota. Jestas, että se kuuma kaakao laukaisi kamalan hammassäryn. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä juuri nyt hammaslääkäriin ja vaikka pääsisinkin niin mielellään vasta sitten kotona Ukarumpassa.

Mikolla tarttui haavalappu kiinni siihen haavaan ja nyt se sitten repeytyi uudelleen auki. Tosin viime viikkoon verrattuna se näyttää jo paljon paremmalta. Sairaanhoitaja kävi ohikulkumatkalla katsomassa vielä sitä Mikon jalassa olevaa haavaa ja totesi, että se alkaa parantua kunhan pitää haavan puhtaana ja peitettynä. Kärpäset tunkevat haavaan heti jos se on vähänkin peittämättä.

Minulla on alkanut tulla kutisevaa ihottumaa kyynärtaipeisiin ja sormien väliin. Luulen, että se johtuu kuumuudesta. Pitäisi yrittää olla raapimatta. Onneksi sairaanhoitajalla oli mukana kortisonivoidetta.

Sain vihdoin edes toista kännykkää ladattua vähän. Vain 3 pykälää akkua, mutta sillä ehkä pärjää loppu viikkoon hyvällä tuurilla. Illalla istuimme Mikon kanssa portailla katselemassa tähtiä ja koetimme muistella suomalaisia lauluja tai edes kertosäkeitä. Yllättävän vaikea muistaa kunnolla yhtään laulua.

Illalla Mikko sai pyydystettyä meidän makuuhuoneen moskiittoverkossa roikkuvan hämähäkin. Semmoinen tarantellan kokoinen karvainen ISO hämähäkki. Kuinkahan paljon sen sukulaisia meidän makuuhuoneessa vilistääkään öiseen aikaan..

19. päivä. Tiistai 29.10.2013

Aamupäivä sujui tuttuun tapaan hi-taaas-ti. Tein hiukan jotain koulujuttuja mutta alkaa olla jo ideat vähissä. Onneksi eräs vanhempi pariskunta huomasi, että meillä on aika tylsää ja otti meidät mukaansa pienelle kävelylle. Kävelimme 10 minuutin matkan naisen sukulaisten luo läheiseen kylään.

Saimme sukulaisilta mukaan iso pussillisen tomaatteja, ison papaijan ja lisäksi paistoivat meille maissintähkiä nuotiolla. Paluu matkalla kävimme pesulla läheisessä joessa. Tosin joessa peseytymisen jälkeen, kun kävelee kotia, olo ei enää tunnu niin kovin puhtaalta. Hiukset haisevat aika kamalalle. Sen vuoksi olen alkanut kantamaan hiukan enemmän vettä sisälle taloon ja pesen hiukset vielä uudelleen sisällä vesiastiassa. Olipa mukava, kun olo tuntui pitkästä aikaa suhteellisen puhtaalta ja raikkaalta. Voi kuinka minulla on ikävä ihan tavallista suihkua..

Timothy ja Sabbath lähtivät kaupunkiin (noin tunnin ajomatka).Vanhemmalla tytöllä oli kipeä haava suupielessä ja kaupungissa siihen saa kuulemma rokotteena lääkettä. En ihan tajua miten se on mahdollista, että haavan saa parannettua rokotteella, mutta täällä on paljonkin asioita joita en ymmärrä. Oli miten oli, lähtivät siis koko perheellä Madangiin ja me jäimme pitämään taloa pystyssä sillä aikaa.

Laitoimme Timothylle mukaan Mikon kännykän. Kaupungissa on sellaisia kännykän latauspisteitä, joissa saa maksua vastaan ladata akun. Hyvällä tuurilla saatan jo huomenna saada jotain materiaalia blogiin.

Illalla kyläläisiä kokoontui meidän talon luokse. Odottavat meiltä joka ilta jotain uutta ja ihmeellistä "tarinaa". Minulla alkaa olla tarina varasto tyhjä. En vaan keksi mitään puhuttavaa. Varsinkin kun koskaan ei saa muodostettua oikeaa keskustelua. Haluavat koko ajan vain meidän puhuvan. Se on turhauttavaa. Vasta illalla myöhään, kun olemme jo sängyssä niin ulkoa alkaa kuulua kyläläisten puheensorina. Miksihän meille ei puhuta, vaikka selkeästi puheen tuottaminen ei tunnu olevan ongelma.
Mikko ja kissanpentu :)

Kissan pentu tuli taas meille lasten mukana ja jäi yöksi meidän taloon (se nukkuu ulkona). Voi kuinka suloisesti se kehrää aina kun sen ottaa syliin. Minulla oli vaikea saada illalla unta. Pissatti, torakat juoksivat iholla ja oli kaikin puolin vaikea olla. Yskäkin alkaa vaivata. Taisin saada saman flunssan, joka on isäntäperheen lapsilla. Inhottava kuiva yskä :/

20. päivä. Keskiviikko 30.10.2013.

Yritin aamulla tehdä pizzaa. Tein leipätaikinan ja tarkoitus oli laittaa päälle erilaisia täytteitä. Leipä onnistui mutta mikään muu ei onnistunut. On vaikea leipoa nuotiolla. Kädet on taikinassa ja samalla pitäisi jotenkin pystyä koko ajan vahtimaan tulta. ettei liekki ole joko liian kuumat tai liian pienellä nuotiolla. Mikkokin oli jotenkin ärtyisällä tuulella ja naapurit aivan liian avuliaita. Maha tuli täyteen, mutta aikamoista säätämistä se kyllä oli.

Päivällä huomasin, että yhdessä pussissa on paljon muurahaisia. Voi minua idioottia, olin unohtanut parhaat kuivahedelmät roikkumaan muovipussissa seinälle ja torakat olivat syöneet pussin läpi. Kuivahedelmäpussissa oli muutama iso torakka ja miljoona muurahaista. Kyllä ärsyttää. Säästin parhaat viimeiseksi ja nyt ne on pilalla :( Opin ainakin sen että minigrip-pussi ei suojaa torakoilta ollenkaan.

Koko päivä meni oikeastaan odotellessa. Kuuntelin jokaista ohi ajavaa autoa. Tuleeko nyt Timothy ja Sabbath vai tuleeko meidän kurssin vetäjät Mark ja Lynn? Aina auton ääni kuitenkin meni ohitse, kunnes juuri ennen pimeää Mark ja Lynn vihdoin saapuivat. Heillä oli kiire, joten pidimme vain lyhyen juttutuokion. Palautimme kaikki kurssitehtävät tarkistettavaksi ja vasta lahjaksi saimme tölkit kylmää coca-colaa :) ihan hyvä vaihtokauppa.

Myöhään illalla kuulimme etteivät Timothy ja Sabbath tulekaan vielä tänään vaan vasta huomenna. Saimme kuitenkin yhden kyläläisen mukana Mikon kännykän takaisin ja akku oli ladattu ihan täyteen. Voi kuinka ihana oli kirjoittaa edes lyhyt viesti blogin kautta Suomeen.

Kissa tuli taas meille. Ei ihme koska annoin sille päivällä osan tonnikalapurkin sisällöstä, kun se pizza homma meni niin pieleen. Illalla meillä oli taas sängyssä moskiittoverkon alla torakka. Mikko pääsi metsästämään vikkelää torakkaa ja ei sitä ötökkää kyllä ole helppo tappaa. Vaikka kuinka liiskaa ja myrkyttää, niin aina se vaan jaksaa juosta karkuun.

21. päivä. Torstai 30.10.2013.

Jeee! Enää tasan 2 viikkoa eli 14 päivää siihen että pääsemme takaisin "ihmisten ilmoille". Kyllä tästä vielä selvitään..!

Aamupalaksi tein munakasta, tomaattia ja leipää. Kylläpä se olikin hyvää. Päivällä kävin ensimmäistä kertaa ihan yksin pesemässä pyykkiä. Menin keskipäivän aikaan kun aurinko paistaa kuumasti, jolloin arvelin että saan hiippailtua purolle ilman että joku tulee tekemään taas kaiken työn minun puolesta. Suunnitelma toimi, kukaan ei ehtinyt tarjoamaan "pakkoapua". Pyykin peseminen oli mukavaa ja mielestäni sain melko puhdasta aikaan. Osa Mikon t-paidoista alkaa olla niin pysyvien likatahrojen peitossa että ne saa heittää tämän kyläjakson jälkeen roskiin.
Pyykkimestari ja klina-pyykkisaippua

Illalla näin kun kylänkoirat hyökkäsivät vieraan koiran kimppuun. Miehet nauroivat kun koira kiljui kivusta, kun toiset koirat purivat. Minulla tekee pahaa kuulla ja nähdä miten eläimiä kohdellaan. Kai se on niitä kulttuurien eroja, mutta silti minusta se tuntuu väärältä ja pahalta. Miksi minulle luonnollinen tunne on rakastaa helliä pientä söpöä eläintä, kun taas täällä eläimet varsinkin koirat ja kissat saavat todella agressiivisen kohtelun.

4-5 -vuotiaat pikkupojat kiikkuivat salaa mangopuuhun. Ilmeisesti hedelmät eivät tippuneet alas tarpeeksi nopeaa niin päättivät hiukan nopeuttaa luonnon prosessia ja nykiä muutaman mangon irti. Aikuiset ovat tiukasti kieltäneet mangojen repimisen ennen aikojaan. Normaali tapa on, että kun kypsä mango tipahtaa, kaikki lähellä olevat juoksevat kilpaa mangon luokse ja se joka ensimmäisenä nappaa mangon, saa sen omakseen.

Illalla meille tuli joitain miehiä toisesta kylästä jutustelemaan. Mikko sai hoitaa tarinointi puolen. Minulla on sen verran ikävä yskä, että se vaikeuttaa jo puhumista. Sormessakin on joku outo haava. Tai oikeastaan se ei ole haava vaan enemmän niin kuin joku happo olisi polttanut päällimmäisen kerroksen ihoa. Jalassa on muutama samanlainen. Ei mitään käsitystä mistä olen ne saanut. Se on varmasti jonkun ötökän purema, mutta en tiedä minkä (ehkä torakka tai joku muurahaislaji?). Purema kohta kirvelee aivan älyttömästi ja jos ei laita laastaria niin pian haava on täynnä kärpäsiä.

22. päivä. Perjantai 1.11.2013.

Nukuimme aamulla pitempään kuin normaalisti. Yksi kylän naisista lupautui saattamaan meidät Lalok4:een. Yritin aamulla ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja jätän sitten kameran lataukseen Melanielle, kun meidän kylässä ei voi kameraa ladata. Aurinkopaneelin virta on liian heikko kameralle.

Me emme olleet varmoja onko Melanie edes kotona, mutta vaikka olisimmekin joutuneet palaamaan takaisin kotia niin ainakin saa hiukan liikuntaa kun pääsee kävelylle. Onneksi Melanie oli kotona. Melanie oli nähnyt usean meidän kurssin perheen menevän tänään kaupungille Madangiin. Kuulimme myös että Lalok5:ssa on tänään iltapäivällä singsing-juhla.

Melanie saattoi meidät Lalok5:seen ja vietimme päivän Sarahin ja Evanin kanssa. Pitkin päivää kyläläiset valmistautuivat singsing-juhlaan. Kylän vanhin näytti komeassa höyhen päähineessään hiukan pääsiäispupulta :D Evan ja Sara puettiin paikallisiin koristeisiin ja ihomaaleihin ja sitten alkoi tanssi ja tanssia kesti ja kesti tuntikaupalla. En ymmärrä miten vanhatkin mummot ja papat jaksoivat hyppiä tuntikaupalla. Sympaattisin oli 90-vuotias mummo yläosattomassa singsing asussaan :D

sing sing valmistelut käynnissä








Normaalisti oikeassa perinteisessä singsing:ssä ei saa olla päällä mitään muuta kuin luonnon materiaalia, lehtiä, ruohoa jne. Onneksi nyt kaikilla oli kuitenkin edes alusvaatteet alla. Olisi ehkä ollut hiukan liian outoa jos olisivat olleet alasti. En oikein tiedä miten olisin siihen suhtautunut.

Illan hämärtyessä meitä tultiin hakemaan takaisin omaan kylään. Kävelimme taskulampun valossa kotiin. Se oli hiukan pelottavaa, kun tie on niin kivinen ja lampun valo oli kovin himmeä. Jokea ylittäessä revin toisen kenkäni aivan päreiksi. Meidän ollessa Lalokissa olivat myös Timothy ja Sabbath palanneet kaupungista. Nyt on taas koko perhe koossa.

23.päivä. Lauantai 2.11.2013.

Minulla on flunssainen olo. Yskittää koko ajan. Muistimme aamulla että eilen unohtui ottaa malarian estolääkkeet, joten otimme ne nyt heti aamusta. Askartelin aamulla korvakorut niistä vihreistä kivistä jotka löysin meren rannalta pari viikkoa sitten. Minulla on tänään jotenkin laiska ja saamaton olo ja lisäksi ärsyttää kaikki. Tahtoisin pian omaan kotiin. Ahdistaa tämä näyteikkunassa asuminen. En jaksa enää keksiä puheenaiheita ja enää edes omatunto ei soimaa siitä että viihdyn mielummin yksin.

Mikko keksi solmia taskulampun verannan kattoon ja nyt meillä on iltaisinkin mahdollista kirjoittaa tai tehdä jotain mikä vaatii valoa. Kaiken kaikkiaan ärsyttävä päivä mutta onnesi se on nyt ohitse.

24.päivä. Sunnuntai 3.11.2013

Ei menty tänäänkään mihinkään. Sää on epävakaa ja jos menemme kirkkoon joen toiselle puolelle ja alkaisi satamaan vettä, niin emme todennäköisesti pääsisi enää joen yli takaisin omaan kylään. Mikko koodaa PHP:tä paperille ja mie olen askarrellut. Melkein koko päivän on ukkostanut.

Olo on kamalan epäsosiaalinen. Ei jaksa edes yrittää keskustella kenenkään kanssa. Minulla yskittää edelleen ja huuleen on tullut paljon pieniä rakkuloita. Ne rakkulat huolestuttavat oikeastaan enemmän kuin yskä. Laitoin sairaanhoitajalle viestiä, mutta meillä ei ole mukana sitä lääkettä jota hän kehotti ottamaan. Joten ei auta muu, kun luottaa että menee ohitse omia aikojaan.

Kännykän akku hupenee kovaa vauhtia. Täytyy pitää kännykkä sammutettuna siltä varalta, että tulee jokin hätätilanne ja tarvitsee soittaa vielä sairaanhoitajalle.

Olen lukenut kaikki mukaan ottamani 5 kirjaa. Onneksi Mikolla on mukana vielä muutama muu kirja jotka voin lukea. Meidän isäntäperhe rakensi aidan pihansa ympärille etteivät ihmiset tallaa nurmikkoa vaan kulkisivat oikeaa polkua pitkin. Hassua luulin että semmoinen on ihan vaan valkoihoisten hömpötystä, mutta näköjään ei olekaan :)

25. päivä. Maanantai 4.11.2013

Olen ollut tänään keskimääräistä ahkerampi. Hain 2 kertaa joelta ison sangollisen vettä. Desinfioin hedelmät klorittivedessä. Mangoja alkaa tipahdella jo aika tiheään ja meillekin tuodaan osa mangoista. Paistoin lättyjä aamupalaksi. Tosin minulla ei ollut oikein nälkä ja suurin osa lätyistä jäi syömättä. Ompahan huomisen aamupalakin sitten valmiina. Kävin purossa pesulla ja yksi rupi aukesi taas. Ärsyttää alkaa taas jälleen kerran hoitamaan haavaa.

Illalla katsoimme Timothyn kännykästä paikallisia musiikkivideoita. Eivät näytä koskaan kyllästyvän katsomaan samoja videoita uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Taas on yksi epäsosiaalinen päivä päätöksessään. Enää 10 päivää jäljellä!

26. päivä. Tiistai 5.11.2013

Alkaa tuntua siltä, että me vain odotellaan päivien kulumista. En jaksa enää edes askarrella. Ei ole mitään jännittävää kirjoitettavaa. Tai ehkä se, että aloitin "perinnönjaon". Me jätetään iso osa keittiötavarasta kyläläisille ja olen hiukan jakanut tavaroita eri pinoihin. Mikä jää ja mikä lähtee mukaan.

Mikko vain päivästä toiseen jaksaa koodata paperille kynä sauhuten. Mie haisen pahalle. Kun käy joella pesulla ja kävelee joelta takaisin niin on taas uudelleen hiki ja ällöttävä olo.

Meillä alkaa olla jo iso kasa mangoja. Huomenna saa syödä monta mangoa aamupalaksi :) Ulkona kuuluu puheensorina sen jälkeen kun me olemme jo nukkumassa. Puhuvat paljon enemmän silloin kun me emme ole paikalla :D
Nyt olisi mangoja mutta jaksaako näitä kaikkia edes syödä?



27. päivä Keskiviikko 6.11.2013.

Tänään kaikki kyläläiset ovat olleet töissä pelloillansa istuttamassa jamssia. Toivoin, että olisin päässyt käymään Melanien luona hakemassa sen kameran akun ja kännykän, mutta ei se oikein ollut mahdollista kun ei ole ketään, joka ehtisi lähteä meille saattajaksi.

Aamupäivällä hoidin jonkin aikaa Stephanieta. Yllättävän hyvin se jo luottaa minuun. Ei itke eikä vierasta vaan jopa haluaa syliin.
Pieni Stephanie

Sain luettua loppuun Esterin kirja tok pisinin Raamatusta. Mukava huomata, että pystyy lukemaan jo tosi sujuvasti tok pisiä. Ei tarvitse sanakirjaa paljon ollenkaan. Täällä kylässä asuessa kielitaito on todella ottanut aikamoisen loikan eteenpäin.

Tiskasin tänään ison kasan astioita. Tiskasin länsimaalaiseen tapaan ja hain veden purosta ja kannoin sen sisälle ja tiskasin muoviämpärissä. Paikallisen tiskaavat aina suoraan joessa.

Oli mukava yllätys, että Timothy kävi illalla pimeän tultua kävelemässä Lalokissa ja haki meidän kameran akun ja latauksessa olleen kännykän. Olisi ollut kiva käydä kävelyllä ja jutella Melanien kanssa, mutta vaikka se ei onnistunut niin ainakin saimme kameran ja kännykän taas käyttöön.

Enää 7 päivää. Kumpa päivät menisivät edes hiukan nopeampaa.

28. päivä. Torstai 7.11.2013

Viime yö oli aika levoton. Timothyllä on malaria ja oli todella kipeä. Oksensi koko yön ja vaikersi kovien kipujen kanssa. Mie olin todella huolissani. Suomessa olisi automaattisesti soitettu heti ambulanssi. Täällä sellainen ei ole mahdollista. Kylässä ei ole yhtään autoa, eikä perheellä ole varaa malaria lääkkeisiin.

Meillä ei ole lupa antaa mitään lääkkeitä vaikka meillä lääkettä olisikin. Täällä on sellainen laki, että vain lääkintähenkilökunta saa antaa lääkkeitä. Jos annan meille tarkoitettuja lääkkeitä toiselle henkilölle ja se henkilö sattuisi kuolemaan tai saamaan jotain pahoja oireita niin sairauden/kuoleman syy olisi silloin minun ja siitä voi koitua todella hankalat seuraukset minulle.

Niimpä ei ole muuta vaihtoehto kuin rukoilla ja seurata vierestä kun toisella on kovat kivut. Onneksi aamulla yön kauhut olivat vain pelkkä muisto. Timothy oli paljon paremmassa voinnissa eikä sairaalaa tarvittu.

Tänään on ollut sateinen päivä. On aika haastavaa hakea purosta vettä, kun polku on mutainen ja niin liukas, että jokaisen askeleen saa ottaa harkitusti ettei lennä selälleen.

6 päivää. Ajatukset ovat koko ajan jossain kaukana, Suomessa, Ukarumpassa, siinä maailmassa, joka on minun paikka ja minun koti. Olen oppinut paljon monenlaista tämän viidakkojakson aikana, mutta minun koti on silti muualla. Tällä hetkellä tuntuu, että aika kuluu hitaammin kuin koskaan ikinä.

29. päivä. Perjantai 8.11.2013

Aamulla tein ruoaksi munakasta ja tomaattia. Ei tullut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi, koska nyt puuttuu leipä. Hain purolta vettä ja tiskasin. Selkä tuntuu kipeältä. Painavan vesisangon kantaminen purolta joka päivä alkaa tuntua selässä. Pitää olla varovaisempi, ettei hajoa koko selkä.

Pesin joella pyykkiäkin. Tosin sitten, kun sain ne kuivumaan, koko pyykkiteline kaatui. En jaksanut lähteä enää uudelleen pesemään, kun ei neniin putipuhtaita olleet alunperinkään.

Tämä yskä alkaa olla jo todella rasittava. Yskittää ihan koko ajan. Minulla ei ole tarpeeksi lääkkeitä ympäri vuorokauden otettavaksi, joten otan lääkettä vain yöksi että on helpompi nukkua.

Timothy näki meidän järjestön auton ajavan ohitse. Menivät ehkä evakuoimaan yhden perheen Bongunista, kun siellä on heimosota meneillään. Garamut-rummuilla oli soitettu sota viestiä naapurikyliin ja molemmat kylät ovat polttaneet toistensa taloja. Meidän kylässä on ihan rauhallista. Bongunista yksi perhe muutti evakkoon meidän kylään sukulaisten luokse, koska heidän oma talonsa oli poltettu. Aika viileästi tuntuivat suhtautuvan ottaen huomioon, että koko omaisuus paloi talon mukana. Luulen, että itse olisin aika paljon enemmän järkyttynyt ja shokissa, jos minun talo palaisi maan tasalle..

Timothy paistoi meille tänään ruoaksi saksak-kasvin toukkia. Isoja pulleita pikkusormen paksuisia toukkia, jotka paistetaan nuotiossa. Ei tarvitse edes paistipannulle rasvaa koska toukan oma rasva riittää paistamiseen oikein hyvin. Mikko oli hiukan epäileväinen toukkien syömisen suhteen, mutta ei voinut enää perääntyä kun mie ehdin jo luvata että mekin syödään.
Viidakko gurmee ateria
Marian extreme lounas: saksak kasvin toukkia


Kyllä tämä makkaraperunat voittaa :)






Jännitti aika paljon pistää ensimmäinen toukka suuhun ja puraista, mutta yllätyksekseni ne olivatkin tosi hyviä. Jos olisi ollut vielä ranskanperunoita seuraksi niin ihan helposti olisi voittanut makkaraperunat :) Tänään oli vaihteeksi taas ihan kiva päivä.

30. päivä. Lauantai 9.11.2013.

Sabbath ja Timothy lähtivät lapsineen jo aamusta peltotöihin. Kylä hiljenee päiväksi kun kaikki ovat pellolla. Mie kävin hakemassa purolta lisää juomavettä suodatettavaksi ja tietysti kaaduin liukkaalla mutaisella polulla. Ei onneksi käynyt mitenkään pahasti. Tosin selkä oikuttelee edelleen. Leivoin leipääkin. Tai oikeastaan mie tein taikinan ja pyörittelin taikinan palloiksi ja Mikko paistoi ne nuotiolla.
Paistomestari valmiina

Saimme tänään tekstiviestin, että meidät haetaan torstai aamuna klo 9. Uskomatonta, enää 4 päivää! Jeejee kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu :) Tein ajan kuluksi Mikollekin letit hiuksiin. Omat letit aion irrottaa huomenna.

Meillä on varmaan 20 mangoa. Jaksankohan edes syödä niitä kaikkia.. Päivällä kun kaikki muut olivat pellolla, Mikko sai rauhassa poimia kaikki mangot, jotka tippuivat maahan.

31. päivä. Sunnuntai 10.11.2013.

Meillä on kai molemmilla giardia. Jo yöllä kiersi mahassa tosi ikävästi ja aamupäivä juoksimme kilpaa vessassa. Saimme terveydenhoitajalta tekstiviestillä luvan ottaa giardia lääkkeet ja niillä mahan toiminta rauhoittuikin aika pian. Ruoka ei maistunut kummallekaan meistä, joten ei tarvinnut laittaa ruokaa koko päivänä.

Yksi kylän lapsista (3-v) kävi tekemässä kakat meidän talon nurkalle ja sen jälkeen haki itseään isomman lapion, jolla sai kaiverrettua pienen kuopan maahan ja lusikallisen multaa kakkakasan päälle. Kai se on niin, että ajatus on tärkein. Ainakin yritti peittää jätöksensä. Käytännön toteutus ei ehkä mennyt ihan täydellisesti.

Mie irrotin tänään pikkuletit hiuksista. Hiuksia lähti pienen harakanpesän verran. Lettikampaus toimi oikein hyvin, kun täällä on koko ajan niin kamalan kuuma sekä yöllä että päivällä, niin paksut hiukset ovat hankalat. Paikallisilla naisilla hiuslaatu on sellainen, ettei hiukset kasva pitkäksi koskaan. Kaikilla on ihan lyhyet hiukset.

32. päivä Maanantai 11.11.2013

Sabbath lähti aamusta torille myymään kasviksia. Timothy ja lapset jäivät kotiin. Mie lähdin yhdessä Telman (3-v tyttö) kanssa purolle pesulle. Telma on hauska lapsi. Ollaan oltu täällä kuukausi ja edelleen Telma kutsuu meitä nimillä "white meri, white man" eli valkoinen nainen ja valkoinen mies. Ei varmaan edes tiedä meidän oikeita nimiä. Tosi usein lapset käyvät salaa nipistämässä minua käsivarresta. Ihan kuin kokeilemassa onko minun iho oikea. Se on jotenkin outoa. Kylän lapset kutsuvat kavereitaan tänne ja sitten istuvat tuntikaupalla vain tuijottamassa meitä.
Kylän lapsia

Päivällä pakkasin hiukan tavaroita, mutta sitten minulle tuli tosi oksettava olo ja oli pakko mennä lepäämään. Iltapäivällä kävi Sabbathin sukulaisia, joille näytin suomikuvia. Illalla tuli Timothyn eno käymään. Hän oli vanha mies ja oikein mielellään kertoili meille tarinoita. Oli todella virkistävää välissä kuunnella jonkun toisen puhuvan eikä tarvitse koko ajan yrittää keksiä jotakin sanottavaa. Varmaan aika paljon vaikutti se, että hän oli jo vanha mies, jolla on paljon elämän kokemusta ja paljon tarinoita kerrottavaksi :)

33. päivä Tiistai 12.11.2013

Tänään olemme aamusta alkaen pakanneet tavaroita. Kävin purolla tiskaamassa kaikki mahdolliset muovikipot ja nyt on kaikki astiat puhtaana. Olo oli kuin joulupukilla, kun aamusta annoimme puolet omaisuudesta isäntäperheelle. Sabbath jakoi osan tavarasta myös muille kylän perheille. Minusta näytti siltä, että mieluisimmat lahjat olivat sytkäri, taskulamppu ja tyhjät limsapullot.

Uskomatonta, että huomenna on viimeinen kokonainen päivä täällä. Pian elämä jatkuu Ukarumpassa ihan niin kuin ennenkin. Pääsen suihkuun ja voin pestä pyykkiä pyykkikoneessa.

Enpä olisi uskonut, että tulee sellainenkin päivä että minulle ei enää mangot maistu. Mango on minun lempi hedelmä,mutta täytyy myöntää että nyt on ehkä jo tullut yliannostus mangoista.
Kissakin tahtoo auttaa mangojen kuorimisessa

Tämä päivä on kulunut nopeasti kun on ollut niin paljon tekemistä. En millään malta odottaa että pääsen pian taas omaan kotiin.

34. päivä Keskiviikko 13.11.2013

Toivoisin, että minulla olisi viimeisestä päivästä vain hyviä asioita sanottavana, mutta toisin kävi.

Aloitimme aamusta pakkauksen ja siivouksen. Yllättävän paljon oli vielä tekemistä, vaikka paljon olimme jo edellisinäkin päivinä pakanneet. Samalla kylän naiset valmistivat yhteistä ruokaa koko kylän väelle meidän lähdön kunniaksi.

Yksi lapsista pudotti sen pienen kissanpennun, joka aina silloin tällöin kävi meillä. Tai ehkä parempi sana on heittää. Kissa pudotettiin korkealta talosta monen metrin korkeudesta ja sen toinen jalka murtui. Olin niin vihainen, pettynyt ja surullinen, että oli pakko mennä pois itkemään salaa. Luulen että se mitä kissanpennulle tehtiin oli vain ikään kuin viimeinen pisara joka kaatoi koko kupin. Oli todella vaikea saada omat tunteet kuriin ja nostaa hymy kasvoille ja mennä takaisin kylän väen joukkoon. Luulen, että kissa todennäköisesti kuoli myöhemmin, koska eläimiä ei ruokita ja miten pieni kissanpentu voi mitään ruokaa pyydystää nilkuttamalla kolmella jalalla. En tiennyt olevani niin kiintynyt siihen kissaan, mutta hetkellisesti tuntui, että lähden kävellen kotiin saman tien.


Illalla oli juhlava ruoka ja paljon puheita. Olin helpottunut siitä, että aamulla meitä tullaan hakemaan. Harmitti, kun viimeisen päivän tunnelmat olivat niin synkät, mutta minkä sille enää voi. Ehkä aika kultaa muistot aikanaan.

35.päivä Torstai 14.11.2013

Heräsimme aamulla aivan liian aikaisin. Kaikki tavarat oli pakattu valmiiksi ja odottavan aika oli todella pitkä! Meidän yövahdit olivat yöllä saaneet kiinni käärmeen meidän talon läheltä. Toivat sen näytille. Onneksi se oli kuollut käärme. Aika hurjan näköinen otus.
Käärme tapettiin yöllä meidän pihalla




Vihdoin ja viimein meidän järjestön auto tuli hakemaan. Viimeiset heipat ja siihen päättyi meidän viidakkojakso. Paljon jäi hyviäkin muistoja ja tok pisinin kieli on nyt paljon vahvempi kuin vielä 5 viikkoa sitten. Kun pääsin puolen päivän jälkeen takaisin Nobnob vuorenleirikeskukseen, suuntana oli ensimmäiseksi kylmä suihku! Kaikki on niin ihanaa ja osaan arvostaa pieniä arjen asioita ihan toisella tavalla.
Kohti uusia seikkailuja ;)


tiistai 3. joulukuuta 2013

ennätysflunssa

Blogi on hiljaisena, koska olen edelleen kipeänä. Kauheasti mitään eivät voi terveyskeskuksessakaan yskälle & nuhalle tehdä, joten ei kai se auta kuin koittaa ottaa rennosti ja levätä.. Kai tämä pakostaki joskus loppuu???

perjantai 22. marraskuuta 2013

Onnea on kaurapuuro ja paahtoleipä <3

Tänään oloon jo paljon parempi verrattuna eiliseen. Sain lääkäriltä
uudet lääkkeet ja ainakin se auttoi että sain nukuttua kunnolla. Yskä ei
ole vielä poissa, mutta pitkän sairastelun jälkeen pienikin parannus
tuntuu tosi mukavalta.

Kaiken kaikkiaan olen tänään vaan niin onnellinen :) Viidakossa asumisen
jälkeen kaikki pienet ja isotkin kotiaskareet tuntuvat paljon
helpommilta! Ehkä kaikille suomalaisille pitäisi määrätä pakollinen
viidakkojakso. Osaan arvostaa pieniä asioita nyt niin paljon enemmän.

Keitin aamupalaksi kaurapuuroa (ei tarvinnut sytyttää nuotiota ja
huolehtia koko ajan siitä loppuuko puut tai palaako puuro pohjaan).
Kyllä kaasuliesi on kertakaikkisen ihana laite :) Puurossa oli jonkun
verran ylimääräistä proteiinia (koppakuoriaisia) mutta alan jo tottua
niihin, joten edes koppakuoriaiset eivät pilanneet ihanaa aamupuuroani.

Meidän Ukarumpan pieni kyläkauppa on saanut uuden kontin tuotteita
myyntiin. Aivan mahtavaa kun kaupan hyllyt ovat taas täynnä.
Kaurahiutaleita, suklaata, maustettua teetä.. Liptonin chai -tee antaa
ihanan jouluisen tuoksun. Tosin pieni paketti teetä maksoi 8e (20
teepussia/paketti). Taidan uusiokäyttää tämän teepussin vielä toisenkin
kerran ennen roskiin heittämistä.

Meillä on uusi vuokra-asunto. Aivan ihana. Meillä on myös leivänpaahdin.
Jestas kuinka hyvältä voi paahtoleipä maistua sen jälkeen kun ei saanut
paahtoleipää moneen kuukauteen! Meillä ei ole tiskikonetta, mutta
melkein teki mieli hyppiä onnesta, kun likaista puuro lautasta ei
tarvinnutkaan lähteä kantamaan joen rantaan tiskattavaksi vaan tiskaus
onnistuu ihan vesihanan alla _sisällä_keittiössä_.

Mahtavaa omistaa jääkaappi ja pakastin. Ruoka jonka valmistin eilen, on
syömäkelpoista vielä tänäänkin! Voin pakastaa jauhot, makaroonit ja
kaurahiutaleet, eikä koppakuoriaisia ja toukkia ole ollenkaan niin
paljon kuin viidakon olosuhteissa. Pakastin myös yhdet housut, koska
niiden sisällä oli iso torakka. Jos jotakin opin kyläjakson aika
viidakossa, niin ainakin sen että torakka on sitkeä otus. Vaatii hullun
määrän myrkkyä saada iso torakka hengiltä. Niimpä pakastin sen :D ja
kyllä toimii! Aamulla housujen lahkeesta tipahti erittäin rapea torakka.
Varmuuden vuoksi vielä leikkasin sen torakan kahtia ennen kompostiin
heittämistä. Siltä varalta että se lämmettyään kuitenkin herää taas
henkiin ja suuntaa tiensä minun vaatekaappiin. Tosin kylä jakson aikana
opin senkin että myös puolikas torakka juoksee hyvin vikkelästi karkuun.
Torakka on aika uskomaton otus.

Tässä kuva siitä miten tiskaus onnistui viidakossa. Astiat kassiin ja
polkua pitkin joelle :)






torstai 21. marraskuuta 2013

Ukarumpa ja flunssa

Blogissa on ollut hiljaista. En ole jaksanut päivittää yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin ihan vaan sen takia että tämä tauti vie voimat tällä hetkellä. Laskin että siitä on nyt 20 päivää kun tämä flunssa tai-mikä-lie-tauti alkoi. Yskittää edelleen ja keuhkot vinkuu niin että herään kesken unien omaan hengityksen vinkumiseen. Varmaan pitää huomenna mennä jo neljännen kerran taas lääkäriin.

Meillä on aivan ihana uusi koti Ukarumpassa. Eilen olimme ensimmäistä yötä kotona. Maailman paras hetki kun sai laittaa ruokaa, ihan tavallista perunoita ja jauhelihaa, normaalin kaasuhellan päällä! Pois haihtuu mielestä nuotiolla palaneet hermot ja ateriat :D 

torstai 14. marraskuuta 2013

Matokuurilla Nobnobissa

Ompa soma olla taas nettiyhteyden päässä ja lukea sähköposteja, tavallista postia, facebookkia. Viidakkojaksoon nyt ohitse. Olo on väsynyt. Ihmeellistä kuinka paljon suihku ja puhtaat vaatteet vaikuttavat koko mielialaan. Väsyttää enkä jaksa nyt kirjottaa pitkästi. Minulla olisi miljoona tarinaa, mutta kerron ne myöhemmin.

Minulla on edelleen kova yskä. Huomenna menen käymään lääkärissä, jos vaikka saisi kortisonisuihkeen astmalääkkeen ja yskänlääkkeen seuraksi. Huomenna alkaa myös matolääkekuuri.  Näillä eväillä eteenpäin ;)


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Giardia

Eilen ehdin sanoa kuinka terveenä ollaan. Nyt on sitten vissiin meillä molemmilla giardia. Ulko hyyssikkä on tiheästi varattuna kun vuorotellen juoksemme vessassa.
Meillä on giardia lääkkeet mukana mutta odotan vielä tekstiviestiä lääkäriltä ennen kuin aloitamme lääkkeet. Olo on etova ja en ole ihan varma kummasta päästä ruoka haluaa tulla ulos. Googlesta voit etsiä muut giardian ihanat oireet ;)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Päivä nro 30

Vielä 4 päivää ja sitten olisi viidakko jakso suoritettu. Olemme molemmat edelleen melko terveenä. Mulla on yskää mutta se alkaa nyt hiljalleen jo helpottaa.
Eilen oli astetta radikaalimpi päivällinen. Söimme saksak kasvin sisältä kaivettuja pikkusormen paksuisia toukkia. Ne paistettiin nuotiossa ja syötiin. Mulla on kuviakin siitä mutta laitan ne myöhemmin. Oli se kyllä aika jännä tunne syödä niin kamalan isoja toukkia :D
Mikko koodaa tietokone juttuja paperille kun ei ole konetta. Mulla on ainakin 3 paria korvakoruja jotka olen askarrellut täällä ollessa.
Akku on melkein loppu joten seuraavan viestin kirjoitankin torstaina nobnobista ihan oikealla tietokoneella :) täällä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä mutta kaikista on selvitty.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Viides viikko lähtee tästä

Se olisi sitten viiminen viikko viidakossa. Pikku hiljaa alan pakata jo tavaroita ja torstai aamuna palaamme nobnobiin ja valmistaudumme palaamaan taas ukarumpaan.
Täytyy myöntää että tok pisin on kyllä kehittynyt kovasti täällä ollessa. Vaikka edelleen on hetkiä jolloin tuntuu etten tajua yhtään mitään.
Tämän kieliryhmän toisessa kylässä oli ollut tappelu ja muutama talokin poltettu. Meidän kylässä on rauhallista.
Ihana saada pian taas oma koti!!!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Päivä nro 23

Täytyy myöntää että tänään on koti-ikävä. On aika pitkä aika asua isäntäperheen vieraana 5 viikkoa. Kaipaan jo jotakin omaa paikkaa.
Pärjäänköhän suomen talvessa enää ollenkaan kun elimistö alkaa jo tottua ainaiseen hikoiluun.
Oltiin eilen singsing juhlassa. Se oli kyllä aikamoinen esitys. Otin paljon kuvia ja laitan niitä sitten kun tämä viidakkojakso loppuu. Oli se kyllä jotenkin sympaattista kun 90 ikänen mummo tanssii pelkkä ruohohame päällään :D

torstai 31. lokakuuta 2013

Vielä kun on akussa virtaa

En malta olla kirjoittamatta kun kännykässä on vielä virtaa. En ole varma saanko seuraavan kahden viikon aikana vielä ladattua.
Mulla on vissiin tulossa flunssa. Yskittää varsinkin öisin. On outoa olla flunssassa ja ulkona on varmasti 30 astetta lämmintä koko ajan.
Päivät kuluvat hitaasti mutta varmasti. Yhä enemmän ajatukset menevät siihen arkeen joka meitä odottaa ukarumpassa.
Illalla ennen nukahtamista kuulin kun kana kiljui. Sitten paljon hälinää ja juoksuaskelia. Tietysti piti mennä katsomaan mikä siellä on meneillään.
Käärme on napannut yhden vanhan kanan ja miehet yrittivät pimeässä löytää kuoleman kielissä kaakattavan kana. Käärme sai kanasen ja kylän miehet palasivat takaisin ilman saalista.
Ärsyttävä torakka armeija söi muovipussin läpi kuivahedelmät ja mie olin säästäny parhaat viimeiseksi :( ei kannattanut se säästäminen.
Taidan lähteä hakemaan purosta vettä ja pistää aamukahvit tulelle. Eiköhän siitä taas lähde päivä käyntiin.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

3 viikkoa viidakossa

Pitkään aikaan en ole saanut viestiä lähtemään. Kännykästä on ollut akku loppu ja sateisina päivinä ei edes aurinkopaneeli auta.
Mikon haava on nyt parempi. Viime viikolla se alkoi tulehtua jo aika pahasti ja puski mätää. Mikko aloitti antibiootit ja nyt on jo paljon paremman näköinen haava.
Minulla on pieni flunssa mutta muuten kaikki ok. Välissä on ahdistavia päiviä ja välissä hyviä päiviä. Elämä täällä on niin erilaista kuin suomessa..
Nukuin viimeyön levottomasti. Torakat juoksevat öisin iholla ja vaikka alan jo tietyllä tavalla tottua siihen niin uni kyllä keskeytyy monta kertaa.
Minulla on ihan kiitettävä määrä hyttysen pistoja. Mikko laski että pelkästään oikean puoleisessa käsivarressa oli 61 ötökän puremaa :D
Nyt on ollut paljon sadetta enkä uskalla kulkea enää joen yli kun virtaus on niin kova. Minulla on mukana 3 paria kenkiä joista jo 2 paria on rikki lähes käyttökelvottomana. Nyt täytyy pärjätä maihareilla loput 2 viikkoa.
Täytyy kyllä myöntää että mulla on ikävä omaa keittiötä ja suihkua. Ruoan laittaminen päivästä toiseen koko ajan ulkona alkaa käydä hermoille. Ei ole kiva kun kärpäset lentävät suoraan kakka kasasta minun kattilaan :( ja suihku tekisi terää. Olo on koko ajan hikinen likainen ja haiseva.
Nyt on mango hedelmien aika ja lapset kantavat niitä meille. Varmaan asiassa auttaa se kun annan aina tikkarin vastalahjaksi :)
Kiitos kun jaksatta muistaa meitä rukouksissa <3 täällä niiden varassa jaksaa huonojenkin päivien ylitse.