perjantai 6. kesäkuuta 2014

Unettoman yön ajatuksia

Kello on 01:30 väsyttää, mutta uni ei tahdo tänään oikein tarttua.
Jaloissa on taas kirpun puremia ja kutittaa aivan hulluna. Tosin kirpun
puremat onneksi ovat kuitenkin aika pieni paha verrattuna moneen muuhun
tropiikin ötökkään. Viime viikolla kokoonnuttiin ystäväjoukolla syömään
yhdessä. Ruokapöytä keskustelu kääntyi pian ötökkäaiheisiin.

Eräs nainen olijuuri palannut työmatkalta viidakosta. 9 tunnin
kävelymatka on jo itsessään voimien koettelemus, mutta matkan teki vielä
ikävämmäksi iilimadot, jotka tarttuivat sandaalien remmien välistä
jalkojen ihoon kiinni koko ajan. Koko 10 hengen porukassa olimme Mikon
kanssa ainoat, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta iilimadoista (hyvä
niin!).

Tyhjensin arkkupakastimesta kaiken muun pois paitsi lihat. Pakastin on
tärkeä. Säilytän siellä murot, jauhot, kaurahiutaleet, makaroonit, eli
kaiken jossa jauhokuoriaiset viihtyvät. Nyt pakastimessa on tyynyt ja
peitot. Huomenna aion yrittää jos parisängyn patjakin menisi sinne.
Epäilen kyllä vahvasti ettei tule mahtumaan, mutta pakko on jotakin
yrittää. Alan taipua myös myrkyttämisen kannalle, jotta viimeinen kirppu
heittäisi henkensä.

Koulua on enää yksi viikko. Suunnittelen eskarin päättäjäisiä. Jokainen
oppilas saa hienon "todistuksen" ja vanhemmatkin onkutsuttu mukaan
juhliin. Yksi pieni poika alkoi itkemään, kunkuuli että perhe lähtee
kotimaahan kesälomalle jo ennen lukuvuoden loppua ja juhlat jäävät
kokematta.

Saan varmaan harmaita hiuksia tietotekniikan arvosanojen antamisen
vuoksi. Arvosanojen antaminen 150:lle oppilaalle on aikamoinen
saavutus. Jokaiselle oppilaalle annetaan sekä numero että kirjallinen
arviointi. Vaikka minun englannin kieli on kohtalainen ja pärjään sillä
oikein hyvin arjessa ja työssä, virallisen kuuloisen tekstin tuottaminen
on vaikeaa. Osittain se on myös kulttuurien eroista johtuvaa.
Suomalaiset on aika epävirallista kansaa. Minulla kesti pitkään tottua
siihen että oppilaiden tulee kutsua minua nimellä "Rouva Vuorma". Mie
tykkäisin enemmän pelkästä etunimestä, mutta se ei ole meidän koulun
tapa toimia.

Oppilaiden kesäloma kestää täällä vain 5 viikkoa. Tulee tekemään tiukkaa
saada kaikki valmistelut tehtyä seuraavaa lukuvuotta varten ja samalla
jollakin konstilla onnistua itsekkin pitämään vähän lomaa. Lomalla emme
todennäköisesti ole menossa mihinkään kauas. Eikä oikeastaan ole
rahaakaan. Talokaupat on tänään virallistettu. Sinne meni säästöt, mutta
on se mukava saada oma koti (ja sauna ja astiankuivauskaappi!).

Kurkku tuntuu kipeältä. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi. Nyt ei
oikein olisi aikaa sairastaa. Ajatukset ovat usein Suomessa. Useampi
läheinen on vakavasti sairaana. Koettelee uskoa myöntää se ettei Jumalan
käsi ole yhtään lyhyempi auttamaan vaikka minä olenkin kaukana.

1 kommentti:

MikaT kirjoitti...

Onnittelut talon hankinnan vuoksi! Siunausta ja voimia teille monitahoisen elämän keskelle!