Meillä on jo viikon verran yritetty karsia isoa jakarandaa. Emme haluaisi tappaa isoa puuta ihan kokonaan. Toisaalta se pitäisi karsia niin, ettei lehtiä enää tippuisi meidän talon katolle. Naapuritkin olivat sitä mieltä, että puu on kasvanut liian isoksi ja peittää ison osan heidän maisemaa.
Mikko halusi karsia jakarandan itse, jotta voi tehdä omalla tavalla. Kuten esimerkiksi käyttää sahaa. Paikalliset useimmin käyttävät viidakkoveistä. Mikko tykkää talon kunnostukseen liittyvistä tee-se-itse -töistä ja kai se on jonkinlaista vastapainoa arkiselle toimistotyölle.
Nyt monta isoa oksaa on kaadettu. Tässä vaiheessa olemme hiukan epävarmoja pitäisikö isoja oksia ottaa vielä lisää vai jättää tähän. Varmaa on, ettei puu tule kukkimaan ainakaan viiteen vuoteen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hävittää puuta kokonaan.
Kuten kuvasta näkyy, puu on nyt aika pahasti toispuoleinen, mutta kestääkö karsia yhtä rankasti myös toisen puolen ilman että puu kuolee kokonaan? Myös koiran aitaus ja pyykkiteline ovat vähän hankalasti tiellä, kun toisen puolen oksia yrittää sahata. Tai ainakin se hallittu alastulo on hiukan hankalaa, kun oksat ovat hurjan isoja ja painavia.
Yksi meidän papaija-puista kärsi vaurion, kun iso oksa tipahti suoraan sen päälle. Se puu meni juuresta poikki. Mikko kovasti harmitteli vauriota. Minä olen sitä mieltä että kasvaahan nuita lisää ajan kanssa. Sitä paitsi Mikko ei edes tykkää papaija-hedelmistä. Toinen vaurion kohde olivat alumiiniset A-tikkaat, jotka upposivat pehmeään mutaiseen nurmikkoon ja taittuivat aivan vinksin vonksin. No, tekevälle sattuu, vai miten se menikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti