lauantai 10. syyskuuta 2016

Täällä taas

Meidän elämä tuntuu menevän kuin pikakelauksella. Tuntuu kuin viikossa olisi vain ma, ke, pe, su. En tajua mihin päivät vaan katoaa. Torstai aamuna heräsin viideltä laittamaan aamupalaa kymmenelle aikuiselle. Meillä oli vieraana pari päivää Dan ja Kathy jotka ovat Borong-kielen kääntäjiä. He tulivat kurssille, joka olikin siiretty marraskuulle. Niimpä olivat pari yötä meillä ja sitten aloittivat pitkän paluumatkan takaisin kotikylään.


Aamupalapannukakkuja kolmella pannulla :)

Mila ja Taitus ovat olleet Jeesus filmi -kurssilla. Tavoitteena saada Jeesus elokuva Burum-Mindidkiksi. Elokuvan äänitys olisi tarkoitus aloittaa joskus ensi kuussa. Torstai aamuna Mila ja Taitus lähtivät omaan kotiinsa osottamaan kutsua filmin jatkotyöskentelyyn.


Taitus, Mila, minä, Kathy ja Dan

Torstai aamuna ovelle ilmestyi myös "Veli" joka on eräästä naapurikylästä ja silloin tällöin käy kysymässä rahaa. Täällä on kerjääminen ja ovelta ovelle kaupustelu kielletty, mutta Velin kohdalla teen toisinaan poikkeuksen. Hän on jonkin verran jälkeenjäänyt ja Suomalaisen mittakaavan mukaan olisi varmasti oikeutettu jonkilaiseen sairaseläkkeeseen. Täällä sellaista systeemiä ei kuitenkaan ole. Välissä yritän olla tiukka ja sanoa ettei rahaa nyt ole. Välissä hän näyttää niin surkealta että on pakko keksiä joku pieni puhdetyö jonka hän voi tehdä ja saada sitten vähän rahaa. Miksi se on niin, että tulee huono omatunto jos ei anna rahaa ja huono omatunto siitä että antaa rahaa. Teki miten tahansa niin aina on epämiellyttävä olo jälkeen päin.

Aamulla tulivat apulaiseni "Mari" ja "Hilja", jotka työskentelevät minulle torstaisin. Hilja oli meillä ensimmäistä päivää ja vaikutti oikein mukavalta naiselta. Kaikkein tärkeintä on se että voin luottaa apulaisiini ja jättää heidät tekemään työnsä samalla kun itse olen koululla. Jos se luottamus särkyy, niin on tosi vaikea jatkaa työsuhdetta. Apulaisten kanssa on kiva jutella aamulla kuulumisia tok pisiniksi. Pitää hyvin kielitaitoa yllä.

Suomesta lähtiessä ostin ison kasan lääkkeitä niin että ne riittäisivät koko työkauden loppuun. Kun annosta piti nostaa niin Suomesta hankitut lääkkeet loppuivat kesken ja samaa merkkiä ei tietystikään täältä saa. Niimpä viime viikolla lääkkeeni vaihdettiin toiseen ja nyt olen välissä aivan rätti-poikki-väsynyt ja saatan ottaa kolmet päiväunet. Tekee tietokonetyöt lähes mahdottomaksi. Ei tarvitse kuin katsoa kohti tietokonetta ja nukahdan saman tien. Annosta on lisätty aika reippaasti, mutta toivottvasti pian löytyy jonkinlainen  järkevä annoskoko jolloin sivuoireetkin pysyisivät jokseenkin hallinnassa.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Valmistun ensi keväänä lukiosta ja neljä vuotta kestänyt kipinä lähteä lähetys- ja kehitysyhteuistyöhön kasvaa päivittäin. Löysin bloginne perjantaina ja luin tämän viikonlopun aikana kaikki blogitekstit aina Etiopiasta, Englannin kautta Papua-Uuteen-Guineaan asti. Iso hatunnosto teille ja teidän rohkeudellenne vastata Jumalan kutsuun, vaikutatte ihan huipuilta! Paljon tsemppiä ja siunausta sinne teille :)