maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi vaihtuu ja elämä muuttuu monella tavalla


Tänään olemme Mikon kanssa olleet molemmat ensimmäistä päivää töissä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöinä. Olemme ylipäätään ensimmäistä kertaa elämässä yhtä aikaa töissä. Tähän mennessä toinen on aina opiskellut, kun toinen on ollut töissä. Lähetyskurssi on nyt käyty ja todistukset saatu. Ensimmäiset kurssimme opiskelijat ovat jo lentäneet tulevalle työkentällensä. Me jäämme vielä odottamaan paperiasioiden valmistumista.

Lentoliput on jo hankittu. Näillä näkymin lähtöpäivä on maaliskuun alussa. Eilen tein jälleen kerran paperille listaa kaikista niistä asioista, joita pitää muistaa hoitaa ennen lähtöä. Välissä olo on hiukan epätoivoinenkin. Miten kaiken tärkeän voi mitenkään ehtiä tehdä, kun aika kuluu aivan hurjaa vauhtia?

Tänään kävimme ostamassa uusia kesävaatteita. Isot matkalaukutkin on hankittu valmiiksi. Kun uuden vuoden pyhistä on palattu takaisin arkeen, pitäisi saada järjestettyä rahtina lähtevät tavarat. Seuraavan kahden viikon aikana pitäisi talo pakata jo melko valmiiksi. Viimeiset kuukaudet kuljemme seurakuntavierailuilla ympäri Lappia ja Oulua. Laitan myöhemmin blogiin listan tarkoista päivämääristä.

Meillä oli paljon sukulaisia jouluna kylässä. Tuntuu oudolta ajatella, että monia rakkaita näkee seuraavan kerran vasta pitkän ajan kuluttua. Seuraavan joulun vietämme todennäköisesti päiväntasaajan eteläpuolella. Onneksi nykyajan tekniikka mahdollistaa sähköpostit, videopuhelut ja digikuvat. Millaiselta lähteminen mahtoikaan tuntui niistä, jotka lähtivät aikana jolloin kaikki yhteydenpito oli pelkkien kirjeiden varassa?

Pian vaihtuu uusi vuosi ja ensimmäistä kertaa minulla on todella vaikea kuvitella millaista elämä on ensi kesänä tai ensi jouluna. Elämää suunnitellaan tällä hetkellä maaliskuuhun. Sen jälkeen kaikki on uutta ja outoa. Onko minusta siihen? Entä jos se ei olekaan helppoa? Entä jos se onkin ihan hirveän vaikeaa?

Jes.54:10 Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi

Voin vain luottaa siihen, että vaikka Jumala lähettäisi meidät kauas kotimaasta ja vaikka eteen tulisi vaikeuksiakin, silti Jumalan Sanaan voi luottaa. Siihen luottaen jäämme odottamaan tulevaa vuotta ja sen mukanaan tuomaa elämää Papua-Uudessa-Guineassa. 

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Vihdoin oikea talvi!

Eilen oli jännittävä päivä. Olimme Helsingissä tekemässä englannin kielen tasokoetta. Vastauksia pitää odottaa pari viikkoa, mutta ihan luottavaisia olemme että kyllä se hyvin meni.

Valmistavan materiaalin perusteella osasimme odottaa, että testi tulee olemaan todella haastava. Mikko ei osannut stressata etukäteen, koska "taso testihän mittaa tasoa, ei siihen tarvi opiskella". Itselläni oli kyllä hiukan paineita, koska testin suorittaminen maksaa yli 200e/hlö. Toisaalta meidän englannin taidot on ihan ok, joten ei sen kielitaidon suhteen pitäisi olla ongelmaa.

Vaikea sää aiheutti myös jonkinlaista vaivaa. Perjantai aamuna minulla oli hammaslääkäri ja kaupungilta tullessa olikin kaatunut puita tielle niin paljon, että piti ajaa pitempää reittiä takaisin kotiin. Tästä viisastuneena päätimme aamulla lähteä reilusti ajoissa liikkeelle. Onneksi lauantaina sää oli jo parempi. 


Mukavaa, kun vihdoin on lunta. Mikko muistaa aina välissä sanoa, että "nauti talvesta nyt kun pystyt, Ukarumpassa ei lumihankia ole". Se tuntuu ihan hassulta. Vuoden päästä vietämme joulua Papua-Uudessa-Guineassa päiväntasaajan alapuolella ikivihreän luonnon keskellä. Ei sitä pieni pää oikein vielä ymmärrä.

Passit on uusittu ja pian alkaa kaikki tärkeimmät paperit olla valmiina lähetettäväksi PUG:n viranomaisille. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Nyt alkaa lähetyslinjan lopputyön viilaaminen. Viikon kuluttua sekin pitäisi olla valmis. Joten puuhaa kyllä riittää :)



 
Hassu talvi video :)


Marian pipo oli joutunu hukkaan
Mikko oli varustautunu talvisäähän paremmin :)

Lumisade

Lumienkelin valmistusta


..ja valmis enkeli

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa Suomen kuulumisia

Vähän on huono omatunto jo vaivannut, kun ei ole moneen viikkoon tullut kirjoitettua blogia. Meillä ei enää varsinaisia koulupäiviä ole ollut. Sen sijaan päivät kuluvat kotona kirjallisia tehtäviä tehdessä. Yllättävän paljon aikaa kuluu myös niiden miljoonien lähtöön liittyvien pikkuasioiden hoitamiseen. Kun yhden asian saa listalta pyyhittyä niin lisää uusia tulee iso määrä.

Viime aikoina olemme pohtineet paljon matkatavaroihin liittyviä asioita. Lähetyslinjamme opiskelijoista Rendicit lähtevät muutaman viikon kuluttua medialähetystyöhön Kyprokselle. Vierestä olemme saaneet seurata heidän pakkaamistaan ja lähtövalmisteluja. Oma lähtökin tuntuu hiukan todellisemmalta, kun huomaa että kurssikaveritkin ovat ihan oikeasti lähdössä :)

Meillä tuskin kovin isoa määrää tavaraa lähtee mukaan. Asuntomme Papua-Uudessa-Guineassa on valmiiksi kalustettu, joten sinänsä kaikki on valmiina. Elektroniikkaa lähtee mukaan ja osa sellaista työhön liittyvää tavaraa.

Mietimme, että jos kumpikin tekee listan "10 tärkeintä tavaraa" ja sen pohjalta sitten pakataan. Luulen, että voisi olla mahdollista saada myös pari ylimääräistä laukkua lennolle niin ehkä se riittäisi meidän tavaroille. Pitää ostaa kunnon maksimikokoiset kestävät laukutkin. Yllättävän kallista on lentolaukkujen ostaminenkin.

Meillä ei ole lämmintä varastotilaa, joten epäilen ettei suurinosa Suomeen jätettävästä tavarasta ehkä selviä kylmistä pakkasista ja kosteista syksyn/kevään ajoista. Päätösten tekeminen mitä ottaa / mitä jättää / mitä lahjoittaa pois / mitä varastoida, ei ole helppoa. 

Aiasta toiseen. Kävimme uusimassa passit, kun nykyiset olisivat vanhentuneet työkauden aikana. Aikamoinen operaatio sekin. Tuntuu välissä, että vaikka ei olisi kuin pieni asia niin lopulta sen hoitamiseen menee kuitenkin koko päivä.

Ensi viikolla on jännää, kun osallistumme englannin kielen tasotestiin. Vielä ei ole ehtinyt asiaa paljoakaan miettiä. Täytyy yrittää joku päivä ehtiä edes mallitestit tehdä netissä, ettei ole sitten testipäivänä ihan pihalla. Oli nimittäin aika kallis testi joten parempi olisi onnistua :)

Lupaan, ettei seuraavaan blogipäivitykseen mene yhtä pitkä aika kuin tämän ja edellisen päivityksen välissä.

Pakkaaminen mielessä, vaikka lähtöön on onneksi vielä useampi kuukausi :)



tiistai 6. marraskuuta 2012

Uusi ystäväkirje uunituoreena


 --------------------------------------------------------------------------------------------------



---------------------------------------------------------------------------------------------------





lauantai 20. lokakuuta 2012

Viikon kuluttua kotiin ♥ jeee ♥

Pian on kolme kuukautta vierähtänyt (vai oliko se 2,5 kk?) en enää edes muista milloin me tänne tultiin. Kurssit täällä Wycliffe Centerissä on olleet hyviä ja kannatti viettää jakso Englannissa.

Luulen, että asioista joita täällä on käyty tulee olemaan ihan oikeasti hyötyä meidän tulevien työtehtävien kannalta Papua-Uudessa-Guineassa. Osittain ehkä jopa harmittaa, että joudumme lähtemään täältä kesken ART kurssin, kun kaikki muut jäävät vielä jatkamaan. Toisaalta on ihana nähdä uusia ja vanhoja opiskelijoita taas Ryttylän Kansanlähetysopistossa.

Mikolla tuli hammas kipeäksi. Siihen hampaaseen oli joskus vuosia sitten tehty juurihoito ja periaatteessa sen ei olisi pitänyt enää aiheuttaa ongelmia. Kipu oli sen verran paha, että ei pystynyt odottamaan Suomeen paluuta, vaan piti varata hammaslääkärille aika West Wycombeen.

Niinhän siinä sitten kävi, että sen hampaan juurihoito oli epäonnistunut, koska hampaan juuri ei ollut tarpeeksi suora. Nyt se juuri oli sitten aiheuttanut tulehduksen ja siihen tarvittiin antibioottikuuri. Hammasta ei enää voinut pelastaa, joten se oli pakko ottaa pois. Nyt Mikko on sitten yhden hampaan köyhempi. Olipahan sittenkin käyttöä sille Eurooppalaiselle sairasvakuutuskortille :)



Suunnittelen perjantaiksi Suomi-iltaa opiskelukavereille. Se on meidän viimeinen ilta täällä ja jotain kivaa täytyy kehittää.. Suomi-ruoan tekiminen ei taida onnistua. Olen aivan onneton kokki, mutta ehkä jotain muuta kivaa. Onko ideoita? Mitä Suomi-juttua voisi järjestää ulkomaalaisille kavereille?

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kärsitkö aliravitsemuksesta?

Tällä viikolla on käsitelty luennoilla aihetta "hengellinen aliravitsemus", joten tämän kertainen blogiteksti kumpuaa siitä aihepiiristä.

Raamatunkäännöstyön suhteenhan usein painotetaan sitä montako kieltä on vielä ilman minkäänlasta Raamatun kirjaa. (Jos et vielä tiennyt, niin oikea luku on 2000 kieltä). Kuitenkin, jos ajattelee yksilön kannalta, niin Euroopassa on pahempi hengellinen aliravitsemus kuin Afrikassa.

Raamatuista meillä ei ole pulaa. Sen voi lukea jopa omalla äidinkielellään. Mutta niin kauan kuin Raamatut vain keräävät pölyä kirjahyllyssä, ei hengellinen nälkäkään parane. Afrikan ja Etelä-Amerikan kirkot vahvistuvat koko ajan, kun me Eurooppalaiset kuihdumme hengelliseen aliravitsemukseen.


Maailmassa on 350 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole Raamattua tai edes yhtään Raamatun osaa sellaisella kielellä, jota he voisivat ymmärtää. Heidän hengelliseen nälkäänsä ei ole nopeaa korjausta. Uuden testamentin kääntäminen on pitkän prosessin vaativa työ ja siihen voi helposti mennä kymmeniä vuosia.

Luin tänään Raamatusta Nooan kertomuksen. Ajattele kuinka valtavan työn Jumala Nooalle antoi. Arkkia rakennettiin varmasti pitempään kuin useimpia Raamatunkäännöksiä. Silti Nooa ei luovuttanut vaan uskossa teki kaiken sen mitä Jumala käski tehdä. Joskus edessä oleva tehtävä voi tuntua mahdottomalta, mutta Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Nyt kannattaakin heti ensimmäiseksi etsiä lähin Raamattu ja ottaa tavaksi lukea sitä joka päivä. Jos kaipaat jotain uutta niin kokeile vaikka YouVersion- nettiraamattua. Sieltä löytyy satoja eri kielisiä Raamattuja ilmaiseksi digiversiona. Itse olen tykästynyt myös Raamattu kansalle mp3 ääniraamattuun. Älä siis kärsi kärsi enää nälkää vaan lue Raamattua :)



Tässä vielä pieni tarina joka kosketti minua. Teksti on Wycliffe Raamatunkääntäjien "kuukauden tarina"-arkistosta. Kopion sen tähän koska en löytänyt arkistosta linkkiä suoraan kyseiseen tarinaan.

MATKAN ARVOINEN

Mitä olisit valmis tekemään kuullaksesi Jumalan Sanaa omalla kielelläsi? Patikoisitko puoli päivää? Kiipeäisitkö vaikeakulkuisen vuoren yli? Suuntaisitko kuohuvan joen yllä roikkuvalle riippusillalle?



Wapena Mei teki juuri näin saadakseen pienen aurinkovoimalla toimivan laitteen, jossa on nauhoitettuna pinai-hagahain kielellä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä Apostolien teot. Hän nimittäin tiesi matkan olevan sen arvoinen, koska hän oli jo yli vuoden kuunnellut Raamattua luettuna. Mutta kun perheen soitin meni rikki ja perhe sai tietää, että vuoren takana olevassa kylässä laitteita olisi jaossa vielä 70 kappaletta, antoi vaimo miehelleen tehtäväksi lähteä hakemaan sieltä uuden MegaVoice-laitteen.

Wapena onnistui tehtävässään, ja niinpä hän vaimonsa Makomen kanssa voi jälleen iltaisin nukkumaan mennessään kuunnella Raamattua pinai-hagahain kielellä pienessä asumuksessaan. Wapena käyttää laitetta myös apuna valmistellessaan saarnoja alueen seurakuntiin.

Koska Wapena on vakuuttunut siitä, että Jumalan Sana sopii jokaiselle elämänalueelle, hän on innokas kertomaan totuudesta muillekin. Koska Papua-Uudessa-Guineassa kaikki eivät helposti pääse sairaaloihin, kouluttaa maan hallitus ihmisiä toimimaan työntekijöinä syrjäseutujen lääkintäpisteissä. Wapena on yksi tällaisista työntekijöistä. Työtä tehdessään hän ei unohda kuulemaansa Sanaa. Kun hän jakaa lääkkeitä, hän sanoo miehille: "Voit nielaista nämä pillerit, mutta niistä ei ole sinulle mitään hyötyä, jos otat toisen miehen vaimon."

Jumalan sanan päivittäinen kuunteleminen pitää sen Wapenan sydämessä ja mielessä päällimmäisenä. Nyt kun Wapenalla on keino jatkaa Jumalan puheen kuuntelemista, hän jakaa edelleen hyvää sanomaa muille kotonaan, seurakunnassaan ja työssään. Se todellakin oli matkan arvoinen.

Teksti: Karen Weaver, Papua-Uusi-Guinea


torstai 4. lokakuuta 2012

Uusi kurssi ja koti-ikävä

Nyt on vierähtänyt pitempi aika viime kirjotuksesta. Johtu pitkälti siitä, että tuli tehtyä aika aloittelijamainen moka läppärin kanssa ja onnistuin polttamaan läppärin muuntajan. Kun läppäriin ei tule virtaa niin blogiakin on ollut hiukan vaikeampi päivittää.

No, opin ainakin kantapään kautta, että jos jättää läppärin päälle ja lähtee ulos niin kannattaa tarkistaa että virtajohdon muuntaja mötikkä ei ole peiton alla. Lämpeni sen verran että lakkasi sitten toimimasta. Viikko vierähti ennen kuin sain hankittua uuden.

Meillä on alkanut uusi kurssi, Assignment Related Training. Aluksi olimme molemmat "Language Study Skills" -ryhmän mukana. Huomasin aika pian että se on minulle hiukan liian korkealentosta juttua. Siinä mennään syvälle kieliopin tutkimiseen ja se ei oikein taida olla minun juttu.

Mikko jatkaa edelleen LSS-ryhmässä ja mie päätin vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan "Scripture Use" -ryhmään. Siellä mietitään erilaisia tapoja miten rohkaista ihmisiä käyttämään/lukemaan/kuuntelemaan Raamattua. Luennot on paljon helpommin ymmärrettäviä ja läksyjäkin on vähemmän ;)

Mulla on kyllä oikeastaan jo vähän koti-ikävä Ryttylään. Meidän huone alkaa tuntua ahdistavan pieneltä (ja pieni se kyllä onkin!). Kaapit pursuaa lattialle, kun ei ole juuri mitään säilytystilaa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon maistuisi kunnon ruisleipä. Nyt on 2kk syöty _joka_ aamu valkosta paahtoleipää ja muroja. Kaurapuuro ja ruisleipä oi kuinka se olisi hyvää...

No ei tässä kyllä enää pitkä aika ole että tullaan takaisin Suomeen. Reilut 3 viikkoa ja sitte saa taas kaurapuuroa :) Minun pittää varmaan opetella leipomaan jos kerran Papua-Uuteen-Guineaan lähdetään. Vaan ei siellä ehkä saa mistään ruisjauhoja. Kakun osaan tehdä, mutta ruisleipää en. Karjalanpiirakka olisi kyllä kanssa aika hyvä osata tehdä. Nälkä tullee kaikkia kotimaan herkkuja miettiessä :)

Kunnon ruisleipä

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pittää vissiin muuttaa blogin nimeä :)

Rakkaat ystävät se on kuulkaas nyt semmonen homma että Vuormat ei lähdekään Afrikkaan vaan Papua-Uusi-Guineaan :) Alustavasti meitä kaavaillaan Ukarumpaan. Mikon nimikkeenä on IT moniosaaja ja Marialla Atk ope. Alustava lähtöpäivä olisi maaliskuussa. Kiire meinaa kyllä tulla kaikkien paperihommien kanssa :o

Päätöstä on mietitty ja rukoiltu pitkään ja hartaasti ja nyt se on sitten virallista. Mikähän meidän blogin uudeksi nimeksi pitäisi laittaa? Papua-Uusi-Guinean auringon alla ei oikein rimmaa..

Opiskeluissa tahti on vaan tiivistynyt koko ajan. Viikonloppuna ei ehditty mihinkään kun oli niin paljon läksyjä. Maria osaa jo melko hyvin koreaa. Sanavarasto reilusti yli 100 sanaa ja pienet lauseetkin muotoutuu. Tänään oli iso tentti fonetiikasta ja olo on helpottunut nyt kun ei enää tarvi odottaa ja jännittää koetta :)


Tässä muutamia kuvia Ukarumpasta jotka löysin netistä.


Ukarumpa cityn palvelut :) kuvaaja  Craig Campbell


Tästä kartasta näkee minne Ukarumpa sijoittuu.






perjantai 14. syyskuuta 2012

Piknik Marlowssa

Pian alkaa ensimmäinen osa kurssijaksoa käytynä. Ensi viikolla loppuu LACA-kurssi ja puolet opiskelijoista lähtee pois. Me jatkamme Mikon kanssa täällä Englannissa vielä 5 viikkoa seuraavaa ART-kurssia.

Tällä viikolla Maria kävi Korean kieltä opiskelevan ryhmän kanssa Piknikillä. Tavoitteena oli puhua koreaa mahdollisimman paljon ja samalla viettää hauska retki yhdessä. Olin reissun jälkeen niin väsynyt että nukuin 12 tuntia seuraavana yonä. Sinänsä ei mikään ihme että väsytti kun olin lähtenyt kouluun klo 8.00 ja tulin koulusta kotia illalla klo 19.30. Ei tarvinu nukkumattia paljon houkutella :)

Huomaan, että hiljalleen alkaa jo tottua erilaiseen ruokaan ja muihin englantilaisiin "outouksiin" :) Pärjäänkohän suomessa ollenkaan enää ilman joka aamuista maapähkinävoipaahtoleipää.

Pitäisi alkaa kirjoittamaan seuraava ystäväkirje. Niin paljon tekemistä. Onneksi on taas viikonloppu tulossa ja ehtii tehdä muutakin kuin pelkkiä koulujuttuja.  



Piknikin valmistelut
Korealaista gingseng teeta

ja korealaista ruokaa. Tietysti puikoilla. Ruokakuvissa ilmeet on aina parhaita :D

Vähän paahtoleipää joutsenille ja ankoille
Marlown kaunis jokimaisema



lauantai 8. syyskuuta 2012

Uimaan!

Olipa pitkä kouluviikko. Päiviä ei ollu sen enempää ko ennenkään, mutta kun yrittää yhtä aikaa keskittyä sekä fonetiikkaan että uuden kielen oppimiseen niin läksyjä saa pakertaa ihan kiitettävästi.

Uusien kielten suhteen on kyllä tulostakin syntynyt. Sanavarasto on viikon jälkeen (8 oppituntia) jo varmaan noin 80 sanaa ja pienet lauseetkin alkaa pikkuhiljaa muodostua. Täällä kielenoppiminen tuntuu olevan aika tehokasta ja vauhdikasta. Tosin huono puoli on se että vapaa-aika on kyllä kutistunut minimiin. Sen jälkeen kun on saanut läksyt tehtyä, ei jaksa kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa :)

Nyt on ollu ihanan aurinkoisia päiviä ja koulun uima-allas on ollu ahkerassa käytössä. Vesi on 20 asteista ja silti suurinosa ei uskalla tulla uimaan, kun vesi on niin "kylmää". Mikkokin vaikka onkin vilukissa uskalsi urheasti käydä vähän uimassa. Maria on ottanu kaiken irti ilmaisesta uintimahdollisuudesta ja räpiköi vedessä tuntikaupalla.

Ajatukset alkaa yhä enemmän olla Papualla.. Täällä Wycliffe centerissä asuu tällä hetkellä pariskunta joka on ollut pitkään työssä Papualla ja tarkoituksena olisi mennä joku päivä vähän haastattelemaan heitä. Onkohan meidän koti ensi vuonna Ukarumpassa.. :)


Video pätkä uima-altaalta :D

Maria ja pikku-ankka uimassa

Ankka ei oikein osannu uida..

Ei hätää Maria pelastaa ankan :)


Mikko testaa Marian aurinkolaseja


maanantai 3. syyskuuta 2012

Koreaa ja Malajalaa

Huomenna alkaa vihdoin uuden kielen opiskelu. Tarkoituksena on lähinnä oppia erilaisia tekniikoita, joiden avulla voi oppia myös sellaisen kielen, josta ei ole vielä yhtäkään oppikirjaa kirjoitettu tai mitään muutakaan kirjallista materiaalia. Kuulemma paras tapa oppia kielen oppimista on opetella uusi kieli :) Maria alkaa opiskella koreaa ja Mikko Malajalaa.

Sää on ollut tänään erinomainen. Hiukan haaveilen että pääsisin testaamaan koulun uima-allasta, mutta ehkä se jää myöhemmäksi. Tänään täytyy keskittyä opiskelemaan. Huomenna on taas fonetiikan testi ja ainakaan helpompaan suuntaan ei kyllä olla menossa. Uusia äänteitä tulee lisää päivittäin ja ne pitäisi oppia erottamaan puheesta.

Täällä ollessa huomaa selkeästi kuinka isot kulttuurierot on Euroopan kansojen välillä. Suomalaisena itsensä tuntee välissä aika töykeäksi, kun asiat sanotaan aina niin suoraan. Välissä mietin jonkun keskustelun jälkeen että oliko johonkin lauseeseen sisällytettynä jokin pyyntö, joka oli vaan kääritty niin kauniiden lausekäänteiden sisään että varsinainen kysymys ei tule esille ellei tajua sitä etsiä. Tähän on kai paras tottua kun tulevassa työyhteisössä tulee olemaan ihmisiä monista eri kansoista.

fonetiikan alkeet
Meidän uusi "virallinen" mainoskuva :)  Kuvaajana Philippe Gueissaz  


  

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Palohälytyksiä ja flunssaa

2 viikkoa koulua Wycliffen campuksella käytynä. Perjantaina oli ensimmäinen fonetiikan tentti ja ihan hyvin se meni, vaikka vielä torstaina tuntui etten erota yhtään äännettä. Tentti koostui sanelusta ja suullisesta osiosta. Sanelussa opettaja lukee erilaisia sanoja ja meidän tulee sitten kirjoittaa ne sanat fonetiikan kirjaimilla. Suullisessa osiossa opettaja sanoo sanan ja oppilaan tulee toistaa se mahdollisimman samanlaisena. Suomalaisena vaikeuksia tuottaa monet sellaiset äänteet, joita meidän kielessä ei ole.

Meillä on nyt kahtena yönä peräkkäin soinut keskellä yötä (n. 02-03 aikaan) palohälytys. Molemmilla kerroilla oli ns. väärä hälytys eli oikeaa paloa ei missään ollut. Hälytyssireenin soidessa on kuitenkin kiskottava vaatteet päälle ja lähdettävä lyhyintä reittiä ulos. Ulkona seisoskellaan jonkun aikaa että rakennus on tarkastettu ja todettu että paloa ei ole. Sen jälkeen saa mennä takaisin nukkumaan (jos saa vielä unen päästä kiinni).

Palohälytys yöllä klo 02:30
Väärä hälytys joten ei tarvetta paloautoille eikä sammuttimille
Lauantaina useimmat opiskelijat lähtivät turistikierrokselle Lontooseen tai Oxfordiin. Me ei jaksettu lähteä mihinkään. Osittain juuri sen vuoksi, että yöllisen palohälytyksen jälkeen nukuin todella huonosti. Olipa ihana mennä aamupalan jälkeen takaisin nukkumaan :)

Päivemällä kävin kävellen Stokenchurchissa ostamassa Mikolle nenäliinoja. Mikko on onnistunut jonkun flunssapöpön keräämään ja nyt sitten nenä vuotaa koko ajan. Kesken kauppamatkan tuli ukkosmyräkkä ja takaisin kävelin sitten sateessa. Kengät on vieläkin ihan läpimärät. Täällä ei ole oikein mitään paikkaa, jossa voisi kunnolla kuivattaa kenkiä.

Papualta on tullut viestiä, että alkavat valmistelemaan meille työlupahakemuksia. Etiopia on edelleen vaihtoehtona mukana, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä että Papualla asiat etenee, mutta Etiopiassa ei. Tarkoittaakohan tämä sitä, että ollaan sitten menossa Papua-Uuteen-Guineaan.. Se varmaan selviää lähiviikkoina.







Mikon eväät




lauantai 18. elokuuta 2012

Lauantain kuulumisia

Huomenna eli sunnuntaina tulee viikko täyteen Englannissa asumista :) Päivät vilahtavat ohi niin nopeaa. Tänään on ollut kuuma päivä varmasti yli 30 astetta ja huomiseksi säätiedotus lupaa samanlaista säätä. Pieni päänsärky kertoo siitä että taisin unohtaa juoda tarpeeksi vettä kun oli kuumempi kuin normaalisti.

Maria kävi tänään High Wycombessa kiertelemässä kauppoja. High Wycombe on lähin kaupunki, jonne menee bussilla noin 15min. Marialla jännitti paluumatka bussilla, kun piti yrittää muistaa jäädä oikealla pysäkillä pois. No ei se ihan täydellisesti mennyt kun ensin bussi oli myöhässä ja sitten tuli jäätyä pois yhtä pysäkkiä liian aikaisin. Loppumatka pitikin juosta että ehtii koululle ruokailuun. Kovin isoja ostoksia ei tullut kaupungilta hankittua mutta oli ihan kiva reissu.

Sillä välin Mikko kävi kävelyllä läheisellä luontopolulla. Polku oli käytännössä mudassa kahlaamista, mutta tuli silti muutamia hyviä luontokuvia. Mikko on innostunut pelaamaan lentopalloa ja nyt sillä on sitten musta isovarvas. Hyvä syöksy pallon perään aiheutti jonkinlaisen venähdyksen ja todella komean mustelman varpaaseen. Ehkä nyt on parempi pitää hiukan taukoa lentopallosta.

Huomenna menemme testaamaan minkälainen jumalanpalvelus on High Wycomben anglikaanikirkossa. Jumalanpalveluksia täällä on useita joista voi valita itselle sopivimman. Kolmeen kirkkoon on koululta kuljetus ja useita muita jumiksia on kävelymatkan päässä.

Tässä vielä Mikon ottamia kuvia :)













keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kuvakertomus Englannista :)

Nyt ollaan pari päivää oltu Horsleys Greenissä Wycliffen koulutuskeskuksessa opiskelemassa kielten oppimisen erilaisia tekniikoita. Päivä alkaa klo 8.30 ja loppuu yleensä klo 16 mennessä. Aika tiivistä tahtia päivät etenee, mutta toisaalta aiheet on ihan mielenkiintoisia joten tunneilla on ihan mukava olla.

Meidän ryhmässä on noin 40 opiskelijaa, joista peräti 6 on suomalaisia :D Lisäksi koulun henkilökunnassa on useita suomalaisia. Joten ihan pelkää englantia ei tarvi koko ajan puhua. Ryhmä todella kansainvälinen pääasiassa Euroopan maista, mutta myös yksi Afrikkalainen on mukana kurssilla.

Tähän mennessä suurimpia ihmetyksen aiheita on
a) Mikko ei löydä kahvia, joka muistuttaisi tarpeeksi suomalaista kahvia
b) Leipää ei syödä kuin aamupalalla
c) Auton kyydissä tulee todella outo olo kun ajavat "väärää" puolta
d) Aika jännä että aina tuntuu altaissa olevan erikseen kuuma- ja kylmävesihana. Miksihän ne pitää laittaa erikseen?
e) Kokolattiamatot. Kukahan ne alunperin keksi ja miksi.. Vaikuttaa aika vaikealta pitää puhtaana.

Kaikenkaikkiaan mukavat mutta kiireiset 2 päivää Englannissa takana. Melko monta päivää vielä edessä :)

Tässä vielä kuvia.

Tästä se lähti matka liikkeelle. Laukut pakattuna odottamassa lentokentälle lähtöä :)

Sitten tulostetaan lentoliput automaatista. On se niin helppoa, kun ei tarvitse enää edes jonottaa :o

Sitten odotellaan.. Lento oli hiukan myöhässä

ja lentoa odotellessa voi vaikka ottaa kuvia :)

Tästä se seikkailu alkaa :) kohta ollaan Englannissa :)

Nyt on jo helppo hymyillä kun kaikki stressi on ohi ja matka alkaa

lento kesti reilut 2 tuntia

Hahaa. Toisin kuin väitetän niin Englannissa  _ei_ sada aina vettä. Joskus paistaa niin kirkkaasti pitää siristellä silmiä :)

Sitten etsimään matkalaukkuja..
Täällä asumme seuraavat 3kk
campuksen ruokalarakennus "Bede"

Tässä pienessä mutta kotoisassa huoneessa on meidän koti
Heti ekana päivänä läksynä lukea 70 sivua *huh*


Tunnin aiheena erilaisten äänteiden muodostaminen

Vielä jaksaa hymyillä  :)

Wycliffe centerin campuksella
Kauppareissulla läheiseen kylään. Tiheän puskan keskellä menee pieni asfaltoitu polku.