yhtäkkiä taas perjantai. Minun uusi strategia kuviksen tuntien
rauhoittamiseksi on toiminut paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Viime
viikolla olin tosi tiukkana ja pidin nuhdesaarnan. Tällä viikolla ovat
olleet kuin kokonaan eri luokka. Tykkään, että kuviksen tunnilla saa
olla hiukan vapaamuotoisemmin, mutta aika helposti se lähtee käsistä ja
yhtäkkiä minulla onkin 25 villiä lapsukaista vapaana huutaen ja
viilettäen ympäri luokkaa.
Kaikki täytyy olla niin valmiina, että oppilaiden oma-aloitteinen
pulpetista liikkuminen on aivan minimissä. Se tuntuu toimivan. Tosin
minun kannalta työlästä. Pitää ajatella jokainen pienikin yksityiskohta
loppuun asti tai muuten koko homma menee pieleen. Ihana työ, mutta kyllä
useampana päivänä viikossa olen aivan kertakaikkisen väsynyt.
Mikolla on taas useampi koodaus projekti päällä. Sen pitäisi löytää
kiintolevyltä vahingossa poistettu raamatunkäännösprojekti. Osa
Mooseksen toisen kirjan käännöstä joutui kääntäjällä hukkaan ja
tiedoston palauttaminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Onneksi
Mikko tykkää haasteista ja tuommosista projekteista, joiden kanssa
joutuu oikeasti miettimään ratkaisua.
Jee jee, meillä vihdoin taas uuni toiminnassa. Ovat korjanneet sitä jo
usean viikon ajan ja ehdin jo miettiä, että josko siitä enää edes
saadaan toimivaa. Siihen tarvittu varaosapaketti oli hajonnut ja kaikki
pienet osat tippuneet matkan varrelle. Kesti kauan saada uusi varaosa.
Huomenna aion leipoa jotakin hyvää ihan vaan sen vuoksi että on vihdoin
uuni käytössä..
Tänne Ukarumpaan on tulossa puolen vuoden lyhytaikainen lähetystyön
harjoittelija Ruotsista. Menee heti ensi töikseen vanhemman ruotsalaisen
pariskunnan mukana viidakkoon 10 viikoksi! Tuplasti enemmän kuin meidän
viidakkojakso. Huh huh,ei voi kuin nostaa hattua ja toivoa parasta.
Kolmen kuukauden jakso viidakossa on _pitkä_aika_. Minun 5 viikkoa oli
ehkä elämäni pisin ajan jakso tai ainakin tuntui siltä. Toivottavasti se
pienentää kulttuurishokkia, kun on oman maan ihmisiä mukana.
Mulla on kauhea talokuume ja koirakuume. Tavallaan ne liittyvät yhteen.
Olisi ihana saada oma "pysyvä" koti. Yksi naapuruston perhe sai
koiranpentuja. Kovasti teki mieli ottaa yksi pentu, mutta nykyisellä
työmäärällä minulla ei ole nyt aikaa eikä energiaa koiran
kouluttamiseen. Eikä kyllä oikeastaan muuttamiseenkaan. Mutta ainahan
sitä saa haaveilla eikö vain ;)
Huomenna on pihakirppari ja aion mennä ajoissa jonottamaan josko vaikka
löytäisin hyvän kattilan. Menee hermot ihme sekunda kattiloilla.
Yllättävän vaikea löytää hyvälaatuisia. Kirpputorit ovat täällä
melkopitkälle ainoa tapa ostaa vaatteita tai vähänkin erikoisempaa
tavaraa. Paikallisissa kaupoissa on joko liikkeessä samat tavarat ja
sitä laatua johon on suomessa tottunut niin ei täältä kyllä löydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti