Savustuskausi

Täällä Ukarumpassa on ollut pitkään todella kosteaa ja mutaista. Nyt muutaman kuivan päivän jälkeen on alkanut paikallisten suuresti suosima kuivankaudenharrastus, kulotus. Ruohokenttää palaa ympäri laaksoa melkein joka puolella. Kaupunkimme on sen verran korkealla, että tuli ei lähde helposti palamaan valtoimenaan. Niinpä paikalliset ohikulkiessaan sytyttävät pieniä tulipaloja sinne sun tänne. Tulta ei tarvitse jäädä sen kummen vahtimaan, koska palo sammuu itsekseen sitten ajan kanssa.

Kulottamisella on useita takoituksia. Yleisin taitaa olla uuden kasvimaa-alustan kulotus. Toinen on vaan yksinkertainen maisemanhoito. Pidetään ylenmääräinen ruohon villiintyminen aisoissa, kun tasaisin väliajoin turhaa ruohokenttää poltetaan. Uusi kaunis vihreä nurmi kasvaa näissä olosuhteissa takaisin jo viikossa. Kolmas syy on, että pitkän kuivan kauden jälkeen kun toivotaan sateiden alkavan uudelleen, ruohokentän polttamisesta aiheutuvan savun toivotaan ikään kuin houkuttelevan sadepilviä paikalle. Sitä ongelmaa ei tosin nyt ole, sadetta on tullut paljon viimeisen kuukauden aikana.

Astmaa sairastavalle tämä on kurjaa aikaa. Ulkona savu peittää alleen kaiken. En näe ulos naapuritaloa pidemmälle. Istun sisällä ikkunat kiinni ja verhot ikkunoiden edessä, jotta savua ei pääsisi sisälle. Siitä huolimatta joka huoneessa haisee savu ja ulos kurkistaessa silmiä kirvelee. Sisällä on kamalan kuuma, kun ei voi avata yhtään ikkunoita.

Savusta huolimatta olemme nauttineet siitä, että saamme olla taas kotona Ukarumpassa. Mikko on jo aloittanut työt. Koululaisilla alkoi juuri kolmen viikon loma, joten minulla on runsaasti aikaa valmistautua seuraavan jakson alkuun. Olo on kiitollinen siitä, että saamme olla juuri tässä ja nyt, savussa tai ilman savua.

Ensin oli sadetta ja mutaa

Nyt kuivaa ja savuista