Pitkästä aikaa Suomen kuulumisia

Vähän on huono omatunto jo vaivannut, kun ei ole moneen viikkoon tullut kirjoitettua blogia. Meillä ei enää varsinaisia koulupäiviä ole ollut. Sen sijaan päivät kuluvat kotona kirjallisia tehtäviä tehdessä. Yllättävän paljon aikaa kuluu myös niiden miljoonien lähtöön liittyvien pikkuasioiden hoitamiseen. Kun yhden asian saa listalta pyyhittyä niin lisää uusia tulee iso määrä.

Viime aikoina olemme pohtineet paljon matkatavaroihin liittyviä asioita. Lähetyslinjamme opiskelijoista Rendicit lähtevät muutaman viikon kuluttua medialähetystyöhön Kyprokselle. Vierestä olemme saaneet seurata heidän pakkaamistaan ja lähtövalmisteluja. Oma lähtökin tuntuu hiukan todellisemmalta, kun huomaa että kurssikaveritkin ovat ihan oikeasti lähdössä :)

Meillä tuskin kovin isoa määrää tavaraa lähtee mukaan. Asuntomme Papua-Uudessa-Guineassa on valmiiksi kalustettu, joten sinänsä kaikki on valmiina. Elektroniikkaa lähtee mukaan ja osa sellaista työhön liittyvää tavaraa.

Mietimme, että jos kumpikin tekee listan "10 tärkeintä tavaraa" ja sen pohjalta sitten pakataan. Luulen, että voisi olla mahdollista saada myös pari ylimääräistä laukkua lennolle niin ehkä se riittäisi meidän tavaroille. Pitää ostaa kunnon maksimikokoiset kestävät laukutkin. Yllättävän kallista on lentolaukkujen ostaminenkin.

Meillä ei ole lämmintä varastotilaa, joten epäilen ettei suurinosa Suomeen jätettävästä tavarasta ehkä selviä kylmistä pakkasista ja kosteista syksyn/kevään ajoista. Päätösten tekeminen mitä ottaa / mitä jättää / mitä lahjoittaa pois / mitä varastoida, ei ole helppoa. 

Aiasta toiseen. Kävimme uusimassa passit, kun nykyiset olisivat vanhentuneet työkauden aikana. Aikamoinen operaatio sekin. Tuntuu välissä, että vaikka ei olisi kuin pieni asia niin lopulta sen hoitamiseen menee kuitenkin koko päivä.

Ensi viikolla on jännää, kun osallistumme englannin kielen tasotestiin. Vielä ei ole ehtinyt asiaa paljoakaan miettiä. Täytyy yrittää joku päivä ehtiä edes mallitestit tehdä netissä, ettei ole sitten testipäivänä ihan pihalla. Oli nimittäin aika kallis testi joten parempi olisi onnistua :)

Lupaan, ettei seuraavaan blogipäivitykseen mene yhtä pitkä aika kuin tämän ja edellisen päivityksen välissä.

Pakkaaminen mielessä, vaikka lähtöön on onneksi vielä useampi kuukausi :)

Uusi ystäväkirje uunituoreena

 --------------------------------------------------------------------------------------------------

lue uusin ystäväkirje tästä

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon kuluttua kotiin ♥ jeee ♥

Pian on kolme kuukautta vierähtänyt (vai oliko se 2,5 kk?) en enää edes muista milloin me tänne tultiin. Kurssit täällä Wycliffe Centerissä on olleet hyviä ja kannatti viettää jakso Englannissa.

Luulen, että asioista joita täällä on käyty tulee olemaan ihan oikeasti hyötyä meidän tulevien työtehtävien kannalta Papua-Uudessa-Guineassa. Osittain ehkä jopa harmittaa, että joudumme lähtemään täältä kesken ART kurssin, kun kaikki muut jäävät vielä jatkamaan. Toisaalta on ihana nähdä uusia ja vanhoja opiskelijoita taas Ryttylän Kansanlähetysopistossa.

Mikolla tuli hammas kipeäksi. Siihen hampaaseen oli joskus vuosia sitten tehty juurihoito ja periaatteessa sen ei olisi pitänyt enää aiheuttaa ongelmia. Kipu oli sen verran paha, että ei pystynyt odottamaan Suomeen paluuta, vaan piti varata hammaslääkärille aika West Wycombeen.

Niinhän siinä sitten kävi, että sen hampaan juurihoito oli epäonnistunut, koska hampaan juuri ei ollut tarpeeksi suora. Nyt se juuri oli sitten aiheuttanut tulehduksen ja siihen tarvittiin antibioottikuuri. Hammasta ei enää voinut pelastaa, joten se oli pakko ottaa pois. Nyt Mikko on sitten yhden hampaan köyhempi. Olipahan sittenkin käyttöä sille Eurooppalaiselle sairasvakuutuskortille :)

Suunnittelen perjantaiksi Suomi-iltaa opiskelukavereille. Se on meidän viimeinen ilta täällä ja jotain kivaa täytyy kehittää.. Suomi-ruoan tekiminen ei taida onnistua. Olen aivan onneton kokki, mutta ehkä jotain muuta kivaa. Onko ideoita? Mitä Suomi-juttua voisi järjestää ulkomaalaisille kavereille?

Kärsitkö aliravitsemuksesta?

Tällä viikolla on käsitelty luennoilla aihetta "hengellinen aliravitsemus", joten tämän kertainen blogiteksti kumpuaa siitä aihepiiristä.

Raamatunkäännöstyön suhteenhan usein painotetaan sitä montako kieltä on vielä ilman minkäänlasta Raamatun kirjaa. (Jos et vielä tiennyt, niin oikea luku on 2000 kieltä). Kuitenkin, jos ajattelee yksilön kannalta, niin Euroopassa on pahempi hengellinen aliravitsemus kuin Afrikassa.

Raamatuista meillä ei ole pulaa. Sen voi lukea jopa omalla äidinkielellään. Mutta niin kauan kuin Raamatut vain keräävät pölyä kirjahyllyssä, ei hengellinen nälkäkään parane. Afrikan ja Etelä-Amerikan kirkot vahvistuvat koko ajan, kun me Eurooppalaiset kuihdumme hengelliseen aliravitsemukseen.

Maailmassa on 350 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole Raamattua tai edes yhtään Raamatun osaa sellaisella kielellä, jota he voisivat ymmärtää. Heidän hengelliseen nälkäänsä ei ole nopeaa korjausta. Uuden testamentin kääntäminen on pitkän prosessin vaativa työ ja siihen voi helposti mennä kymmeniä vuosia.

Luin tänään Raamatusta Nooan kertomuksen. Ajattele kuinka valtavan työn Jumala Nooalle antoi. Arkkia rakennettiin varmasti pitempään kuin useimpia Raamatunkäännöksiä. Silti Nooa ei luovuttanut vaan uskossa teki kaiken sen mitä Jumala käski tehdä. Joskus edessä oleva tehtävä voi tuntua mahdottomalta, mutta Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Nyt kannattaakin heti ensimmäiseksi etsiä lähin Raamattu ja ottaa tavaksi lukea sitä joka päivä. Jos kaipaat jotain uutta niin kokeile vaikka YouVersion- nettiraamattua. Sieltä löytyy satoja eri kielisiä Raamattuja ilmaiseksi digiversiona. Itse olen tykästynyt myös Raamattu kansalle mp3 ääniraamattuun. Älä siis kärsi kärsi enää nälkää vaan lue Raamattua :)

Tässä vielä pieni tarina joka kosketti minua. Teksti on Wycliffe Raamatunkääntäjien "kuukauden tarina"-arkistosta. Kopion sen tähän koska en löytänyt arkistosta linkkiä suoraan kyseiseen tarinaan.

MATKAN ARVOINEN

Mitä olisit valmis tekemään kuullaksesi Jumalan Sanaa omalla kielelläsi? Patikoisitko puoli päivää? Kiipeäisitkö vaikeakulkuisen vuoren yli? Suuntaisitko kuohuvan joen yllä roikkuvalle riippusillalle?

Wapena Mei teki juuri näin saadakseen pienen aurinkovoimalla toimivan laitteen, jossa on nauhoitettuna pinai-hagahain kielellä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä Apostolien teot. Hän nimittäin tiesi matkan olevan sen arvoinen, koska hän oli jo yli vuoden kuunnellut Raamattua luettuna. Mutta kun perheen soitin meni rikki ja perhe sai tietää, että vuoren takana olevassa kylässä laitteita olisi jaossa vielä 70 kappaletta, antoi vaimo miehelleen tehtäväksi lähteä hakemaan sieltä uuden MegaVoice-laitteen.

Wapena onnistui tehtävässään, ja niinpä hän vaimonsa Makomen kanssa voi jälleen iltaisin nukkumaan mennessään kuunnella Raamattua pinai-hagahain kielellä pienessä asumuksessaan. Wapena käyttää laitetta myös apuna valmistellessaan saarnoja alueen seurakuntiin.

Koska Wapena on vakuuttunut siitä, että Jumalan Sana sopii jokaiselle elämänalueelle, hän on innokas kertomaan totuudesta muillekin. Koska Papua-Uudessa-Guineassa kaikki eivät helposti pääse sairaaloihin, kouluttaa maan hallitus ihmisiä toimimaan työntekijöinä syrjäseutujen lääkintäpisteissä. Wapena on yksi tällaisista työntekijöistä. Työtä tehdessään hän ei unohda kuulemaansa Sanaa. Kun hän jakaa lääkkeitä, hän sanoo miehille: "Voit nielaista nämä pillerit, mutta niistä ei ole sinulle mitään hyötyä, jos otat toisen miehen vaimon."

Jumalan sanan päivittäinen kuunteleminen pitää sen Wapenan sydämessä ja mielessä päällimmäisenä. Nyt kun Wapenalla on keino jatkaa Jumalan puheen kuuntelemista, hän jakaa edelleen hyvää sanomaa muille kotonaan, seurakunnassaan ja työssään. Se todellakin oli matkan arvoinen.

Teksti: Karen Weaver, Papua-Uusi-Guinea

Uusi kurssi ja koti-ikävä

Nyt on vierähtänyt pitempi aika viime kirjotuksesta. Johtu pitkälti siitä, että tuli tehtyä aika aloittelijamainen moka läppärin kanssa ja onnistuin polttamaan läppärin muuntajan. Kun läppäriin ei tule virtaa niin blogiakin on ollut hiukan vaikeampi päivittää.

No, opin ainakin kantapään kautta, että jos jättää läppärin päälle ja lähtee ulos niin kannattaa tarkistaa että virtajohdon muuntaja mötikkä ei ole peiton alla. Lämpeni sen verran että lakkasi sitten toimimasta. Viikko vierähti ennen kuin sain hankittua uuden.

Meillä on alkanut uusi kurssi, Assignment Related Training. Aluksi olimme molemmat "Language Study Skills" -ryhmän mukana. Huomasin aika pian että se on minulle hiukan liian korkealentosta juttua. Siinä mennään syvälle kieliopin tutkimiseen ja se ei oikein taida olla minun juttu.

Mikko jatkaa edelleen LSS-ryhmässä ja mie päätin vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan "Scripture Use" -ryhmään. Siellä mietitään erilaisia tapoja miten rohkaista ihmisiä käyttämään/lukemaan/kuuntelemaan Raamattua. Luennot on paljon helpommin ymmärrettäviä ja läksyjäkin on vähemmän ;)

Mulla on kyllä oikeastaan jo vähän koti-ikävä Ryttylään. Meidän huone alkaa tuntua ahdistavan pieneltä (ja pieni se kyllä onkin!). Kaapit pursuaa lattialle, kun ei ole juuri mitään säilytystilaa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon maistuisi kunnon ruisleipä. Nyt on 2kk syöty _joka_ aamu valkosta paahtoleipää ja muroja. Kaurapuuro ja ruisleipä oi kuinka se olisi hyvää...

No ei tässä kyllä enää pitkä aika ole että tullaan takaisin Suomeen. Reilut 3 viikkoa ja sitte saa taas kaurapuuroa :) Minun pittää varmaan opetella leipomaan jos kerran Papua-Uuteen-Guineaan lähdetään. Vaan ei siellä ehkä saa mistään ruisjauhoja. Kakun osaan tehdä, mutta ruisleipää en. Karjalanpiirakka olisi kyllä kanssa aika hyvä osata tehdä. Nälkä tullee kaikkia kotimaan herkkuja miettiessä :)

Kunnon ruisleipä

♥

Pittää vissiin muuttaa blogin nimeä :)

Rakkaat ystävät se on kuulkaas nyt semmonen homma että Vuormat ei lähdekään Afrikkaan vaan Papua-Uusi-Guineaan :) Alustavasti meitä kaavaillaan Ukarumpaan. Mikon nimikkeenä on IT moniosaaja ja Marialla Atk ope. Alustava lähtöpäivä olisi maaliskuussa. Kiire meinaa kyllä tulla kaikkien paperihommien kanssa :o

Päätöstä on mietitty ja rukoiltu pitkään ja hartaasti ja nyt se on sitten virallista. Mikähän meidän blogin uudeksi nimeksi pitäisi laittaa? Papua-Uusi-Guinean auringon alla ei oikein rimmaa..

Opiskeluissa tahti on vaan tiivistynyt koko ajan. Viikonloppuna ei ehditty mihinkään kun oli niin paljon läksyjä. Maria osaa jo melko hyvin koreaa. Sanavarasto reilusti yli 100 sanaa ja pienet lauseetkin muotoutuu. Tänään oli iso tentti fonetiikasta ja olo on helpottunut nyt kun ei enää tarvi odottaa ja jännittää koetta :)


Tässä muutamia kuvia Ukarumpasta jotka löysin netistä.

Ukarumpa cityn palvelut :) kuvaaja  Craig Campbell

Tästä kartasta näkee minne Ukarumpa sijoittuu.

Piknik Marlowssa

Pian alkaa ensimmäinen osa kurssijaksoa käytynä. Ensi viikolla loppuu LACA-kurssi ja puolet opiskelijoista lähtee pois. Me jatkamme Mikon kanssa täällä Englannissa vielä 5 viikkoa seuraavaa ART-kurssia.

Tällä viikolla Maria kävi Korean kieltä opiskelevan ryhmän kanssa Piknikillä. Tavoitteena oli puhua koreaa mahdollisimman paljon ja samalla viettää hauska retki yhdessä. Olin reissun jälkeen niin väsynyt että nukuin 12 tuntia seuraavana yonä. Sinänsä ei mikään ihme että väsytti kun olin lähtenyt kouluun klo 8.00 ja tulin koulusta kotia illalla klo 19.30. Ei tarvinu nukkumattia paljon houkutella :)

Huomaan, että hiljalleen alkaa jo tottua erilaiseen ruokaan ja muihin englantilaisiin "outouksiin" :) Pärjäänkohän suomessa ollenkaan enää ilman joka aamuista maapähkinävoipaahtoleipää.

Pitäisi alkaa kirjoittamaan seuraava ystäväkirje. Niin paljon tekemistä. Onneksi on taas viikonloppu tulossa ja ehtii tehdä muutakin kuin pelkkiä koulujuttuja.  

Piknikin valmistelut

Korealaista gingseng teeta

ja korealaista ruokaa. Tietysti puikoilla. Ruokakuvissa ilmeet on aina parhaita :D

Vähän paahtoleipää joutsenille ja ankoille

Marlown kaunis jokimaisema