tiistai 13. toukokuuta 2014

12kk Papua-Uudessa-Guineassa :)

Kotimaisemat ennen ja nyt :)

Siitä on nyt kulunut vuosi kun tulimme Papua-Uuteen-Guineaan. Paljon
olemme oppineet vuodessa: uusi kieli, kulttuuri, työ ja monta muuta
asiaa. Välissä on aivan kamala koti-ikävä. Onneksi skypellä saa yhteyden
aika kätevästi ja se useimmiten helpottaa jonkin verran.

Toisaalta myös Ukarumpasta on tullut meidän koti. Heinäkuussa oma koti
ihan kirjaimellisesti, kun pääsemme muuttamaan ensimmäiseen oikeasti
omaan kotiin. Saan tehdä pienen kasvimaan ja voimme laittaa taloa
kodiksi ihan niin kuin itse haluamme.

Meidän kesäkuun suunnitelmat menivät uusiksi. Olimme suunnitelleet
reissua "puskaan". Vaikuttaa siltä, että lentojen saaminen on aivan
mahdotonta. Se on koulujen kesäloman alkuaikaa, jolloin suurin osa
Ukarumpalaisista lähtee kesälomalle kotimaahansa. Niimpä lentoja tehdään
pääasiassa vain pääkaupunkiin.

Toinen iso ongelma oli ajoitus. Heinäkuussa alkaa sadekausi siellä
osassa maata jonne matkaasuunnittelimme ja silloin pieni
ruohopäällysteinen lentokenttä menee aivan mutavelliksi ja
käyttökelvottomaksi. Vaikka olisimmekin saaneet lennon sinne niin
huonolla tuurilla paluumatka olisi voinut olla kävellen ja se ei ihan
lyhyt patikkamatka olisi. Niimpä reissu taitaa suosiolla siirtyä
suraavaan kuivaan kauteen. Hiukan harmittaa, mutta olisi hölmöä ottaa
turhia riskejä.

Sain kuulla että syksyllä, kun alkaa uusi lukuvuosi, opetan isompien
eskareiden ryhmää. Hiukan harmittaa, kun joudun luopumaan ihanasta
4-vuotiaiden pikkueskareiden ryhmästä. Opettajista on krooninen pula,
joten jokainen joutuu paikkaamaan tarvittaessa milloin missäkin tehtävässä.

Eniten pelottaa se, että joudun opettamaan lukemista _englanniksi_. Nyt
viimeistään olen todella tajunnut kuinka paljon helpompaa lukemisen
opettelu on suomalaisille lapsille. Jokaista kirjainta vastaa vain yksi
äänne. Paikallinen kieli, tok pisin toimii aikalailla samalla
periaatteella. Mutta englanniksi ei oikein ole mitään johdonmukaisuutta
(ainakaan se ei ole minulle vielä selvinnyt). Kirjain voidaan lausua
aivan eri tavalla eri sanoissa. Miten ihmeessä selitän 5-vuotiaalle,
että U sanassa "unicorn" ja U sanassa "umbrella" on aivan erilainen
äänne (ja ennen kaikkea miksi)? Kun en aina välttämättä itsekkään
tunnista kirjainten tuottamia äänteitä englannin kielessä.

Alkaa vaikuttaa siltä, että tarvin ehkä Suomeen päästyä hiukan
lisäkoulutusta englannin kielen opettamisen suhteen. Ei minulla
Suomessakaan olisi pätevyyttä olla äidinkielen opettajana eikä
käsittääkseni edes esikoulun opettajana. Olen lastenohjaaja ja niillä
papereilla voi olla töissä mm. päiväkodissa ja päiväkerhossa. Minun
pikkueskarit "pukpuk"-luokka on aika pitkälti sama asia kuin suomalainen
päiväkerho. Ehkä hiukan enemmän koulumaisempi.

Onneksi ensi lukuvuonna saan työpariksi vanhemman, jo eläkkeellä olevan
opettajan. Toivon, että hän pystyy ottamaan vastuuta minunkin luokan
lukemisen opettamisesta. Aika pitkälti muusta luulen selviäväni. Ehkä.

Kovasti itseäni rohkaisi, kun yksi äiti kertoi että heidän lapset
iltarukouksessa kiittävät siitä että koulussa on tietotekniikan tunti
:DDDD Välissä vaikein osuus tunnista on oikeasti saada kaikki oppilaat
ulos luokasta. Innokkaita oppilaita on mukava opettaa :) Torstaina on
vapaapäivä ja muutama oppilas oikeasti ehdotti, josko tietotekniikan
tunnin voisi siitä huolimatta pitää ;)

Viikot vierivät todella nopeaa, kun on paljon tekemistä. Välissä
ahdistaa, kun en jaksa vastata edes tärkeisiin sähköposteihin, vaan
asiat jäävät kasautumaan kamalaksi tekemättömien töiden vuoreksi. Nyt
laitan nukkumaan että jaksan taas huomenna olla koulussa pirteänä :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiva taas lukea uusia terveisiä teiltä! Kiitos!

Välillä mulla on tullut "tirkistelijän" fiilis... Ehkä siksi, etten tunne teitä, mutta kiinnostuin elämästänne siellä. Ja käyn harva se päivä tsekkaamassa, oletko laittanut uutta blogia kehiin.

Tuntuu ihan pöljältä se ero, mikä elämässä täällä on verrattuna moneen paikkaan. Olisi hyväkin, jos kaikki ei olisi aina tarjottimella nenän edessä saatavilla. Pitäisi käyttää omaa mielikuvitustaan selvitäkseen tavallisesta arjesta. Koen, että ainakin itseäni se kasvattaisi paljon. Tulee pidettyä niin itsestäänselvyytenä, että lento välillä Helsinki-Lontoo toimii säännöllisesti, että valot syttyy aina, kun painaa katkaisijaa, että hanasta tulee aina maailman puhtainta vettä, kun sitä kääntää. Ja voi milloin tahansa kilauttaa kaverille, lähteä turvallisesti ulos mihin vuorokauden aikaan tahansa. Voi, miten harvoin muistaakaan olla kiitollinen kaikesta.

On muuten oikeasti todella haastavaa ajatella opettavansa ketään lasta lukemaan englantia. Olet rohkea!!

Toivon teille taas kaikkea hyvää ja siunausta oman pesän laittoon kasvimaineen kaikkineen.

Terkuin, Ulla

Ps. Krokotiili maistui todellakin kanalle

MikaT kirjoitti...

Vuosi jo! Kylläpäs aika menee nopeasti ainakin täältä kotimaasta teitä seuraillen.

Iloa ja siunausta jatkoonkin!
MikaT

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä tosiaan aika rientää. Tuntuu, etteihän siitä ole kuin ihan hetki kun Mäntymäen kaappeja pestiin ja teille sanottiin heippa.
Ihana seurata teidän NIIN erilaista elämää blogin kautta.

Siunausta teille!

t.Hanna K

Anonyymi kirjoitti...

Toisen blogin kautta tänne eksyin, mukava lukea koulujuttuja vierailta mailta. Itse olen esiopettaja Suomessa - ja kyllä, Suomessa kaikilta esiopetuksen opettajilta vaaditaan vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinto ja nuorempienkin opettajilta vähintään AMK-sosionomikoulutus. (Asiantuntijakanta tosin on, että kaikilta päiväkodissa opettavilta pitäisi vaatia maisterin tutkinto.) Lastenhoitajat ovat useimmiten huipputyöpareja, ja minun mielestäni lastenohjaaja on hyvä koulutus lastenhoitajalle. Neuvokkuutta opetuksen haasteisiin!