ikäviä yllätyksiä

Viime päivät ovat olleet hiukan tavallisesta poikkeavia. Äitini vietiin
sairaalaan vakavien terveys ongelmien vuoksi. Nyt tilanne alkaa olla jo
hiukan parempi, mutta edelleen hän on tehohoidossa. On kummallista olla
täällä kaukana ja samaan aikaan yrittää pysyä ajantasalla asioista
Suomessa. Paljoakaan en voi täältä kaukaa asioihin vaikuttaa. Toisaalta
olen "käynyt" äidin luona sairaalassa skypen välityksellä. Eipä sitä
paljoa enempää voisi tehdä vaikka olisikin Suomessa.

Mikolla on torstaina synttärit 33-v :) Varmaan jonkinlainen kakku pitää
tehdä. Minunkin synttärit on pian, ensi kuussa. Ostin tänään itse
itselleni synttärilahjaksi saumurin. Se oli vähän heräteostos. Joku oli
vahingossa tilannut Australiasta saumurin kun piti tulla ompelukone.
Ikävä yllätys ostajalle, mutta samalla minun onni. Sain laadukkaan
laitteen helposti kotiin kuljetettuna. Nyt pitää vain päättää että
minkälaisen ompeluprojektin aloittaisin ensimmäiseksi. Minulla ei ole
kovin paljoa ompelukoneen lankoja, joten voi olla että se on isoin
rajoite tässä vaiheessa.

Sadekausi alkaa vaihtua kuivaksi kaudeksi. Yöt tuntuu kamalan kylmiltä.
Hörpin aamulla kuumaa teetä villasukat jalassa ja kaksi fleece-takkia
päällekkäin, kun palelee niin paljon. Ulkona on +25-30 jo heti klo 8,
mutta sisällä on kylmä pitkälle keskipäivää.

Kirppu ongelma on edelleen osittain ratkaisematta. Muutimme nukkumaan
olohuoneeseen vierassängyn patjalle. Toivon, että makuuhuoneen
petivaatteissa kirput kuolevat nälkään. Tai no, kaikki muu on pesty
paitsi peitto ja patja. Pelkään että pyykikone repii sen peiton aivan
päreiksi. Meidän pyykikoneella on paha tapa hajottaa ja repiä kangasta.

Vaikein tapaus on kuitenkin se patja. Pakastimeen ei mahdu. Pestä ei
pysty, kun ei ole muuta paikkaa kuin minikokoinen suihkukoppi.
Myrkyttäminen kuulostaa hiukan epäterveelliseltä ei pelkästään kirpuille
vaan myös ihmisille. Pitää vielä miettiä, mikä on järkevin tapa toimia.

kirppuja, kirppuja

Tänään olen metsästänyt kirppuja. Eilen olen merko varma että näin
yhden. Ne ovat niin vikkeliä otuksia, että alkaa helposti epäilemään
omaa näkökykyänsä. Ensin siinä vieressä on ihan varmasti joku
"pikkuötökkä" ja kun räpsäytät silmiä niin se on poissa.

Tänään Mikkokin sanoi, että näki ehkä kirpun. Sitten sille tuli
kirppuinen luulotauti. Joka paikkaa kuulemma alkoi kutittaa, vaikkei
välttämättä kirppuja olisikaan. Mie laitoin perjantain työvaatteet
päälle ja yhtäkkiä ihan selvästi ihoa pitkin liikkui jotain ja sitten se
puri, kipeästi. Yhden kirpun sain jopa kiinni. Yritin tappaa sen lattiaa
vasten, mutta turhaan. Kirppua ei taida tappaa muu kuin ydinsota.

Siinä vaiheessa, kun yritin huuhtoa kirppua viemäristä alas niin
ystävämme pikkukirppuhan olikin jo kaukana poissa. Luulin painaneeni sen
tiukasti peukalon ja etosormen väliin, mutta jotenkin se teki houdinit
ja karkaisi. Nyt on pesukone pyörimässä. Jospa siellä jokunen kirppu
saisi edes raikkaan tuoksun ja kiiltävän turkin..

Mulla on taas vaihteeksi maha aivan sekaisin. Viikonloppua olen
viettänyt tiukasti vessan läheisyydessä. Ah, näitä ihania ulkomaisia
pöpöjä.. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin _oikeasti_ elimistö tottuu.
Hyvä puoli on, että olo ei ole muuten ole mitenkään kipeä.

Koulua on enää 5 viikkoa jäljellä. Hui, kohta pitää antaa arvosanat.
Täällä monet vanhemmat tulevat suoraan kysymään perusteluja sille jos
lapsen arvosana on laskenut viime vuodesta. Koulunkäynti ja etenkin
arvosanat otetaan paljon enemmän tosissaan kuin Suomessa. Minun arvostus
suomalaista koulusysteemiä kohtaan kasvaa sitä mukaan kun näen kuinka
asiat tehdään muualla.

12kk Papua-Uudessa-Guineassa :)

Kotimaisemat ennen ja nyt :)

Siitä on nyt kulunut vuosi kun tulimme Papua-Uuteen-Guineaan. Paljon
olemme oppineet vuodessa: uusi kieli, kulttuuri, työ ja monta muuta
asiaa. Välissä on aivan kamala koti-ikävä. Onneksi skypellä saa yhteyden
aika kätevästi ja se useimmiten helpottaa jonkin verran.

Toisaalta myös Ukarumpasta on tullut meidän koti. Heinäkuussa oma koti
ihan kirjaimellisesti, kun pääsemme muuttamaan ensimmäiseen oikeasti
omaan kotiin. Saan tehdä pienen kasvimaan ja voimme laittaa taloa
kodiksi ihan niin kuin itse haluamme.

Meidän kesäkuun suunnitelmat menivät uusiksi. Olimme suunnitelleet
reissua "puskaan". Vaikuttaa siltä, että lentojen saaminen on aivan
mahdotonta. Se on koulujen kesäloman alkuaikaa, jolloin suurin osa
Ukarumpalaisista lähtee kesälomalle kotimaahansa. Niimpä lentoja tehdään
pääasiassa vain pääkaupunkiin.

Toinen iso ongelma oli ajoitus. Heinäkuussa alkaa sadekausi siellä
osassa maata jonne matkaasuunnittelimme ja silloin pieni
ruohopäällysteinen lentokenttä menee aivan mutavelliksi ja
käyttökelvottomaksi. Vaikka olisimmekin saaneet lennon sinne niin
huonolla tuurilla paluumatka olisi voinut olla kävellen ja se ei ihan
lyhyt patikkamatka olisi. Niimpä reissu taitaa suosiolla siirtyä
suraavaan kuivaan kauteen. Hiukan harmittaa, mutta olisi hölmöä ottaa
turhia riskejä.

Sain kuulla että syksyllä, kun alkaa uusi lukuvuosi, opetan isompien
eskareiden ryhmää. Hiukan harmittaa, kun joudun luopumaan ihanasta
4-vuotiaiden pikkueskareiden ryhmästä. Opettajista on krooninen pula,
joten jokainen joutuu paikkaamaan tarvittaessa milloin missäkin tehtävässä.

Eniten pelottaa se, että joudun opettamaan lukemista _englanniksi_. Nyt
viimeistään olen todella tajunnut kuinka paljon helpompaa lukemisen
opettelu on suomalaisille lapsille. Jokaista kirjainta vastaa vain yksi
äänne. Paikallinen kieli, tok pisin toimii aikalailla samalla
periaatteella. Mutta englanniksi ei oikein ole mitään johdonmukaisuutta
(ainakaan se ei ole minulle vielä selvinnyt). Kirjain voidaan lausua
aivan eri tavalla eri sanoissa. Miten ihmeessä selitän 5-vuotiaalle,
että U sanassa "unicorn" ja U sanassa "umbrella" on aivan erilainen
äänne (ja ennen kaikkea miksi)? Kun en aina välttämättä itsekkään
tunnista kirjainten tuottamia äänteitä englannin kielessä.

Alkaa vaikuttaa siltä, että tarvin ehkä Suomeen päästyä hiukan
lisäkoulutusta englannin kielen opettamisen suhteen. Ei minulla
Suomessakaan olisi pätevyyttä olla äidinkielen opettajana eikä
käsittääkseni edes esikoulun opettajana. Olen lastenohjaaja ja niillä
papereilla voi olla töissä mm. päiväkodissa ja päiväkerhossa. Minun
pikkueskarit "pukpuk"-luokka on aika pitkälti sama asia kuin suomalainen
päiväkerho. Ehkä hiukan enemmän koulumaisempi.

Onneksi ensi lukuvuonna saan työpariksi vanhemman, jo eläkkeellä olevan
opettajan. Toivon, että hän pystyy ottamaan vastuuta minunkin luokan
lukemisen opettamisesta. Aika pitkälti muusta luulen selviäväni. Ehkä.

Kovasti itseäni rohkaisi, kun yksi äiti kertoi että heidän lapset
iltarukouksessa kiittävät siitä että koulussa on tietotekniikan tunti
:DDDD Välissä vaikein osuus tunnista on oikeasti saada kaikki oppilaat
ulos luokasta. Innokkaita oppilaita on mukava opettaa :) Torstaina on
vapaapäivä ja muutama oppilas oikeasti ehdotti, josko tietotekniikan
tunnin voisi siitä huolimatta pitää ;)

Viikot vierivät todella nopeaa, kun on paljon tekemistä. Välissä
ahdistaa, kun en jaksa vastata edes tärkeisiin sähköposteihin, vaan
asiat jäävät kasautumaan kamalaksi tekemättömien töiden vuoreksi. Nyt
laitan nukkumaan että jaksan taas huomenna olla koulussa pirteänä :)