viidakkoleirillä selviytyisin ehkä sitten vähän paremmin niistä
vaelluksista. Ainakin sen verran tulosta on jo syntynyt, että vaatteet
alkavat tuntua väljemmiltä ja en ole ihan kuoleman kielissä jokaisen
mäennyppylän kohdalla.
Paras treenipaikka on hautausmaan rinne. Se ei ole kovin pitkä, mutta
sitäkin jyrkempi. Vielä treeni paranee, jos käy samalla kaupassa ja
kipeää sitten mäkeä ylös kauppakassien kanssa. Mikko pääsi koko mäen
juoksemalla ylös asti. Se on aikamoinen saavutus. En kyllä tajua miten
sillä on niin hyvä kunto, vaikka se ei liiku kovinkaan paljoa ja
varmasti ainaki vähemmän ko mie.. Kai Mikon fysiikka on semmonen, että
sen lihakset pysyy kunnossa hiiren klikkailulla ja näppäimistön
naputtelulla. Ei se kyllä reilua ole, että mie olen aina hitaampi vaikka
yritän paljon enemmän :D
Mutta mullapa on uuri treenikaveri! Fifi-koira on meillä hoidossa
kuukauden verran, kun sen omistaja on Suomessa. Fifin kanssa on kiva
käydä kiipeilemässä mäenrinnettä ylös. Viidakkoleirin jälkeen haluan
kyllä oman koiran..
Fifin kaltaiset pienet seurakoirat eivät ole täällä kovin yleinen näky.
Omistajansa kanssa Fifi on usein kyläjaksolla maaseudulla. Kylän
ihmisten mielestä Fifi ei ole ollenkaan koiran näköinen. Täällä koiran
ovat yleensä sekarotuisia kulkukoiria, laihoja ja lyhytkarvaisia. Fifi
ei mitenkään täytä näitä kriteerejä ja sen vuoksi kyläläiset kutsuvat
Fifiä "pöllöksi". Ei yhtään pöllömpi lenkkikaveri mulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti