Kotona ja samalla kaukana kotoa

Selailin tänään vanhoja valokuvia. Osa ei niin kovinkaan kaukaa. Viime joululta ja sitä edellisiltä vuosilta. Ihan käsittämätöntä kuinka ristiriitainen olo. Toisaalta meillä on täällä kaikki hyvin. Tosi kiva työ, koti ja ystäviä, mutta samalla aina jotain puuttuu. On käsittämättömän ikävä kaikkia rakkaita. Väkisinkin ajatukset kulkeutuu Suomeen.

Onneksi on skype, netti, facebook, ja sähköposti. Piristää koko päivän, kun saa edes pienen hetken olla yhdessä ja jakaa kuulumisia. Hetkellisesti välimatka kutistuu niin ettei edes muista, että välissä on puoli maapalloa.

Tämän viikon ilouutinen on, että meille on tulossa lisää kansanlähetyksen lähettejä Ukarumpaan. Kovasti jo odotellaan uusia "wantokkeja" saapuvaksi. Wantok on tokpisinin kielen termi, joka kuvaa sukulaisuutta yhteisen kielen kautta. Eli kirjaimellinen käännös olisi "saman kieliset".

Suomalaisten kanssa kokoonnumme jouluaattona yhdessä syömään. Wantokit on tärkeä voimavara, kun omat verisukulaiset ovat kaikki niin kaukana. Sen sijaan on Hilkka, Katri, Seija, Marjo ja Ritva. Me ollaan Mikon kanssa vielä toistaiseksi porukan nuorimmat, mutta ei enää kauan. Tervetuloa Sadeharjut <3 teitä odotellaan jo kovasti!


Tässä pari kuvaa viime joululta vuonna 2014. Hiukan oli erilaiset maisemat silloin..

Mikon parta jäässä :)

Hymy ei hyydy, vaikka olisi aivan liian kylmä ja pakkanen