Vuosi sitten..

Viime vuonna tähän aikaan olin Salon keskussairaalassa isän luona. Luuytimeen levinnyt syöpä, jolle ei enää ollut mitään tehtävissä. Se vei isän voimat käsittämättömän nopeasti. Viikon aikana isän kivut menivät koko ajan vain pahemmaksi. Lopulta saattohoitopäätös oli helpotus. 29.11 isä kuoli ja samalla muuttui minunkin elämäni. On aika ennen ja jälkeen isän kuoleman.

Suru on vieläkin läsnä usein, mutta ehkä jotenkin pehmeämpänä. On outoa kun isän puheluita ei enää tulekaan. Ei enää koskaan. Olen kateellinen Mikolle, kun se voi vielä viettää aikaa oman isänsä kanssa. Ajan käyttäisi niin eri tavalla, jos tietäisi kuinka vähän sitä on jäljellä. Soittaisin vaikka joka päivä. Maksoi mitä maksoi.

Mutta nyt se on myöhäistä. Viimeiset halaukset ja heipat on sanottu. Seuraavan kerran näen iskäni sitten taivaassa. Jeesuksen luona isällä ei enää ole kipuja eikä sairautta. Usko Jeesukseen antaa elämälle näkökulman, joka jatkuu iänkaikkisuuteen. Tämä, tässä ja nyt on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ilm. 22:1-5

Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä.Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.

 

iskän kainalossa <3

Joko kohta on joulu?

Suomessa jouluun suhtautuu eri tavalla. Ensinnäkin ainakin Pohjois-Suomessa jouluna on lunta. Joulun tulon Suomessa huomaa siitäkin, kun kaupat alkavat soittaa joululauluja ja joulutuotteet tulevat myyntiin. Täällä “joulutunnelma” on vähän hakusessa, kun ei ole lunta ja ylipäänsä vuodenaikojen vaihtelu on hyvin, hyvin vähäistä. Joulun “tunnelma” on jotenkin enemmän kiinni koristeista, tuoksuista ja siitä, että saa itsensä tajuamaan, että voi oikeasti olla joulu vaikka ulkona on +30 lämmintä.

Mie olen viime viikkoina miettinyt paljonkin kaikenlaista jouluun liittyvää. Ukarumpan joulumyyjäisiin on enää vajaat 3 viikkoa. Olen varannut itselleni yhden myyntipöydän ja nyt on hiukan painetta saada myyntiin jotain hienoa. Tuotteiden myynnistä saadut rahat laitan somsiboma-kieliprojektin tilille. Tosin tuskin ihan valtavia summia saan kerättyä.

Jotain pientä askartelujuttua minulla on koko ajan kehitteillä, mutta nyt pitäisi saada oikein kunnon askarteluvaihde päälle, jotta myyjäisiin mennessä saan tarpeeksi tavaraa näytille. Yleensä tykkään tehdä vain yhden ainutkertaisen kappaleen ja saman toistaminen on hiukan turhauttavaa. Tänään päätin kuitenkin aloittaa operaatio myyjäisvalmistelut ja tein helppoja joulupallokorvakoruja kokonaista 12 paria. Ihan kivan näköisiä niistä lopulta tuli.

Sitten pitäisi vaan päättää, että mitä kaikkea muuta voisin tehdä. Korvakoruja tulee varmaan melko paljon, kun niitä tulee tehtailutua omaksi iloksi aika useinkin. Harmi vaan, että töiden kanssa aikaa ei kyllä ihan mahdottomasti jää askarteluprojekteille. Tässä kuvia tämän päivän projektista :)

Muumi teetä ja lakritsia!

Tänään oli postissa yllätyspaketti Suomesta. Piti oikein pinnistellä, etten avaisi pakettia heti matkan varrella, vaan malttaisin kotiin asti :) Olen pyytänyt monilta ystäviltä Suomesta kofeiinitonta teetä (ettei mene yöunet). Meidän kaupassa ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään muuta kuin perusliptonia. Se alkaa pitemmän päälle kyllästyttää. Tämän päiväisessä paketissa oli Muumi-teetä. Sitä maistelimme tänään yhdessä naapureidemme suomalaisen Hilkan ja korealaisen Sunyoungin kanssa. Kiitos paketin lähettäjälle, joka varmaan tunnistaa itsensä mm. Muumi-teen avulla.

Paketissa oli myös lakritsia. Jestas, kuinka hyviä suomalaiset karkit ovat! Kun vertaa niihin muutamiin amerikkalaisiin, australialaisiin ja indonesialaisiin makeisiin, joita meidän kaupassa on (ehkä parhaimmillaan 10 erilaista karkkipussia), valitettavan usein on pettymys, kun maku ei olekaan yhtään sitä mitä olettaisi. Ihana syödä suomalaista pehmeää lakritsia, kun on muutaman kerran kaupasta epätoivoisena ostanut “lakritsia”, joka onkin ollut aivan kuivaa ja pahaa.

Tilasin itselleni paketin Austaraliasta. Nyt on uudet pastelliliidut ja muita kivoja piirrustusvälineitä tulossa postissa. Innolla odotan väriliitujani. Sen vuoksi on tullut käytyä tarkistamassa postilaatikko useamman kerran viikossa. Ensi kuussa on Ukarumpan joulumyyjäiset ja minulla on ollut aikomuksena jotakin juttuja valmistaa myyjäisiin, mutta saa nähdä onko edes tarpeeksi aikaa valmistaa jouluaskarteluja niin paljon, että niitä kehtaisi myydä.

Minulla on monenlaista askarteluprojektia meneillään. Kai se tietyllä tavalla antaa vastapainoa työlle ja stressille. Toisaalta tuntuu myös, että juuri nyt elämä on “tasapainossa”. Vaikka teen kahta työtä ja aika paljon muitakin vapaaehtoisia vastuutehtäviä, niin silti stressiä ei ole liikaa. On sopivasti unta, joka päivä koiran kanssa lenkkeilyä ja olen myös palkannut kodinhoitajan käymään kahtena päivänä viikossa auttamaan kotitöissä, jolloin minulla on mahdollisuus keskittyä paremmin tekemään kahta työpaikkaa kodin ulkopuolella. On kiva tulla töistä kotiin, kun ruoka ja vastaleivotut sämpylät on valmiina odottamassa :)

Iltateenä omasta Mymmeli-mukista uutta suklaakakun makuista muumiteetä

Suuren urheilujuhlan tuntua

Ukarumpan alakoululla oli perjantaina urheilupäivä. Koulun oppilaat oli jaettu kahteen tiimiin, punaisiin ja keltaisiin. Esikoululaisista kuudennen luokan oppilaisiin kaikki osallistuivat erilaisiin kilpailuihin. Oli erilaisia juoksukisoja, tarkkuusheittoa, säkkihyppelyä ja monia muita lajeja. Yksilövoiton lisäksi joukkueet kilpailivat keskenään koko urheilupäivän voitosta.

Urheilupäivää varten oli valmistauduttu jo pitkään. Välituntisin useimmiten täynnä pieniä koripalloilijoita ollut koripallokenttä on viimeisen parin viikon ajan ollut aivan tyhjänä, kun suurin osa oppilaista on ollut jalkapallokentällä harjoittelemassa urheilupäivää varten.

Tiistaina ekaluokkalaiset oppilaat tulivat välitunnin jälkeen kuvaamataidon tunnille aivan uupuneina. Osa oli sitä mieltä, ettei juuri nyt jaksa nousta edes pulpettiin istumaan. Kun kyselin miksi juuri tänään kaikki ovat niin väsyneitä, vastaus tuli yhdestä suusta: Me harjoiteltiin urheilupäivän juoksukilpailua varten koko välitunnin ajan. Eikä se ollut ainoa kerta. Varsinkin pienimmät oppilaat ovat harjoitelleet lähes vimmaisesti.

Eräs esikoululainen oli ilmaissut huolensa kotona, jos hän ei saakaan urheilupäivänä yhtään palkintoa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä pienimmät urheilijat saavat kaikki mitalin. Ikävuosien kertyessä myös kilpailu kovenee ja säännöt tiukkenevat.

Monena vuonna urheilupäivää on vietetty äärimmäisen mutaisessa ja märässä kelissä. Lapset ovat olleet aivan yltä päältä mudan kuorruttamia. Tänä vuonna sitä ongelmaa ei ollut. Päin vastoin. Maa on niin kuiva, että yleensä niin pehmeä jalkapallokentän nurmikko on korventunut todella kovaksi.

Meidän koulussa on sääntö, että kaikilla oppilailla pitää olla kengät. Liikuntatunti on poikkeus, silloin ei ole pakko pitää kenkiä. Meidän koulussa lapset ovat tottuneet siihen, että juoksukilpailuissa juostaan paljain jaloin. Monien mielestä se on paras (ja ainoa) tapa, jos haluaa juosta lujaa.

Tänä vuonna kuivan ja karkean urheilukentän vuoksi opettajat päättivät, että lapsilla on “kenkäpakko” urheilupäivänä. Kukaan ei juokse paljain jaloin tänä vuonna. Oppilaat olivat hämmentyneitä. “Miten niin pitää juosta kengät jalassa?” “Aina on juostu kilpaa paljain jaloin” “Onko oikeasti pakko pitää kenkiä?” "Voiko kengät jalassa edes juosta kunnolla?".

Erityisesti papua-uusi-guinealaiset oppilaat ovat usein urheilupäivänä tähtiä. Toisaalta on sitten sellaisia oppilaita, joita ei urheilu voisi vähempää kiinnostaa ja useimmilla heistä on aikaisempaa kokemusta siitä, ettei mitalisijoille ole pääsyä.

Yksi papualainen pikkupoika oli laittanut keltaisen kisapaitaansa päälle jo urheilupäivää edeltävänä iltana ja nukkunutkin kisapaita päällä. Luokkakaverit tulivat puoli kuudelta heti kun aurinko nousi, koputtamaan ovelle ja yhdessä poikaporukka lähti “lämmittelemään” urheilupäivää varten.

Katsojiakin on iso joukko. Äidit ja isät kokoontuvat tietysti katsomaan lasten urheilusuorituksia, mutta myös isommat sisarukset yläkoulun puolelta ovat katsomossa mukana. Monille ehkä isoin juttu urheilupäivässä on se, että sieltä voi ostaa monenlaista herkkua mm. hattaraa, jäätelöä ja pizzaa. Urheilupäivä on aikamoinen kokemus, mutta ihan kiva maanantaina taas päästä normaalin koulurytmiin ja seuraava urheilupäiväkin on onneksi vasta vuoden kuluttua :)

Yleensä lapset juoksevat ilman kenkiä, mutta ei tänä vuonna.

 Ps. Tänä vuonna punainen joukkue voitti.

Kiireinen päivä ja kuravesikahvit

Uusi työ helpdeskissä (mikähän on “helpdesk” suomeksi?) on lähtenyt hyvin liikkeelle. Niin paljon kaikkea muistettavaa, että puolet asioista on varmaan jo unohtunut. Useimmiten minun arkipäivä on tälläinen: herätys klo 6.30, pika pikaa torille ostamaan kasvikset (paitsi tänään, kun käteinen raha oli päässyt loppumaan), aamupalan ja eväiden valmistus, töihin klo 8.00, aamupäivällä nopsasti “pankkiin” että saa käteistä toria varten (pankki on auki vain klo 9-12).

Ruokatauolla pitää ehtiä käymään kaupassa, tosin silloin ehdi syödä lounasta.. (kauppa menee kiinni klo 16 mutta usein jo tuntia ennen sulkemisaikaa leipä ja jauheliha on loppu, joten parempi olla ajoissa). Työt loppuvat yleensä klo 17, mutta jos olen koululla niin pääsen kotiin jo 15.30. Sitten käyn koiran kanssa tunnin lenkin ympäri Ukarumpaa. Yleensä takaisin tullessa alkaa jo pimeä laskeutua.

Ruoaksi tein perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Sen jälkeen tiskataan ja lopuksi valmistelin seuraavaa päivää varten jugurtin. Maitojauheesta sekoitettua maitoa on aika kaamea juoda, niimpä mie teen tosi usein jugurttia. Tänään tein myös lihapullia varten korppujauhon omista leivän kannikoista. Ruoan laittaminen vie tosi paljon aikaa tai oikeastaan aikaa vie ne valmistelut, kun pitää kaikki tehdä aivan alusta ja mitään puolivalmisteita ei ole.

Nyt kuivan kauden aikana kasvisten laatu on selvästi heikentynyt. Toissapäivänä ostettu parsakaali kuhisi elämää. Päätin silti jääräpäisesti syödä sen. Keitin parsakaalin, poimin vedestä kuolleet ötökät ja muussasin parsakaalit ihan pieneksi (siltä varalta, että jos sinne vielä niitä toukkia jäi niin ainakaan ei tunnu hampaissa kun syö ;)

Meidän ykkösvesitankki on nyt virallisesti typötyhjä. Onneksi toisessa tankissa on vielä vettä ainakin kahdeksi kuukaudeksi ja jos oikein pinnistelee niin saattaa riittää neljäksikin kuukaudeksi. Tankin vaihdon jälkeen veden laatu oli vuorokauden verran aika heikko. Mikko keitti kahvit “kuraveteen”, mutta eipä tuo näytä sen vauhtia juurikaan hidastaneen. Mie uskollisesti suodatan joka ikisen vesitipan. Ei tee mieli saada uutta giardia pöpöä.

Kun ruoka on syöty, keittiö siivottu ja kasvikset valmisteltu seuraavaa päivää varten, kello onkin jo 22.30. Ei tarvitse paljon unta kysellä. 

Hanavedestä sai puhtaan tiskirätin läpi suodattamalla isoimmat kökkäreet pois

Aikamoista kuravettä. Vaan Mikkopa keitti kurakahvit ja oli kuulemma ihan hyvä :D

Muutoksia työkuviossa

Mie olen pitkään ollu pelkästään Ukarumpan alakoululla opettajana. Nyt minun töihin tulee pieniä muutoksia. Ensi viikosta lähtien olen osa-aikaisesta pari päivää viikossa helpdeskissä eli Mikon kanssa samassa rakennuksessa ja osan ajasta jopa samassa toimistossa.

Perjantai oli minun ensimmäinen helpdesk työpäivä ja se meni oikestaan siinä, kun yritin saada käsityksen kaikista käytössäni olevista ohjelmista sekä työkaluista. Ihan hauska, kun voi ongelmatilanteissa kysyä Mikolta neuvoa suomeksi, eikä tarvi yrittää kaikkea selittää aina englanniksi tai tok pisiniksi.

Täällä ei ole vieläkään satanut. Jotain tilanteen vakavuudesta kertoo sekin, että vuosi sitten tähän aikaan kuukauden sademäärä oli 110mm. Nyt kuukauden aikana on satanut vain 3mm ja se ei ole riittävästi. Jos olen pysynyt laskuissa, niin käsittääkseni tämä on neljäs kuukausi peräkkäin ilman kunnon sadetta. Tämän maan tilastoissa se on jo aikamoinen poikkeama normaalista.

Meidän vesijohtoverkostosta löytyi vuotokohta ja sen vuoksi alkuviikosta oli paljon vesiongelmia. Nyt tilanne on onneksi palautunut normaaliksi. Tosin jatkossa olen paremmin varatunut vesiongelmiin pitämällä aina parikymmentä liraa vettä varastoituna ämpäreihin.

Nyt minunkin pitäisi alkaa ratkomaan tälläisiä ongelmia ..

Vaihdetaan vesivessa ulkohyyssikkään!

Meidän käyttövesi tulee kahdesta eri “lähteestä”. Juomavesi kerätään katon kautta rännejä myöten sadevestä. Se varastoidaan isoon vesitankkiin, josta sitten tarpeen mukaan pumpataan vesihanoille suht. puhdasta juomavettä. Tankista tullut vesi näyttää melko puhtaalta. Isoimmat kökkäreet suodattuvat pois. Sen sijaan bakteerit ja muut pienet pöpöt eivät suodatu. Sen vuoksi meillä on keraaminen vedensuodatin, jonka kautta puhdistamme juomaveden. Toinen vaihtoehto on keittäminen, mutta se olisi sekä työlästä että paljon aikaa vievää.

Toinen käyttöveden lähde on jokivesi (Ukarumpa slangissa “RAM-vesi). Se pumpataan suoraan joesta. RAM-vesi ei ole juomakelpoista sellaisenaan. Suodattamalla tai veden puhdistustableteilla siitäkin ehkä saisi juomakelpoista. Joesta pumpatun veden värikin vaihtelee aika paljon. Siksi esim pyykinpesu voi olla melkoista arpomista. Kun pyykkikoneeseen menee jokivettä, lopputulos voi olla joko puhdas tai sitten likaisempi kuin se pyykki, jonka alunperin koneeseen laittoi.

Meidän talossa jokivettä käytetään lähinnä vessan huuhteluun. Rajoitamme pyykinpesun minimiin, jolloin likapyykkiä tulee vain yksi koneellinen viikossa. Monissa taloissa Ukarumpassa tankkivesi on loppunut ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin likainen jokivesi.

Meillä ei ole ollut kahteen vuorokauteen jokivettä ollenkaan. Pumpuissa on ollut jotain ongelmia ja vettä ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Koska kuivuus on edelleen vakava ja sen ennustetaan jatkuvan pitkälle vuoden vaihteeseen, en uskalla tuhlata arvokasta sadevettä vessan huuhteluun.

Eilen yritin kerätä kaiken tiskaus- ja käsienpesuveden sankkoon ja huuhdella vessan sen avulla. Vettä ei kuitenkaan kertynyt tarpeeksi. Aamulla haju vessassa oli jotain aivan kertakaikkisen karmeaa. Puolen vuorokauden ulosteet (anteeksi ällöttävä sanamuoto, mutta valitettavasti se on totta). Sankossa sen verran vettä, että ennen töihin lähtöä voi ehkä yrittää huuhdellä edes jotain alas pytystä. Ulkovessa olisi aika luksusta juuri nyt. Hätätapauksessa aion kyhätä kompostikuopan päälle jonkinlaisen ulkohyyssikkä viritelmän. Riippuu siitä kuinka pahaksi tämä vesipula menee.

Tiesin, että Ukarumpan alarinteessä asuville jokivettä tulee. Niimpä koiran kanssa lenkille lähtiessä otin mukaan 10 litran ämpärin ja kävin täyttämässä sen jokivedellä alarinteen vesipisteellä. Sitten ei muuta kuin sankko pään päälle ja kohti kotia. Ihan täpötäyteen en sankkoa laittanut, mutta 8 litraa jaksoin kantaa kotiin vajaan kilometrin verran ylämäkeä.

Papualla naiset usein kantavat painavia taakkoja pään päällä. Olen oppinut täällä ollessa saman tekniikan ja nykyään kannan painavat toriostoksetkin pään päällä. Se on myös selän kannalta hyvä. Ryhti pysyy hyvänä, eikä 8 kilon vesiämpäri tunnu liian isolta taakalta.

Minun suunnitelmana on yrittää haalia sen verran vettä ämpäriin, että vessan voi huuhdella kaksi kertaa vuorokaudessa. Se olisi vielä joten kuten ok. Tämän aamuinen vessakäynti oli sen verran karmea kokemus, että ei oikein aamupalakaan meinannut mennä suosiolla alas, kun se järkyttävä haju oksetti melko pitkän aikaa. Vesivessa ei todellakaan ole fiksu keksintö, jos ei ole tarpeeksi vettä huuhtelemiseen!

Tämä on hyvin epäkäytännöllinen ilman vettä :(

Ruokaa, vettä ja sähköä

Tämä viikko on ollut hiukan haasteellinen. Meidän kyläkauppa on ollut koko viikon suljettuna inventaarion vuoksi. Osasin siihen varatua ja ostin ruokaa varastoon sen verran että pärjää viikon verran. Kaupalla oli ollut ongelmia inventaarion kanssa ja nyt ovet pysyvät suljettuna vielä toisenkin viikon. Jääkaapista alkaa loppua margariini, juusto, kananmunat, riisi ja maitojauhe. Nämä kaikki ovat minun keittiössä perusruokatarvikkeita ja ne kuluvat aika nopeasti. Vielä pitäisi siis pinnistellä viikko ja sitten pääsee taas normaalisti ostamaan ruokaa.

Tänään oli taas vaihteeksi pieni vesisade. Valitettavasti maaperä on niin kuivaa, ettei pieni sade kastele kuin pintakerroksen. Tänä viikonloppuna tuli jälleen meidän järjestöltä uusi kehoitus “kiristää vyötä” ja pyrkiä säästämään vettä entistä tehokkaammin.

Hyväksi todettuja vedensäästöniksejä on mm. vessan huuhtelu niin harvoin kuin mahdollista, hiustenpesuveden kerääminen ja kierrättäminen pyykikoneen pesuvetenä, pyykikoneen huuhteluveden kierrättäminen kasvien kasteluun ulkona ja tietysti suihkussa käymistä täytyy rajoittaa mahdollisimman paljon.

Saa nähdä kuinka pitkään tämän kuivuus jatkuu. Karuimmat ennustukset lupaavat sadekauden alkavan vasta ensi vuoden maaliskuussa. Sitä on vaikea kuvitella. Jokainen kuukausi kuivuutta tuo enemmän ja enemmän haasteita arjen pyörittämiseen. Toisaalta jos saisimme edes yhden oikein kunnon kaatosateen niin juomavesitankit olisivat taas täynnä.

Viime päivinä sähkökin on ollut aika epätasaista. Vesivoimalaitoksen sähkönjakelussa tuntuu olevan ongelmia ja kun normaalisti meidän järjestön generaattorit antavat virtaa sähkökatkosten aikana, nyt myös generaattorilla on ongelmia. Jääkaappi naksuu päälle, pois, päälle, pois, kymmeniä kertoja päivässä. Sähkölaitteiden lyhyt käyttöikä täällä selittyy osittain erittäin huonolla sähkön laadulla.

Meidän järjestön sähkömiehet koittavat keksiä uusia ratkaisuja sähkökatkosten ja virtapiikkien estämiseksi. Kuulemma ensi vuonna uudet laitteet pitäisi ratkaista isoimmat sähkönjakeluongelmat. Sitä odotellessa kuuntelen jääkaapin naksuvan jälleen päälle, pois ja toivon, että tärkeimmät sähkölaitteni kestäisivät sinne asti.