Kolmen päivän viidakkoretki

Nyt onkin paljon tarinaa kerrottavaksi. Olimme siis hiukan pitemmällä reissulla. Lähdimme maanantai aamuna kävellen reissuun. Repussa vaihtovaatteet, pari retkipatja, moskiittoverkko ja kuivaruokaa kolmeksipäiväksi. Minulla reppu painoi 7-8 kg ja Mikolla 10kg. Reppu onneksi hieman keveni joka päivä sitä mukaa kun eväät alkoivat kulua loppuun.

Hiukan väsytti paahtavan auringonpaisteen alla

Parin tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme joen varrelle pitämään evästaukoa. Tauko kestikin lähes pari tuntia, kun olimme kävelleet oletettua nopeammin. Matkalla tuli hajoitettua myös pari siltaa. Tässä tapauksessa silta tarkoittaa joen/kuilun yli kaadettua puunrunkoa. Kukaan ei onneksi tipahtanut alas, mutta ehkä siihen uudet puunrungot pitäisi laittaa. Tauon jälkeen oli vielä puolitoista tuntia kävelyä kunnes saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme. Päivä vierähti isäntäperheen kanssa keskustellessa.

Ryhmämme ensimmäisessä majapaikassa isäntäperheen kanssa

Tässä kylässä oli aika selvä jako miesten ja naisten keskustelulle. Miehet olivat ulkona omassa piirissänsä ja naiset sisällä. Tai en tiedä onko "sisällä" oikea sana kuvailemaan tilannetta, koska talossa ei ollut seiniä. Vain katto, lattia ja lehdistä punottu osittainen "seinä".

Päivän huippu hetki oli, kun pääsin peseytymään kylän lähellä jokeen rakennetussa uimapaikassa. Siellä oli aivan huikean kaunista! Olisin voinut lillua joessa vaikka koko päivän. Hiukan haikeana kyllä muistelen tätä sitten kotona Ukarumpassa, kun oma suihku on surkea pieni koppero verrattuna tähän pesupaikkaan..

Naisten kerho ja vauvat nukkumassa narukassissa

miesten kerho vasemmalla ja naisten kerho talon alla oikeassa reunassa

Illalla klo 19 aikoihin söimme päivän ensimmäisen aterian. Riisiä, taroa, makeaa perunaa, keittobanaania, vähän kanaa ja keitettyjä tulip-puun lehtiä. Ruoka oli valmiiksi jaettuna lautaselle ja sitä oli aivan järkyttävän iso kasa.. En saanut syötyä edes puolta lautasellista.

Pimeässä oli tuskallista yrittää kasata moskiittoverkkoa. Hermot oli kireällä, kun kolmatta kertaa purkasin väärin päin tai väärään kohtaan laitettua verkkoa. Asiaa ei paljon auttanut se että ohuista bambuista rakennettu lattia oli lähes kahden metrin korkeudella maan pinnasta. Lattia uhkaavasti keinui ja rasahteli jalkojen alla. Yksi lattia lauta rapsahti poikki ja sen jälkeen jokainen meistä yritti liikkua mahdollisimman kevyesti.

Yön nukuin melko hyvin, kun ottaa huomioon, että retkipatja oli ohut ja sangen epämukava. Vessassa käymisestä tuli jotenkin mielleyhtymä autopesulaan. Vessassa ei ollut ovea, mutta oven tilalle oli aseteltu isoja kookospalmun lehtiä. Vessaan sisälle/ulos pääseminen vaati hiukan päättäväisyyttä, koska kookoksen lehdet raapivat joka puolelta. Sama tunne kuin autopesulassa, kun ne isot harjakset vyöryvät ylitse joka suunnasta.

Seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kylään. Meidän reitin oli tarkoitus kulkea vuoren rinnettä takaisin laaksoon ja uudelleen ylös. Papualaisen oppaamme Mohawkin mielestä reittivalinta oli aivan päätön ja hän päätti muuttaa reittivalintaa. Pääsimmekin oikopolkua pitkin majapaikkaamme puolet aiottua lyhyemmässä ajassa.

Majapaikkamme isäntäperhe

Isäntäperheemme olivat todella ihania ihmisiä ja todella puheliaita. He olivat selkeästi erilainen perhe. Aviopari lapsineen jutteli meidän kanssa yhdessä. Eikä naisia ja miehiä jaettu eri leireihin. Se helpotti paljon keskustelun kulkua, kun ei tarvinnut koko ajan keksiä jotakin sanottavaa.

Isäntäperheen poika löysi kuolleen linnun

Pimeän tultua söimme ruoan. Tarjolla oli isoja katkarapuja, ankeriasta, makeaa perunaa, riisiä ja taroa. Lautaselle sai itse valita ruokansa, joten tähteitä ei jäänyt ollenkaan yhtä paljon kuin viimeksi. Iltaan mennessä olin kuitenkin aivan kuitti ja nukahdinkin heti aterian jälkeen jo kahdeksan aikaan. Yön nukuin aika huonosti. Ohuen retkipatjan takia heräsin vähän väliä siihen että jompi kumpi käsi oli tunnoton.

Iltaruokana ankeriasta ja katkarapua

Pakko kirjoittaa vielä vessasta. Vessa oli sinänsä oikein hyvä. Ovea ei ollut, mutta siihen alan jo tottua. Maakuoppa, jonne tarpeet tehdään, oli aika täynnä ja sen sisältö näkyi hyvin selvästi. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon toukkia. Koko kuopan pohja "liikkui" yhtenä massana. Ihan mielenkiintoinen elämys.

Aamupala oli myös jännittävä. Söimme eräänlaista rotan tyyppistä eläintä. Lihaa siinä ei ihan valtavasti ollut, mutta hyvää se oli. Lisäksi tarjolla oli saksak puusta tehtyä hyytelöä. Puunkuoresta irroitetaan neste ja siitä nesteestä tehdään hyytelö. Hyytelö ei ole ehkä minulle se ihan kaikkein mieluisin ruoan muoto, mutta maku oli ihan ok. Kaikki mitä lautaselle otin, sain myös syötyä.

Aamupalana rottaa ja puunkuorta <3

Viimeisen päivän vaellus oli hiukan haasteellisempi. Koko yön ja päivän jatkunut vesisade teki poluista todella liukkaat. Toisaalta vesisade tuntui mukavalta vaihtelulta paahtavaan auringon paisteeseen. Paluumatka kesti 3 tuntia ja jaksoin yllättävän hyvin. Vesisateen vuoksi meillä on nyt runsaasti puhdasta juomavettä ja sen lisäksi myös pyykikoneet saavat pestä puhtaalla sadevedellä.