Tänään olemme Mikon kanssa olleet molemmat ensimmäistä päivää töissä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöinä. Olemme ylipäätään ensimmäistä kertaa elämässä yhtä aikaa töissä. Tähän mennessä toinen on aina opiskellut, kun toinen on ollut töissä. Lähetyskurssi on nyt käyty ja todistukset saatu. Ensimmäiset kurssimme opiskelijat ovat jo lentäneet tulevalle työkentällensä. Me jäämme vielä odottamaan paperiasioiden valmistumista.
Lentoliput on jo hankittu. Näillä näkymin lähtöpäivä on maaliskuun alussa. Eilen tein jälleen kerran paperille listaa kaikista niistä asioista, joita pitää muistaa hoitaa ennen lähtöä. Välissä olo on hiukan epätoivoinenkin. Miten kaiken tärkeän voi mitenkään ehtiä tehdä, kun aika kuluu aivan hurjaa vauhtia?
Tänään kävimme ostamassa uusia kesävaatteita. Isot matkalaukutkin on hankittu valmiiksi. Kun uuden vuoden pyhistä on palattu takaisin arkeen, pitäisi saada järjestettyä rahtina lähtevät tavarat. Seuraavan kahden viikon aikana pitäisi talo pakata jo melko valmiiksi. Viimeiset kuukaudet kuljemme seurakuntavierailuilla ympäri Lappia ja Oulua. Laitan myöhemmin blogiin listan tarkoista päivämääristä.
Meillä oli paljon sukulaisia jouluna kylässä. Tuntuu oudolta ajatella, että monia rakkaita näkee seuraavan kerran vasta pitkän ajan kuluttua. Seuraavan joulun vietämme todennäköisesti päiväntasaajan eteläpuolella. Onneksi nykyajan tekniikka mahdollistaa sähköpostit, videopuhelut ja digikuvat. Millaiselta lähteminen mahtoikaan tuntui niistä, jotka lähtivät aikana jolloin kaikki yhteydenpito oli pelkkien kirjeiden varassa?
Pian vaihtuu uusi vuosi ja ensimmäistä kertaa minulla on todella vaikea kuvitella millaista elämä on ensi kesänä tai ensi jouluna. Elämää suunnitellaan tällä hetkellä maaliskuuhun. Sen jälkeen kaikki on uutta ja outoa. Onko minusta siihen? Entä jos se ei olekaan helppoa? Entä jos se onkin ihan hirveän vaikeaa?
Jes.54:10 Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi
Voin vain luottaa siihen, että vaikka Jumala lähettäisi meidät kauas kotimaasta ja vaikka eteen tulisi vaikeuksiakin, silti Jumalan Sanaan voi luottaa. Siihen luottaen jäämme odottamaan tulevaa vuotta ja sen mukanaan tuomaa elämää Papua-Uudessa-Guineassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti