Vapaa-aika vähissä

Ompa ollut mukava viikonloppu. Olemme olleet ihan vain kotona ja
katsoneet elokuvia. Samalla askartelin itselleni kolmet korvakorut.
Viime aikoina minulla on ollut ehkä tavallista enemmän tarve askarrella,
ommella tai tehdä jotain muuta luovaa. Kai se on jonkinlainen
vastapaino kaikelle muutokselle ja sopeutumiselle.

Ajatukset ovat vähän väliä Suomessa. Pikkusiskon vauva kastettiin ja
paljon sukulaisia on kokoontunut Enontekiölle kastejuhlaa varten. Minä
olen täällä kaukana, mutta ajatukset lentelevät Suomeen. Skypen kautta
soitin Peltovuomaan ja kyllä siellä oli jo juhlanvalmistelut täydessä
vauhdissa. Onneksi on netti, niin en jää ihan ulkopuoliseksi kotimaan
tapahtumista.

Rauhallisen viikonlopun jälkeen arki jatkuukin aika nopea tempoisena.
Aamulla herätys klo 06.00 ja koiran kanssa aamulenkille. 06:45 matka
jatkuu torille ostamaan ruokatarvikkeita. 07:15 aamupala ja 07:45 töihin
koululle. Teen tällä hetkellä vain puolikasta päivää, joten työt
loppuvat jo 12.30. Sen jälkeen käyn hoitamassa asioita (pankki, posti,
kauppa) ja kotona olen noin klo 14. Hetken hengähdystauko ja 15:45 alan
valmistella päivällistä. 16:45 menemme koiran kanssa Mikkoa vastaan
työpaikalle ja klo 17:15 syömme Mikon kanssa päivällisen. 17:50 lähden
kurssille (monikulttuurinen työympäristö -kurssi). Kurssi loppuu klo
20.15 ja ehdin kotia reilusti ennen ulkonaliikkumiskiellon alkamista.
Huh, huh. Hiki tulee jo pelkästään, kun huomista ajattelee.

Meillä piipahti tänään vieras, jonka olen viimeksi tavannut
Enontekiöllä. Kaijankosken Pekka kävi tervehtimässä, kun ovat
ohikulkumatkalla. Hassua kohdata täällä maapallon toisella puolella, kun
viimeksi olin Kaijankoskien luona Kelotin rantamajoilla jokunen vuosi
sitten. Keskellä talvea ja pakkasta. Joskus maapallo tuntuu aika pieneltä :)

Pitäisi varmaan laittaa jo nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä.

löysin näkkileipää kaupasta!

Meidän kaupasta löytyi näkkileipää! Ensimmäistä kertaa meidän täällä
oloaikana. Kaiken lisäksi ei mitä tahansa näkkileipää, vaan
RUISnäkkileipää. Hintaa 250g paketilla oli 3,5e ja kovin nopeasti
paketti tyhjeni... Mieli tekisi kyllä käydä ostamassa kaikki loputkin
näkkileipäpaketit, mitä kaupan hyllyyn vielä jäi.

Vaikka emme ole olleet täällä vielä kovin kauan niin sen on oppinut
nopeasti, että jos jostain tuotteesta tykkää, niin sitä pitää hamstrata
varastoon oikein kunnolla. Voi olla, ettei samaa tuotetta ole saatavilla
seuraavan kerran kuin vasta kuukausien kuluttua. Tällä hetkellä
hamstraaminen ei ole kovin järkevää kun muutaman viikon kuluttua
lähdemme sinne viidakkoleirille. Pitää alkaa hiljalleen syödä
pakastimeen varastoitua ruokaa pois.

Krokotiiliä ja perunamuusia

Meidän vieraana ollut Tode lähti eilen paluumatkalle kohti Suomea. Nyt
kun kaikki vieraat on lähteneet, talo tuntuu oudon hiljaiselta. Ei niin
kaukaa tullutta vierasta voi päästää lähtemään ilman että on maistettu
krokotiilia. Meidän kaupassa krokotiili on halvempi kuin kana, mutta
viime aikoina on ollut hiukan ongelmia monienkin tuotteiden
saatavuudessa ja useampaan viikkoon ei ole ollut krokotiilia tarjolla
lähikaupan lihatiskillä.

Pilkoin krokotiilin häntäpalan pieniksi kuutioiksi ja paistoin
paistinpannulla. Mausteeksi currya, suolaa ja mustapippuria. Lopputulos
oli oikein maukas. Täytyy myöntää, että maku on niin paljon samanlainen
kuin kanan liha, että jos en olisi itse lihaa valmistanut, niin olisin
voinut luulla sitä kanaksi. Krokotiili ja perunamuusi oli oikein hyvä
yhdistelmä.

Tänään alkoi koululaisilla uusi lukuvuosi. Olin avustamassa
esikoululaisten ryhmässä, kun heidän oikea opettajansa oli sukulaisen
hautajaisissa maaseudulla. Minulla alkaa tietotekniikan opetus vasta
viidakkoleirin jälkeen, joten nyt avustan vähän siellä missä on suurin
pula opettajasta/avustajasta.

Kingston bridge is falling down...

Kaupungistamme Ukarumpasta Kainantuun vievän tien varrella on silta,
joka on aiheuttanut ongelmia jo pitkään. Silta on rakennettu joskus
60-luvulla ja alkaa kerta kaikkiaan vain olla uransa päätöksessä.
Rakenteet itsessään ovat hapristuneet, mutta lisäksi palkkeja peittävät
metallilevyt ovat alkaneet vähentyä siihen malliin, ettei sillan
ylittäminen ole enää kovin turvallista.

Jo jonkin aikaa siltaa on "korjattu" peittämällä aukkokohtia
siirtelemällä metallilevyjä niin että auton renkaiden kohdalla menisi
yhtenäinen reitti toiselle puolelle jokea. Mikko on antanut tälle
sillalle lempinimen "tetrissilta", koska sillassa olevat aukot ovat joka
kerta eri kohdissa sen mukaan mihin levyjä on milloinkin tarvinut siirrellä.

Tällä viikolla jälleen yksi levyistä tipahti jokeen ja tetris on yhden
palasen pienempi. Huonopuoli on, että palasia alkaa pian olla aivan
liian vähän, jotta sillan ylittäminen olisi turvallista. Sen vuoksi
meidän järjestön autot on nyt siirretty naapurikaupunkiin Kainantuun.

Rikkinäinen silta on sen verran kaukana, että sinne tarvitsee
autokyydin, joten ostosreissu Ukarumpan ulkopuolelle menee näin:

1. Pyydä kaveria, jolla on auto Ukarumpassa, viemään sinut Kingston-sillalle
2. Kaveri jättää sinut sillan kohdalla pois kyydistä ja ajaa takaisin
Ukarumpaan. Sinä kävelet sillan yli Kainantuun hakemaan oman autosi.
3. Ajat autolla kauppaan ja ostat auton täyteen ruokaa (yhden
maitopurkin takia ei kannata sinne asti vaivautua)
4. Soitat kaverille Ukarumpaan, että tulee taas autolla vastaan Kingston
sillalle
5. Ajat oman autosi sillan viereen ja kannat ostokset kävellen sillan
yli kaverin autolle.
6. Palaat takaisin omalle autollesi ja ajat auton takaisin Kainantuun
7. Kävelet Kainantusta taas takaisin sillalle, jonka toisella puolella
kaveri odottaa ruokaostostesi kanssa autossaan
8. Kaveri ajaa sinut takaisin Ukarumpaan

Sangen kätevää, eikö totta :D

Tuo toinen silta-kuva on Ukarumpa villagesta ja kuten kuvasta näkyy niin
sitä siltaa ei kannata ylittää jos on korkeanpaikankammo.. :D

Ompelukone laulaa

Kainantun "muotivaateliikkeistä" ostetut vaatteet kaipasivat hiukan
muokkausta. Lähinnä lahkeiden lyhennystä tai muuta pientä viilausta.
Vuokra-asunnossamme oli komea ompelukone, jonka päätin ottaa käyttöön.

Janome-merkkinen ompelukoneeni näyttää siltä kuin se olisi syntynyt jo
kauan ennen minua. Mitään vuosilukua en koneesta löytänyt, mutta sen
täytyy olla vanha. Ihan hyvin sillä silti ompeli ja yllättävän helposti
löysin kaikki perustoiminnot. Mikko oli hiukan huolissaan laitteen
sähköturvallisuudesta (kerrankin näin päin! yleensä mie olen se, jonka
tarvii olla huolissaan erinäisten laitteiden sähköturvallisuudesta).

Nyt on housunlahkeet lyhennetty ja lisäksi tein itselleni "kylpymekon".
Viidakkoleirin kyläjaksolla peseytyminen tapahtuu todennäköisesti
joessa. Hilkka neuvoi tekemään hihattoman kylpymekon, jonka voi pukea
päälle ja marssia jokeen ilman että tarvii miettiä kuinka monta katsojaa
rannalla on. Hieno kylpymekko tuli :) Ehkä joskus myöhemmin laitan
siitäkin kuvan.

Seuraava projekti on sitten se paikallisten naisten mekko/tunika
tyylinen vaate. Ritva lahjoitti minulle paljon kangaspalasia, joten nyt
alkaa kyllä olla materiaalia oikein mukavasti. Pitää vain päättää
minkälaisen ompeluprojektin niistä tekisi. Päivät kuluu niin nopeasti,
ettei harrastuksille jää juurikaan aikaa. Eilisen lauantai päivän vietin
ahkerasti ompelukoneella, mutta arkisin ei tahdo oikein ehtiä muuta kuin
keittiöaskareita ja työjuttuja.

Mikko ja Tode pelaavat ahkerasti Carcassonea ja Unoa. Mie en ole ihan
yhtä innokas lautapelien pelaaja. Mutta ihan hyvin niillä tuntuu peli
luistavan ilman minuakin. Siispä lähden tiskaamaan :D

Synkkä ja myrskyinen yö..

Sää on viime päivinä ollut hiukan ankea. Erityisesti viimeyönä tuuli
todella kovaa ja kylmästi. Joskus mietityttää miten ihmeessä paikalliset
hatarissa mökeissä asuvat pärjäävät kun on kylmää. Mökissä on useimmiten
nuotio, joka auttaa ainakin vähän, mutta siitä huolimatta on varmasti
kylmä nukkua. Meilläkin oli kylmä, vaikka meillä on hieno länsimaalainen
talo. Yöllä oli 12 astetta lämmintä ja näissä olosuhteissa se tuntuu
todella kylmältä. Kylmän purevuutta lisäsi myrskytuuli. Nyt sää on
jälleen lämmin ja aurinkoinen.

Uutisissa luki, että PUG:ssa on ollut iso maanjäristys. Tarkempaa tietoa
minulla ei asiasta ole, mutta täällä Ukarumpassa on ollut aivan
rauhallista. Toissayönä pariin kertaan heräsin ihan pieneen
maanjäristykseen. Tänään välissä huomasin, että hieman järisee. Täällä
meidän alueella ei siis ole ollut mitään isoa eikä edes keskikokoista
maanjäristystä.

Kävimme tänään ostoksilla Kainantussa. Siellä on muutama ruokakauppoja
(verrattavissa suomalaiseen K-supermarkettiin, kun Ukarumpassa oleva
kauppa on vain K-market) ja lisäksi muutamia käytettyjen vaatteiden
liikkeitä. Nyt on sekä minulle että Mikolle lisää lämpimiä vaatteita
niin eiköhän tässä pärjätä, vaikka olisi kylmiäkin öitä.

Ostin myös kangasta, jotta voin ommella itselleni "meri blousen" eli
paikallisten naisten suosiman tunikamallisen paidan. Kirppariostokseni
ovat nyt pesukoneessa ja sitten pääsen lyhentämään housun lahkeita ja
sovittamaan "uusia" vaatteitani :)

Kainantusta löytyi myös japanimakuja. Mikko osti "Pocari sweat" limsaa,
jota sai viimeksi Japanissa. Mie fiilistelin japanitunnelmia ostamalla
merileväsipsejä ja vihreä tee limsaa.

Mumua, taroa ja muita herkkuja

Tänään saimme jo aikaisesta aamusta seurata, kun naapurissa tehtiin
ruokaa hiukan pitemmän kaavan mukaan. Valmistelut aloitettiin jo 8.30.
Ensin maahan kaivettiin kuoppa, joka vuorattiin kivillä. Sen jälkeen
sytytettiin nuotio, jossa kivet kuumennettiin. Kuoppaan laitettiin
kuumat kivet ja paksu kerros banaanin lehtiä. Banaaninlehtipedille
laitettiin sitten kypsennettävä ruoka. Makeaa perunaa, porkkanaa, taroa,
ruokabanaania, kanaa, makkaraa, herneitä, papaijaa. Monenlaista herkkua
oikein kirjaimellisesti.

Ruoka peitellään huolellisesti banaanin lehdillä ja sitten on se vaikein
osuus eli odottelu. Noin kolme tuntia sitä sitten odoteltiin, että
minkälainen makuelämys sieltä saadaan. Täällä Papualla perinteisesti on
käytetty aika vähän mausteita ja ruoka on useimmiten aika mietoa.
Minulle se sopii oikein hyvin. En tykkää muutenkaan kovin vahvoista
mausteista.

Hyväähän se mumu tietysti oli ja sitä oli PALJON. Söimme rippeitä vielä
iltaruoaksikin. Ehkä ei ihan joka päivä jaksaisi näin työläästi ruokaa
laittaa, mutta olihan se elämys. Huomenna syömme mumua uudelleen oikein
isolla porukalla, kun täällä on juhlaillallinen konferenssin
loppunumerona. Sopii mulle oikein hyvin. Vältyn samalla myös
tiskaamiselta, kun syödään ulkona ;)

ps. sain naapurilta uuden hehkulampun vessaan. Se kesti 2 päivää ja nyt
vessa on taas pimeänä..

Ilon aiheet ja valitusvirret

Aloitetaanpa niistä ilon aiheista.

Meillä on nyt paljon vieraita. Suomesta tuli Tode kuvaamaan
videomateriaalia Kansanlähetykselle. Tode toi meille kivoja tuliaisia
Suomesta. Meillä on taas kengät!

Meillä on myös toinen vieras Sirom Romiong, joka oli vuosi sitten
Suomessa Kansanlähetyksen vieraana ja asui meidän kanssa samassa
talossa. Oli todella mukavaa tavata jälleen. Eipä osannut arvata vielä
vuosi sitten, että nyt kohtaamme uudelleen täällä PNG:ssa. Sirom
osallistuu isoon Raamatunkäännöstyön konferenssiin täällä Ukarumpassa.
Jälleennäkemisen kunniaksi piti oikein leipoa mansikkakakku :)

Meillä on vain yksi (ja toimiva!) jääkaappi. Hetken ajan meillä oli
kolme jääkaappia ja ne veivät aika paljon tilaa varsinkin kun meillä on
nyt paljon vieraita. Uudessa jääkaapissa on iso pakastin, joka on
todella tarpeeseen. Varsinkin kun jauhot, kaurahiutaleet, makaroonit jne
viljatuotteet pitää säilyttää pakasteessa jos ei halua ötököitä. Tykkään
uudesta jääkaapista.

Ja sitten valitusvirsiin..

Vessasta paloi lamppu jo toissapäivänä. Kävin ostamassa kaupasta uuden
hehkulampun, joka tietysti oli väärällä kannalla. Juuri sitä kantaa,
jolla se vessan lamppu toimii, ei ole saatavilla meidän kaupungista
seuraavan kerran kuin joskus ensi kuussa mahdollisesti. No eipähän tule
istuttua turhaa vessassa, kun on ihan pimeää. Pihavalot onneksi
heijastaa sen verran sisälle, että löytää ainakin vessasta pois. Täytyy
varmaan kysellä naapureilta olisiko jollakin jemmassa ylimääräinen lamppu.

Netti oli taas pitkään poissa toiminnasta. Pariin päivään ei ole oikein
saanut yhteyttä Suomeen. Kaikkein ärsyttävintä on, että sen piti mennä
poikki JUURI silloin kun olin saanut skype yhteyden isään. Ensimmäinen
puhelu isän kanssa sen jälkeen kun Suomesta lähdin ja se kesti vain pari
minuuttia. Täytyy myöntää että kyllä harmitti ja vieläkin harmittaa, kun
sitä ajattelee.

Ostimpa ehkä maailman ohuinta vessapaperia. Miten ihmeessä nuin ohutta
pystyy edes tekemään. Voit kokeilla kotona PNG elämää, kun otat
nenäliinan ja irrotat siitä kaikki kerrokset irti kunnes paperi on pysyy
hädin tuskin ehjänä. Sitten koitat tulla toimeen sillä "vessapaperina".
Alan ymmärtää miksi täällä edelleenkin käytetään myös sanomalehteä
vessapaperina. Voisin kuvitella, että se toimii paremmin kuin osa kaupan
papereista.