Koti viidakossa

Me saatiin tänään tietää mihin kylään muutamme asumaan 5 viikon kyläjaksolle. Viidakossa asumista varten on nyt harjoteltu ja valmistelu parin kuukauden ajan. Henkisesti ainakin olemme jo ihan valmiita viidakkoon.

Google maps ohjelmalla voit käydä katsomassa missä meidän kylä sijaitsee. Koordinaatit on tässä 

S 05°32.188’, E 145°38.415’

Tässä talossa on meidän koti parin viikon kuluttua

ja tämmöstä sisällä..

Meillä on jopa ihan ikioma vessa. Jotain siitä ehkä vielä puuttuu, mutta onhan se hyvä ainaki että on katto :)

Tämä on meidän tiskaus / pyykinpesu ja peseytymispaikka

Likainen, hikinen, homeinen..

Siinäpä muutama tähän tilanteeseen sopiva adjektiivi. Sähköt ovat viimeisen parin viikon aikana olleet poikki monta kertaa viikossa. En ole saanut viikkoon pestyä pyykkiä ja likavaatteet alkavat pian homehtua. En ole ihan varma mitä asian kanssa pitäisi tehdä.

Yritin pestä käsin osan vaatteista, mutta se ei ole ihan helppoa. Täällä pyykki pestää semmosella palasaippualla ja sen käyttö vaatii ehkä vielä hieman harjoitusta. En koskaan ennen ole joutunut pesemään pyykkiä käsin, ainakaan sellaista joka on _todella_likaista_.

Veden säännöstelyn vuoksi kaikki ovat vähentäneet suihkussa käyntikertoja. Olo on inhottava, kun iholla on kerros hikeä,  aurinkorasvaa ja hyttysmyrkkyä. Eilen pesin ihon karhealla sienellä, kun tuntui ettei ällöttävä hikikerrostuma lähde pois enää pelkästään saippualla.

Meidän huoneessa vierailee öisin todella iso rotta. Naapuri laittoin rotanloukun ja heräsin yöllä siihen, kun loukku napsahti kiinni ja rotta kiljui kimeällä äänellä. Olin varma, että nyt tuli saalista. Olin kuitenkin väärässä. Loukku oli aivan tyhjä, vain syötti oli poissa. Tämän erän voitti rotta, mutta seuraavalla kerralla valmistaudumme paremmin.

Tästä puusta saisi melko monta halkoa..

Vuoren rinnettä ylös kulkeminen on raskasta, mutta huipulla on kyllä hyvät maisemat

ei vettä, ei sähköä, mutta ainakin netti toimii ;)

Blogin suhteen on ollut aika hiljaista viime päivät. Suurin syy on siinä että meillä on ollut tekemistä jo ihan tavallisen arjen pyörittämisessä. Viimeisten kahden kuukauden aikana ei ole satanut juuri ollenkaan ja puhdas juomavesi loppui viime lauantaina. Joessa on vielä vettä, mutta se ei ole sellaisenaan juomakelpoista. Varatankissa on jonkin verran puhdasta vettä, mutta sitä säännöstellään nyt todella tarkasti.

Hieman haastetta lisää vielä se että olemme olleet 3 vuorokautta kokonaan ilman sähköä. Näin ollen vesipumput eivät toimi, pyykki pitää pestä käsin, ruoka pilaantuu nopeasti ja illat istutaan kynttilän ja taskulampun valossa. Meillä on yksi generaattori, jolla saadaan pakastimessa olevat ruokatarvikkeet säilymään joten kuten. Sähkölaitos ei ole antanut minkäänlaista varmuutta siitä tuleeko sähköt mahdollisesti takaisin huomenna vai vasta viikon kuluttua. Olemme siis saaneet hyvän käytännön harjoituksen siihen millaista on kyläjakson elämä.

Koska juomavesi on niin sanotusti "kortilla", suodatamme juomavettä jokivedestä. Siihen on muutama vaihtoehtoinen tapa.
1) Veden keittäminen. Tosin silloinkin vedestä täytyy kankaan läpi suodattaa roskat ja hiekka.
2) Veden desifiointi kloritilla. Minua kyllä hiukan epäilyttää juoda vettä johon on sekoitettu klorittia, joten emme ole tätä kokeilleet
3) Puhdistustabletit. Veden puhdistustabletit toimivat akuuttiin hätään, mutta pitkäaikaiseen käyttöön kallis ja epäkäytännöllinen.
4) Vedensuodatin. Näitä on hyvin monenlaisia, ja ne suodattavat myös bakteerit ja virukset.

Meillä on käytössä suodatin ja sen lisäksi keitämme osan juomavedestä. Hyvä syy keittää paljon kahvia (tai kaakaota), kun on joka tapauksessa pakko keittää vettä useamman kerran päivässä.

Pakko vielä tähän loppuun kehaista, että taisin tehdä eilen henkilökohtaisen ennätyksen. Meillä oli 16km viidakkovaellus. Viimeiset kilometrit etenivät todella hitaasti, mutta selvisin. Aikaa meni 5 ja puoli tuntia, kun ruokataukoa ei laske mukaan. En ole tainnut koskaan ennen olla näin hyvässä kunnossa :) Vaellukselta on hyviä videopätkiä, mutta laitan ne blogiin sitten myöhemmin.

Tältä näyttää jokivesi. Hiukan ruskehtavan väristä ja aika hiekkaista.

Mikko suodattaa kankaan läpi isommat roskat ja enimmät hiekat.

Tällainen suodatin meillä on käytössä. Muovilevyn sisällä on se suodatin ja levy upotetaan jokiveteen. Kahvikuppi piti laittaa painoksi, ettei suodatin pääse nousemaan liian korkealle.

ja letkua pitkin valuu sankoon puhdas juomavesi

Mikko sai viimeisimmällä vaelluksella lisänimen Indiana Jones :)

Uusi ystäväkirje!

Vihdoin se on valmis. Uusin ystäväkirje on luettavissa tästä

Tai jos haluat tulostettavan pdf version

Paratiisilomaa ja särkylääkettä

Nyt onkin mennyt useampi päivä etten ole pääässyt kirjoittamaan blogia. Maanantaina olin aivan liian väsynyt ja tiistainakin nukahdin jo ilta seitsemältä. En ole jaksanut sitten enää illalla raahautua tietokoneen kanssa mihinkään. Meillä ei ole huoneissa internettiä, joten sitä varten pitää lähteä toiseen rakennukseen.

Tiistaina meillä oli lomapäivä. Koko porukalla lähdimme merenrantaan uimaan ja viettämään rentoa vapaapäivää. Mie en oikein uimisesta tykkää. Se merivesi on niin kamalan makuista ja en ole tottunut niin isoihin aaltoihin. Matalassa vedessä oli kauheasti kaikkia eläimiä veden alla.

Ajatus merimakkaran päältä kävelemisestä, kun sen niljakas sisältö leviää ympäri jalkapohjaa, ei oikein innostanut minua (ja merimakkara on sentään edes myrkytön). Minun päähän on jäänyt liian tiukasti kaikki ne täällä pidetyt luennot, joissa käytiin läpi tappavat, myrkylliset, lamaannuttavat merieläimet. Pohja oli myös täynnä kaunista ja teräväreunaista korallia, johon tietysti ensimmäisenä revin palan ihoa. Täytyy myöntää, että vaikka paratiisimaisemissa oltiin, niin vähän tuli kuitenkin ikävä suomalaisia järviä.

Mikko sen sijaan oli aivan innoissaan uimisesta. Koko sen 6 tuntia, jonka vietimme rannalla, Mikko sukelteli merestä kaikenlaisia "aarteita" mm. vanhan televisio, puolikkaan auton renkaan, paristoja, lasipulloja ja säilyketölkkejä. Hädin tuskin sain sen houkuteltua välissä syömään ja lisäämään aurinkorasvaa.

Paluumatkalla Mikko alkoi pikkuhiljaa vaihtaa väriä. Ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten tummemman punaiseksi. Ilmeisesti pohkeisiin ei laitettu kunnolla aurinkorasvaa, koska polvitaipeesta iho paloi todella kipeästi. Kasvot, kädet, jalat kaikki hohtivat punaisena ja seuraavana päivänä Mikolla oli aika kivuliasta liikkua. Aloe veraa on kulunut paljon palovaurioiden hoitamiseksi. Nyt siitä on jo 3 päivää ja edelleenkin Mikon ihonväri on kirkkaan punainen.

Uusin ystäväkirje on valmistumassa ja ehdin juuri kehua kuinka olemme olleet yllättävän terveenä olosuhteisiin nähden. No, tilanne piti tietysti korjata saman tien. Tulin eilen aamulla kipeäksi. Oksennusta, ripulia, kuumetta 38,5 ja päänsärkyä. Olo oli todella surkea. Nukuin oikeastaan koko päivän. Illalla kuume hiljalleen laski ja olo alkoi taas tuntua hiukan paremmalta ja pystyin jopa syömään muutaman suolakeksin. Tämä päivä menee vielä särkylääkkeen voimalla, mutta ainakin kuume on poissa.

"white skins" uimassa ja katsomo asettautuu paikoilleen :)

Paratiisin maisemat

Aurinkoa riittää..

Mikko ja "aarteet"

Paluumatkalla puhkesi rengas

Yökylässä ghanin perheen tykönä

Olimme viime yön ihan tavallisen papualaisen perheen luona yötä heidän kodissaan. Saavuimme Ghanin perheen luokse torstaina viiden aikaan iltapäivällä. Meidän kolmen viikon tok pisinin kielitaidolla ei ihan mahdottoman henkeviä keskusteluja pysty vielä käymään. Kielitaidon ollessa aika vaillinainen, pelasimme lasten kanssa pelejä ja teimme piirustuksia. Pimeän laskeuduttua puoli seitsemän aikaan söimme Mama Ghanin valmistamaa päivällistä.

Puoli yhdeltätoista olimme jo aivan uupuneita kommunikoimaan tok pisiniksi. Ghanin perhe majoitti meidät kotiinsa ja nukuimme bambulattialla retkipatjojen päällä. On pakko tunnustaa, että kova retkipatja vaikutti yönunen laatuun negatiivisesti. Talo on rakennettu paalujen varaan ja talon alla huoneemme kohdalla asusti perhen possu. Possu on yllättävän äänekäs eläin, kun sen kanssa jakaa saman talon.

Ghanin perhe on todella mukava ja on jännittävää päästä niin lähelle paikallisten ihmisten arkea. Loppujen lopuksi elämä Ukarumpassa on aika erilaista verrattuna arkeen maaseudulla pienessä kylässä.  

Vessa oli tämmöinen koppero, jossa ei ole ovea :) Maahan on kaivettu kuoppa ja sinne tehdään vessatarpeet. Huom paperi pitää tuoda itse koska se ei useimmiten ole paikallisten mielestä kaikkein tarpeellisin hyödyke. Sanomalehti tai vaikka banaanin lehti ajaa ihan saman asian :D

Ghanin perheen talo

Mama ghani keittiössään valmistamassa aamupalaa

Mikko piirtää ghanin pariskunnan lastenlapsien kanssa

Ghanien talo kauempaa kuvattuna

Maria aamulla hiukan väsyneenä. Silmäpussit ovat aivan aiheesta. Retkipatja ei ole mukavin mahdollinen yösija.

Viidakkopolkua ylämäkeen

Jos viime viikon viidakkovaellus oli raskas niin tämän päivänen ei ollut yhtään sen helpompi. Viime viikolla kuljimme pystysuoraa alamäkeä 8km ja tänään reitti oli sitten vuorostaan ylämäkeä. Olen kyllä treenannut monta kertaa viikossa ylämäkeen kävelemistä. Käymme aamuisin 2-5km vuoren rinnettä ensin alas ja sitten ylös. Siitä huolimatta tänään tuntui että en millään jaksa kävellä ylös asti.

Paljon oli kyllä positiivistakin. Ensinnäkin a) en kaatunut/loukannut itseäni b) maisemat oli todella kauniit c) selvisin takaisin leirille vaikka tiukkaa teki. Matkan varrella pysähdyimme hetkeksi juomaan yhden kookospähkinän. Raskaan kävelyn, hikoilun ja kuumuuden jälkeen "kulau"-juoma oli ehkä parasta ikinä.

Ensin alamäkeen..

ja lisää alamäkeä.

Pieni tauko puron varrella

Mikkoa ei väsytä. Vaelluksethan on ihan parasta!

Maisemat on niin kauniit, vaikka kyllä töitä sai tehä että näin korkealle pääsi..

Vasta pari kilometriä ylämäkeä kuljettu, mutta Maria on aivan uupunut

Kulau-juoma, päivän pelastus

Eikhän sitä nyt jaksa taas vähän matkaa kävellä

Kuinka saisin rikki kookospähkinän...

Viikot vierivät nopeasti. Meillä on joka ikiselle päivälle jotain ohjelmaa lukujärjestyksessä ja lisäksi läksyt. Viikonloppuna teimme myös kaikki ruoat nuotiolla. Ei ihme jos illalla väsyttää.

Ostin lauantai aamuna kaksi perunaa (_todella_ isoja perunoita!) ja jonkin verran keittobanaaneja. Paljon muita kasviksia ei oikeastaan ollut tarjollakaan tänä viikonloppuna. En ihan kamalasti tykkää keittobanaanista, koska se on niin makeaa. Asiaa ei helpota, että myös peruna on täällä makeaa. Keitin perunat sekä banaanit ja laitoin säilykepurkkilihaa joukkoon. Ei ehkä ihan elämäni paras ateria, mutta näistä aineksista ei ihan perus suomiruokaa saa oikein millään aikaan.

Jälkiruokana oli "kulau" eli raaka kookospähkinä, jonka sisältä juodaan se kirkas kookosvesi. Isompi ongelma on saada se kookospähkinä avattua. Mikko oli jälkeen päin sitä mieltä, että kun ottaa huomioon avaamiseen käytettävän työmäärän ja lopulta sen kookoksen maun niin lopputulos ei ole kaiken sen vaivan arvoinen. Tosin se on kyllä todella terveellinen juoma ja varsinkin kuumalla ilmalla virkistävä. Avaaminen vaatii ehkä hiukan vielä harjoittelua. Kun työkaluina on kirves ja viidakkoveitsi niin se on aika hurjaa katsottavaa :)