lauantai 20. lokakuuta 2012

Viikon kuluttua kotiin ♥ jeee ♥

Pian on kolme kuukautta vierähtänyt (vai oliko se 2,5 kk?) en enää edes muista milloin me tänne tultiin. Kurssit täällä Wycliffe Centerissä on olleet hyviä ja kannatti viettää jakso Englannissa.

Luulen, että asioista joita täällä on käyty tulee olemaan ihan oikeasti hyötyä meidän tulevien työtehtävien kannalta Papua-Uudessa-Guineassa. Osittain ehkä jopa harmittaa, että joudumme lähtemään täältä kesken ART kurssin, kun kaikki muut jäävät vielä jatkamaan. Toisaalta on ihana nähdä uusia ja vanhoja opiskelijoita taas Ryttylän Kansanlähetysopistossa.

Mikolla tuli hammas kipeäksi. Siihen hampaaseen oli joskus vuosia sitten tehty juurihoito ja periaatteessa sen ei olisi pitänyt enää aiheuttaa ongelmia. Kipu oli sen verran paha, että ei pystynyt odottamaan Suomeen paluuta, vaan piti varata hammaslääkärille aika West Wycombeen.

Niinhän siinä sitten kävi, että sen hampaan juurihoito oli epäonnistunut, koska hampaan juuri ei ollut tarpeeksi suora. Nyt se juuri oli sitten aiheuttanut tulehduksen ja siihen tarvittiin antibioottikuuri. Hammasta ei enää voinut pelastaa, joten se oli pakko ottaa pois. Nyt Mikko on sitten yhden hampaan köyhempi. Olipahan sittenkin käyttöä sille Eurooppalaiselle sairasvakuutuskortille :)



Suunnittelen perjantaiksi Suomi-iltaa opiskelukavereille. Se on meidän viimeinen ilta täällä ja jotain kivaa täytyy kehittää.. Suomi-ruoan tekiminen ei taida onnistua. Olen aivan onneton kokki, mutta ehkä jotain muuta kivaa. Onko ideoita? Mitä Suomi-juttua voisi järjestää ulkomaalaisille kavereille?

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kärsitkö aliravitsemuksesta?

Tällä viikolla on käsitelty luennoilla aihetta "hengellinen aliravitsemus", joten tämän kertainen blogiteksti kumpuaa siitä aihepiiristä.

Raamatunkäännöstyön suhteenhan usein painotetaan sitä montako kieltä on vielä ilman minkäänlasta Raamatun kirjaa. (Jos et vielä tiennyt, niin oikea luku on 2000 kieltä). Kuitenkin, jos ajattelee yksilön kannalta, niin Euroopassa on pahempi hengellinen aliravitsemus kuin Afrikassa.

Raamatuista meillä ei ole pulaa. Sen voi lukea jopa omalla äidinkielellään. Mutta niin kauan kuin Raamatut vain keräävät pölyä kirjahyllyssä, ei hengellinen nälkäkään parane. Afrikan ja Etelä-Amerikan kirkot vahvistuvat koko ajan, kun me Eurooppalaiset kuihdumme hengelliseen aliravitsemukseen.


Maailmassa on 350 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole Raamattua tai edes yhtään Raamatun osaa sellaisella kielellä, jota he voisivat ymmärtää. Heidän hengelliseen nälkäänsä ei ole nopeaa korjausta. Uuden testamentin kääntäminen on pitkän prosessin vaativa työ ja siihen voi helposti mennä kymmeniä vuosia.

Luin tänään Raamatusta Nooan kertomuksen. Ajattele kuinka valtavan työn Jumala Nooalle antoi. Arkkia rakennettiin varmasti pitempään kuin useimpia Raamatunkäännöksiä. Silti Nooa ei luovuttanut vaan uskossa teki kaiken sen mitä Jumala käski tehdä. Joskus edessä oleva tehtävä voi tuntua mahdottomalta, mutta Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Nyt kannattaakin heti ensimmäiseksi etsiä lähin Raamattu ja ottaa tavaksi lukea sitä joka päivä. Jos kaipaat jotain uutta niin kokeile vaikka YouVersion- nettiraamattua. Sieltä löytyy satoja eri kielisiä Raamattuja ilmaiseksi digiversiona. Itse olen tykästynyt myös Raamattu kansalle mp3 ääniraamattuun. Älä siis kärsi kärsi enää nälkää vaan lue Raamattua :)



Tässä vielä pieni tarina joka kosketti minua. Teksti on Wycliffe Raamatunkääntäjien "kuukauden tarina"-arkistosta. Kopion sen tähän koska en löytänyt arkistosta linkkiä suoraan kyseiseen tarinaan.

MATKAN ARVOINEN

Mitä olisit valmis tekemään kuullaksesi Jumalan Sanaa omalla kielelläsi? Patikoisitko puoli päivää? Kiipeäisitkö vaikeakulkuisen vuoren yli? Suuntaisitko kuohuvan joen yllä roikkuvalle riippusillalle?



Wapena Mei teki juuri näin saadakseen pienen aurinkovoimalla toimivan laitteen, jossa on nauhoitettuna pinai-hagahain kielellä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä Apostolien teot. Hän nimittäin tiesi matkan olevan sen arvoinen, koska hän oli jo yli vuoden kuunnellut Raamattua luettuna. Mutta kun perheen soitin meni rikki ja perhe sai tietää, että vuoren takana olevassa kylässä laitteita olisi jaossa vielä 70 kappaletta, antoi vaimo miehelleen tehtäväksi lähteä hakemaan sieltä uuden MegaVoice-laitteen.

Wapena onnistui tehtävässään, ja niinpä hän vaimonsa Makomen kanssa voi jälleen iltaisin nukkumaan mennessään kuunnella Raamattua pinai-hagahain kielellä pienessä asumuksessaan. Wapena käyttää laitetta myös apuna valmistellessaan saarnoja alueen seurakuntiin.

Koska Wapena on vakuuttunut siitä, että Jumalan Sana sopii jokaiselle elämänalueelle, hän on innokas kertomaan totuudesta muillekin. Koska Papua-Uudessa-Guineassa kaikki eivät helposti pääse sairaaloihin, kouluttaa maan hallitus ihmisiä toimimaan työntekijöinä syrjäseutujen lääkintäpisteissä. Wapena on yksi tällaisista työntekijöistä. Työtä tehdessään hän ei unohda kuulemaansa Sanaa. Kun hän jakaa lääkkeitä, hän sanoo miehille: "Voit nielaista nämä pillerit, mutta niistä ei ole sinulle mitään hyötyä, jos otat toisen miehen vaimon."

Jumalan sanan päivittäinen kuunteleminen pitää sen Wapenan sydämessä ja mielessä päällimmäisenä. Nyt kun Wapenalla on keino jatkaa Jumalan puheen kuuntelemista, hän jakaa edelleen hyvää sanomaa muille kotonaan, seurakunnassaan ja työssään. Se todellakin oli matkan arvoinen.

Teksti: Karen Weaver, Papua-Uusi-Guinea


torstai 4. lokakuuta 2012

Uusi kurssi ja koti-ikävä

Nyt on vierähtänyt pitempi aika viime kirjotuksesta. Johtu pitkälti siitä, että tuli tehtyä aika aloittelijamainen moka läppärin kanssa ja onnistuin polttamaan läppärin muuntajan. Kun läppäriin ei tule virtaa niin blogiakin on ollut hiukan vaikeampi päivittää.

No, opin ainakin kantapään kautta, että jos jättää läppärin päälle ja lähtee ulos niin kannattaa tarkistaa että virtajohdon muuntaja mötikkä ei ole peiton alla. Lämpeni sen verran että lakkasi sitten toimimasta. Viikko vierähti ennen kuin sain hankittua uuden.

Meillä on alkanut uusi kurssi, Assignment Related Training. Aluksi olimme molemmat "Language Study Skills" -ryhmän mukana. Huomasin aika pian että se on minulle hiukan liian korkealentosta juttua. Siinä mennään syvälle kieliopin tutkimiseen ja se ei oikein taida olla minun juttu.

Mikko jatkaa edelleen LSS-ryhmässä ja mie päätin vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan "Scripture Use" -ryhmään. Siellä mietitään erilaisia tapoja miten rohkaista ihmisiä käyttämään/lukemaan/kuuntelemaan Raamattua. Luennot on paljon helpommin ymmärrettäviä ja läksyjäkin on vähemmän ;)

Mulla on kyllä oikeastaan jo vähän koti-ikävä Ryttylään. Meidän huone alkaa tuntua ahdistavan pieneltä (ja pieni se kyllä onkin!). Kaapit pursuaa lattialle, kun ei ole juuri mitään säilytystilaa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon maistuisi kunnon ruisleipä. Nyt on 2kk syöty _joka_ aamu valkosta paahtoleipää ja muroja. Kaurapuuro ja ruisleipä oi kuinka se olisi hyvää...

No ei tässä kyllä enää pitkä aika ole että tullaan takaisin Suomeen. Reilut 3 viikkoa ja sitte saa taas kaurapuuroa :) Minun pittää varmaan opetella leipomaan jos kerran Papua-Uuteen-Guineaan lähdetään. Vaan ei siellä ehkä saa mistään ruisjauhoja. Kakun osaan tehdä, mutta ruisleipää en. Karjalanpiirakka olisi kyllä kanssa aika hyvä osata tehdä. Nälkä tullee kaikkia kotimaan herkkuja miettiessä :)

Kunnon ruisleipä