yhden. Ne ovat niin vikkeliä otuksia, että alkaa helposti epäilemään
omaa näkökykyänsä. Ensin siinä vieressä on ihan varmasti joku
"pikkuötökkä" ja kun räpsäytät silmiä niin se on poissa.
Tänään Mikkokin sanoi, että näki ehkä kirpun. Sitten sille tuli
kirppuinen luulotauti. Joka paikkaa kuulemma alkoi kutittaa, vaikkei
välttämättä kirppuja olisikaan. Mie laitoin perjantain työvaatteet
päälle ja yhtäkkiä ihan selvästi ihoa pitkin liikkui jotain ja sitten se
puri, kipeästi. Yhden kirpun sain jopa kiinni. Yritin tappaa sen lattiaa
vasten, mutta turhaan. Kirppua ei taida tappaa muu kuin ydinsota.
Siinä vaiheessa, kun yritin huuhtoa kirppua viemäristä alas niin
ystävämme pikkukirppuhan olikin jo kaukana poissa. Luulin painaneeni sen
tiukasti peukalon ja etosormen väliin, mutta jotenkin se teki houdinit
ja karkaisi. Nyt on pesukone pyörimässä. Jospa siellä jokunen kirppu
saisi edes raikkaan tuoksun ja kiiltävän turkin..
Mulla on taas vaihteeksi maha aivan sekaisin. Viikonloppua olen
viettänyt tiukasti vessan läheisyydessä. Ah, näitä ihania ulkomaisia
pöpöjä.. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin _oikeasti_ elimistö tottuu.
Hyvä puoli on, että olo ei ole muuten ole mitenkään kipeä.
Koulua on enää 5 viikkoa jäljellä. Hui, kohta pitää antaa arvosanat.
Täällä monet vanhemmat tulevat suoraan kysymään perusteluja sille jos
lapsen arvosana on laskenut viime vuodesta. Koulunkäynti ja etenkin
arvosanat otetaan paljon enemmän tosissaan kuin Suomessa. Minun arvostus
suomalaista koulusysteemiä kohtaan kasvaa sitä mukaan kun näen kuinka
asiat tehdään muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti