Täytyy myöntää, että usein olen hiukan kateellinen niille jotka ovat lähetystyössä hiukan lähempänä Suomea ja voivat käydä lomalla kotimaassa. Täältä matkakustannukset nousevat niin korkeiksi, ettei lomareissuja kotimaahan oikein pysty järjestämään.
Me ollaan otettu tavoitteeksi, että jos ja kun mahdollista niin lomilla haluamme nähdä PUG maisemia ja ihmisiä. Ukarumpa on aika länsimaalainen paikka ja meidän arki on todella kaukana siitä mikä paikallisten arki on. Niimpä on kiva välissä päästä käymään muuallakin kuin Ukarumpassa.
Viikko sitten olimme viikonlopun Mussaun saarella. Brownien perhe työskentelee siellä raamatunkääntäjinä ja nyt oli Luukkaan evankeliumin julkistusjuhla, kirjana, ääniraamattuna ja paikalliselle kielelle dubattuna Jeesus-elokuvana.
Mussaulle on pitkä lentomatka. Suoraan meren yli on liian vaarallista lentää pienkoneella, joten koneemme seuraa rantaviivaa saarelta toiselle. Saaristoon menevien lentojen matkustajat pukevat päällensä pelastusliivit jo ennen lentokoneeseen menoa :)
Lensimme aktiivisen tulivuoren yläpuolelta ja näin suoraan tulivuoren sisälle. Valitettavasti myös tulivuoren pahanhajuiset kaasut leijailivat sisälle lentokoneeseen. Maisemat olivat huimaavan kauniita. Polttoainepysähdysten jälkeen olimme perillä Elouan kiitoradalla yhden aikaan päivällä (kun lento lähti Ukarumpasta aamulla klo 7.30).
Seuraavaksi kulkuväline vaihtui moottoriveneeseen. Puolen tunnin kuluttua olimme perillä Mussaussa. Valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri tekee jotenkin epätodellisen paratiisimaisen tunnelman, vaikka kahden vuoden papua kokemuksella tiedän jo varsin hyvin että ihmisten arki on kaukana täydellisestä ja paratiisista.
Kahdelta alkoivat juhlallisuudet. Mussaussa on iso ja kaunis kirkko. Ylipäätään rakennuksista näkee, että ihmisten elintaso on korkeampi kuin joillain muilla alueilla, joissa olen päässyt vierailemaan. Kirkon kellona toimii vanha toisen maailmansodanaikainen pommin kuori. Puskasta ja merestä löytyy kuulemma useita sodan aikaisia lentokoneen / laivan hylkyjä. Rintamalinja japanilaisten ja liittoutuneiden välillä meni ihan Mussaun vierestä.
Paikalliset kertovat näytelmän avulla kuinka kristinusko tuli ensimmäisen kerran saarelle ja minkälaista heidän elämänsä oli ennen Jeesusta. Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että Papualla vuoriston asukkaat ovat äkkipikaisempia ja saaristossa ollaan rennompia. Mussaulaisten tarina kertoi kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. He sanoivat olleensa ennen hyvin väkivaltainen heimo, jossa vieraat vastaanotettiin keihäiden kanssa.
Eräs lähetystyöntekijäjoukko nähdessään sotaisan heimon, alkoi laulamaan hengellisiä virsiä, ehkä ajatellen loppunsa koittaneen. Laulu kuulosti Mussaulaisten korvissa niin kauniilta, että he päättivät pyytää lähetystyöntekijöitä opettamaan heillekin sellaisen laulun. Siitä alkoi uusi jakso Mussaulaisten historiassa. Joka vuosi he kokoontuvat juhlistamaan vuosipäivää sen kunniaksi, kun ensimmäiset lähetystyöntekijät tulivat kertomaan Jeesuksesta. Mussaulaiset ovat selvästi musiikillisesti lahjakkaita ja juhlassa on paljon lauluja. Kirkkokuoro laulaa neliäänisesti uudesta mussaunkielisestä laulukirjasta.
Katsomme tunnin mittaisen pätkän uudesta mussaun kielelle dubatusta Jeesus-elokuvasta. Valkokankaana toimii valkoinen lakana. Ihmiset kuuntelevat keskittyneesti elokuvaa. Välissä joku puhkeaa jännittyneeseen hihitykseen, kun tunnistaa fariseuksen äänen olevankin ihan tuttu henkilö.
Ääniraamatut myydään loppuun päivässä. Joelle kävellessä vastaan tulee nainen pyykinpesulta. Hän kantaa ääniraamattulaitetta mukanaan ja kuuntelee Luukkaan evankeliumia omalla äidinkielellään. Ihmeellistä!
Viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika. Olisin halunnut jäädä paljon pitemmäksi ajaksi. Kaunis Mussau ja ystävälliset ihmiset toivat hetkeksi paratiisimaisen tunnelman. Olen kiitollinen siitä että saimme käydä Mussaulla ja jakaa pienen juhlahetken heidän elämässään.
Me ollaan otettu tavoitteeksi, että jos ja kun mahdollista niin lomilla haluamme nähdä PUG maisemia ja ihmisiä. Ukarumpa on aika länsimaalainen paikka ja meidän arki on todella kaukana siitä mikä paikallisten arki on. Niimpä on kiva välissä päästä käymään muuallakin kuin Ukarumpassa.
Viikko sitten olimme viikonlopun Mussaun saarella. Brownien perhe työskentelee siellä raamatunkääntäjinä ja nyt oli Luukkaan evankeliumin julkistusjuhla, kirjana, ääniraamattuna ja paikalliselle kielelle dubattuna Jeesus-elokuvana.
 |
| Edessä Eloua ja kiitorata. Takana oleva saari on Mussau |
Mussaulle on pitkä lentomatka. Suoraan meren yli on liian vaarallista lentää pienkoneella, joten koneemme seuraa rantaviivaa saarelta toiselle. Saaristoon menevien lentojen matkustajat pukevat päällensä pelastusliivit jo ennen lentokoneeseen menoa :)
Lensimme aktiivisen tulivuoren yläpuolelta ja näin suoraan tulivuoren sisälle. Valitettavasti myös tulivuoren pahanhajuiset kaasut leijailivat sisälle lentokoneeseen. Maisemat olivat huimaavan kauniita. Polttoainepysähdysten jälkeen olimme perillä Elouan kiitoradalla yhden aikaan päivällä (kun lento lähti Ukarumpasta aamulla klo 7.30).
Seuraavaksi kulkuväline vaihtui moottoriveneeseen. Puolen tunnin kuluttua olimme perillä Mussaussa. Valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri tekee jotenkin epätodellisen paratiisimaisen tunnelman, vaikka kahden vuoden papua kokemuksella tiedän jo varsin hyvin että ihmisten arki on kaukana täydellisestä ja paratiisista.
 | ||
| Moottorivene ei pääse ihan lähelle joten laskuveden aikana saa kahlata matalassa vedessä jonkin matkaa |
Kahdelta alkoivat juhlallisuudet. Mussaussa on iso ja kaunis kirkko. Ylipäätään rakennuksista näkee, että ihmisten elintaso on korkeampi kuin joillain muilla alueilla, joissa olen päässyt vierailemaan. Kirkon kellona toimii vanha toisen maailmansodanaikainen pommin kuori. Puskasta ja merestä löytyy kuulemma useita sodan aikaisia lentokoneen / laivan hylkyjä. Rintamalinja japanilaisten ja liittoutuneiden välillä meni ihan Mussaun vierestä.
Paikalliset kertovat näytelmän avulla kuinka kristinusko tuli ensimmäisen kerran saarelle ja minkälaista heidän elämänsä oli ennen Jeesusta. Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että Papualla vuoriston asukkaat ovat äkkipikaisempia ja saaristossa ollaan rennompia. Mussaulaisten tarina kertoi kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. He sanoivat olleensa ennen hyvin väkivaltainen heimo, jossa vieraat vastaanotettiin keihäiden kanssa.
Eräs lähetystyöntekijäjoukko nähdessään sotaisan heimon, alkoi laulamaan hengellisiä virsiä, ehkä ajatellen loppunsa koittaneen. Laulu kuulosti Mussaulaisten korvissa niin kauniilta, että he päättivät pyytää lähetystyöntekijöitä opettamaan heillekin sellaisen laulun. Siitä alkoi uusi jakso Mussaulaisten historiassa. Joka vuosi he kokoontuvat juhlistamaan vuosipäivää sen kunniaksi, kun ensimmäiset lähetystyöntekijät tulivat kertomaan Jeesuksesta. Mussaulaiset ovat selvästi musiikillisesti lahjakkaita ja juhlassa on paljon lauluja. Kirkkokuoro laulaa neliäänisesti uudesta mussaunkielisestä laulukirjasta.
 |
| Maria etsii simpukoita rannalta |
Katsomme tunnin mittaisen pätkän uudesta mussaun kielelle dubatusta Jeesus-elokuvasta. Valkokankaana toimii valkoinen lakana. Ihmiset kuuntelevat keskittyneesti elokuvaa. Välissä joku puhkeaa jännittyneeseen hihitykseen, kun tunnistaa fariseuksen äänen olevankin ihan tuttu henkilö.
Ääniraamatut myydään loppuun päivässä. Joelle kävellessä vastaan tulee nainen pyykinpesulta. Hän kantaa ääniraamattulaitetta mukanaan ja kuuntelee Luukkaan evankeliumia omalla äidinkielellään. Ihmeellistä!
 |
| Uimaan joelle. Aika huimaavan kaunis peseytymispaikka Mussaun naisilla! |
 |
| Mangrovepuu joen rannalla |
3 kommenttia:
Ihanaa, että pääsitte käymään tuollaisessa paikassa. Näyttääpä kauniilta! Voimia arkeenne! T.Kerttu
Oi, miten ihana kirjoitus. Mahtava että olette päässeet tuollaiseen juhlaan ja vähän lomalle paratiisimaiseen saareen.
Iloa elämäänne sinne!
Myöhästyneet synttärionnittelut Mikolle! :)
T:Lotta ja Margit
Lähetä kommentti