Päätin viime viikolla, että jos on mahdollisuus päästä jonkun kyydissä
jonnekkin niin teen pienen reissun johonkin (minne tahansa). Meillä ei
ole omaa autoa, joten se rajoittaa liikkumista aika paljon. Viime
viikolla olisin lähtenyt "puskaan" yhteen Uuden testamentin
julkistamistilaisuuteen, mutta astman pahenemisen vuoksi sekin sitten
peruuntui.
Niimpä kun kuulin, että jokin porukka on vuokraamassa minibussia yhden
päivän ostosreissulle Laen kaupunkiin, päätin heti että lähden mukaan.
Olen käynyt Laessa kerran aikaisemmin, mutta siitä on jo vuosi aikaa.
Lae on lähin iso kaupunki ja sinne ajaa noin 4-5 tuntia, kuskin
kaasujalasta riippuen.
Lähdimme matkaan klo 6 aamulla heti kun aurinko alkoi nousemaan.
11-paikkaisessa bussissa oli 6 matkustajaa ja kuski, kaikki meidän
paikallisen organisaatiomme työntekijöitä. Aika pian kävi selväksi, että
tällä kuskilla on ehkä hieman tavallista raskaampi kaasujalka. Suomen
kielessä on kuvaava sanonta, joka kertoo paljon koko matkasta: "ajaa
kuin reikäpää". Suurimman osan ajasta istuin kaikki lihakset
jännittyneenä vastaanottamaan seuraavaa kuoppaa tiessä, samalla toivoen
että myös matkustajilla olisi mahdollisuus painaa jarrua.
Papua-Uudessa-Guineassa tiet ovat aika haasteellinen maasto autolla
kuljettavaksi. Asfaltissa on käsittämättömän isoja kuoppia vähän väliä.
Minibussin pohja raapi kuoppien reunoja vähän väliä, mutta ihme kyllä
mitään ei ilmeisesti hajonnut. Välissä tulee eteen kyltti "käytössä vain
yksi kaista" ja siihen on hyvä syy, kun toinen puoli tiestä on pudonnut
vuoren rinnettä alas.
Pari kertaa oli tilanne, että luulin jo matkan päättyvän autokolariin,
kun vastaan tulee mutkassa autoja vastaantulevien kaistalla. Onko se
muka oikeasti niin vaikeaa pysyä omalla puolella tietä?
Auto-onnettomuudet ovat täällä aika yleisiä. Useimmiten onnettomuudet
johtavat kuolemaan jo pelkästään sen vuoksi ettei ole samanlaista
pelastus ja ensihoito systeemiä kuin Suomessa. Ojaan ajaminenkaan ei
välttämättä ole kovin viisas ratkaisu. Tie kulkee jyrkkää vuoren
rinnettä mutkitellen ja mitään ojaa ei ole olemassa. Tien reunasta alkaa
suoraan rotko, joka jatkuu _kauas_.
Selvisimme kaupunkiin. Kävimme ostoksilla kolmessa kaupassa ja sitten
alkoikin jo paluumatka. Paluu ei ollut yhtään miellyttävämpi. Niimpä
tulin siihen tulokseen, että ihan heti en ole samanlaiselle matkalle
lähdössä! Sain ostettua leivänpaahtimen, mutta kaiken sen stressin,
kuoppaisen tien ja epämukavan matkustamisen vuoksi tulin
johtopäätökseen: ei ole vaivan arvoista.
Tästä lähtien muistutan itselleni, jos jotakin ei meidän kyläkaupasta
saa, niin ei kannata Kainantua kauempaa lähteä tavaraa etsimään.
Kainantu on lähin paikka, jossa on market-kokoinen kauppa. Mielummin
vaikka tilaan Australiasta ja maksan tuplahinnan.
Ensi viikolla muutto uuteen kotiin! jeee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti