juhlahumua ja löytämisen riemua :)

Eilen vietettiin Mikon synttäreitä. Oikestaan me juhlistettiin sitä ihan
vaan kahdestaan. Leivoin hienon mansikka-banaani kakun ja siitä
riittääkin syömistä useammaksi päiväksi. Erityiskiitos Ouluun
henkilölle, joka lahjoitti meille hienon tupperware vatkaimen. Siitä on
ollut paljon iloa ja kakun tekeminenkin oli paljon helpompaa :)

Täällä Ukarumpassa on nyt vuoden kiireisin aika erilaisten tapahtumien
kannalta. On ollut näytelmiä, konsertteja, urheilutapahtumia ja huomenna
alkaa ehkä vuoden odotetuin tapahtuma nimeltä Banquet. Yläkoulun
viimeisen luokan oppilaat ovat silloin juhlan keskipisteenä. He
pukeutuvat hienosti ja heidän isät ja äidit järjestävät banquet
juhlijoille hienon illallisen ja hauskaa ohjelmaa. Vanhemmat ovat
valmistelleet taphtumaa jo viikkokausia. Siihen todella käytetään paljon
aikaa ja vaivaa, jotta nuorilla olisi ikimuistoinen ilta.

Täytyy myöntää, että me ei olla jaksettu kauheasti osallistua kaikkeen
siihen juhlintaan, jota olisi tarjolla. Kaikki on vielä niin uutta ja
outoa, että on niin mukava töiden jälkeen vain tulla kotiin ja olla
rauhassa. Tässä vaiheessa ei vielä ole tarvetta käyttää vapaa-aikaa
osallistumalla kaikkeen mahdolliseen, mutta ehkä ensi vuonna tähän
aikaan tilanne on jo ihan erilainen.

On ollut mukava huomata monia pieniä ilon aiheita arjessa. Esimerkiksi
se, kuinka ihanaa on saada aikaan kupillinen kuumaa hyvää kaakaota.
Kaupasta ei valmista kaakojauhetta saa, vaan se pitää itse sekoittaa
maitojauheesta, tummasta kaakaosta ja makeutusaineesta. Toinen ilon aihe
on se kun hakee ulkoa guava-hedelmiä ja kuinka täydellisen ihana makea
hedelmien tuoksu täyttää koko talon :)

Olen ylpeä, kun selvisin tänään kunnialla pihamiehen palkanmaksusta. Hän
käy kerran kuukaudessa leikkaamassa nurmikon ja kielitaidottomana olin
hiukan huolissani meidän kommunikaation sujuvuudesta. Onneksi kaikki
meni ilman ongelmia ja pihamies oli tyytyväinen saamaansa rahaan.

Naapurimme Hilkka palaakin takaisin Ukarumpaan ensi viikolla. Hilkalla
on kymmenien vuosien kokemus täällä asumisesta ja olemisesta. Ei
tarvitse jännittää niin paljon kommunikaatio-ongelmia, kun on
seinänaapurina henkilö, jolta voi kysyä heti jos tulee joku asia.
Hilkasta on ollut paljon apua ja turvaa.

Tämän päivän saavutus oli se, että löysin vihdoin ja viimein oman
lompakkoni. Täällä on paljon ongelmia varkauksien ja murtautumisien
kanssa ja sen vuoksi arvokkain omaisuus pitäisi laittaa jonnekkin
sopivasti piiloon. No, mie sitten pistin lompakon piiloon ja autuaasti
unohdin sen sijainnin.. Tänään löysin sen. Arvaappa mistä? No, se oli
grillin sisällä kaiken maailman uunipeltien ja kippojen kanssa.. Olipa
hyvä, ettei me tykätä grillata, muuten olisin ehkä paistanut
luottokorttini :o

Täytyy alkaa miettimään jotain viksumpaa piilopaikkaa tärkeille
papereille ja pankkikorteille. Sen pitäisi olla joku semmoinen paikka,
jota on melkein mahdoton löytää.. Monen mielestä pakastin on hyvä, mutta
meillä on niin pieni pakastinlokero, että ei sinne oikein mahdu
ylimääräistä. Yksi mitä mietin on, että jos ostaisi jonkun sellaisen
pesuaine tms purkin, jonka sisällön voisi tyhjentää ja täyttää tärkeillä
papereilla ja sitten säilyttää paikassa, jossa ei ole mitään arvokasta..

Intra netissä oli ohjevihkonen erilaisten salalokeroiden rakentamisesta,
mutta ehkä se on ajankohtaista vasta sitten kun on oma talo.
Piilopaikkojen ja salokeroiden kehittäminen on ihan hauskaa (kunhan ei
unohda minne se kätkö tulikaan tehtyä..)

Harrastus ja työ yhdistyvät

Tämä viikko on ollut molemmilla töiden suhteen jo aika kotoisaa. Voi sanoa, että meille molemmille on kyllä annettu työ, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Parempaa työtä ei olisi osannut edes haaveilla :)

Mikko on kotiutunut CTS:ään, jossa korjataan ja huolletaan meidän järjestön työntekijöiden tietokoneongelmia. Töitä on ollut niin paljon kuin ehtii tehdä. Täällä pääsee tekemisiin myös hiukan erilaisempien laitteiden kanssa kuten esim. satelliittipuhelimet, aurinkokennot ja matriisitulostimet. Niitä ei Suomessa tule vastaan ihan koko ajan.

Maria on tällä viikolla opettanut tietotekniikkaa alakoululla (1-6 lk). Oppitunnit sujuivat aika hyvin. Ainakin kun ottaa huomioon, että joka luokalla oppilaita on noin 20 ja yleensä kaikki tarvitsevat apua ja neuvoja yhtäaikaa :)

Pieni ongelma on, että opetusmateriaalia ei ole oikeastaan mitään valmista, vaan kaikki joutuu tekemään itse alusta. Hyvä puoli on, että sitten ainakin tulee juuri minun näköiseni oppitunti. Suomessa kaikki olisi niin helppoa, kun materiaalia voi etsiä ja ladata internetistä niin paljon kuin ehtii ja jaksaa.

Meillä internetin käyttö on todella kallista ja sen vuoksi yritämme säästää käyttämällä nettiä vain tärkeimpiin perusjuttuihin. Se tarkoittaa: ei facebookkia (maria kommunikoi faceystävien sähköpostiviesteillä faceen), ei youtubea, ei uutissivustoja, eikä varsinkaan tarkoituksetonta seikkailua nettisivuilla. Nettiin mennessä pitää olla nopea ja tehokas :D

Meillä ei myöskään ole telkkaria, joten vapaa-aikaa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Kaikki se viihde, joka Suomessa ympäröi 24/7 on täällä pelkkä kaukainen muisto. Siinä on omat hyvät puolensa.

Ylimääräinen vapaa-aika on saanut Mikon innostumaan taas koodaamisesta. Tai kyllähän se innostus oli Suomessakin, mutta täällä saa enemmän aikaan, kun ei ole paljoa muita harrastuksia.

Mikolla on työn alla vapaaehtoisprojektina paikallisen nuorisokeskuksen Mambu Haus:n yksi tietokone, joka toivon mukaan saadaan jälleen toimivaksi ja takaisin nuorille harjoituskoneeksi.

Maria on askarrellut naapurin Hilkan vanhoista Kirkko ja kaupunki lehdistä paperihelmiä ja saa nähdä josko niistä tulisi korvakorut joku kaunis päivä :) Iltapuhteeksi kävin lisäksi hakemassa toimistolta eri kieliryhmien arkistoitavaa materiaalia. Niitä sitten skannailen ja muokkaan digitaaliseen muotoon silloin kun sattuu olemaan pulaa tekemisestä.

Ruoanlaittaminen ja tiskaus vie aika ison osan päivästä. Tänään Maria teki mm. Guava-banaani-papaija-mehujäätelöä ja banaani-papaija-jugurttia. Ruoan valmistuksen huono puoli on se, että hetkessä jokaikinen kippo, kapusta ja kattila on sotkettu ja taas tiskataan..

Mikko on saanut nyt enemmän tiskivuoroja, kun Maria onnistui raastamaan jälleen sormensa.. Se ei sinänsä ollut mikään yllätys, koska näin on käynyt jo pari kertaa aikaisemminkin kahden viime viikon aikana. Nyt haavasta vain tuli hiukan syvempi ja tulehduksen välttämiseksi koitan välttää jokivedellä läträämistä. Yleensä sitä kai oppii virheistään niin sanotusti "kantapään kautta", mutta ilmeisesti se ei koske porkkanan raastamista..

Mikolla on ensi viikolla synttärit <3 Jotain herkkuja täytyy varmaan juhlan kunniaksi järjestää :)

hups, porkkanan raastaminen on yllättävän vaarallista..

Blogia kirjekyyhkyllä

Meillä on viime päivinä ollut aika paljon ongelmia nettiyhteyden kanssa. Välissä saattaa olla useitakin päiviä ettei yhteys toimi. Sitä on sitten tutkittu ja mietitty missä vika mahtaisi olla. Tulivat lopulta siihen tulokseen, että meidän puhelinlanka, jota pitkin myös nettiyhteys kulkee, on niin ruostunut, että yhteys pätkii sen vuoksi. Jäi hiukan epäselväksi tuleeko sitä ehkä joku korjaamaan vaiko ei..

Olemme ihmetelleet myös avaimiamme, kun suurimmasta osasta lukkoja on hiukan vaikeata päästä avaimilla sisään. Nyt kun olemme kaksi viikkoa kulkeneet talon takaovesta, huomasimme lopulta että meille oli annettu kokonaan väärän asunnon avaimet. Onko tuo sitten ihmekään jos niillä on hiukan vaikea availla ovia.

Meidän pihalla laulaa usein pieni lintu, jolla on aivan ihana ääni. Usein pysähdyn kuuntelemaan ja ihmettelemään, miten niin pienestä voi kuulua niin kaunis ääni. Piti oikein nauhottaa kännykällä sen laulua. Ehkä jossain vaiheessa saan laitettua siitä pätkän myös tänne blogiin.

Toissayönä Mikko ihmetteli illalla, kun ulkoa kuului kummallista ääntä. Vähän kuin joku heittelisi jotain ikkunaan. Se olikin lentävien koppakuoriaisten armeija, joka kovasti yritti tulla valoa kohti. Olivat sen verran isokokoisia koppakuorisia, että ihan mukava kun oli ikkunalasi välissä.

Näin yhtenä päivänä videon, jossa meidän kaupungin lapset pyydystävät syötäviä koppakuoriaisia. Ihan jännä.. Empä tiedä kuinka helposti itsellä menisi alas rapeaksi voissa paistettu koppakuoriainen. Tästä pääset katsomaan mainitsemani videon

Toisaalta niitä ötököitä tulee syötyä väkisinkin, kun kaikissa jauhoissa, makarooneissa ja kaurahiutaleissa on aina mukana kaikkea pientä elävää. Jotenki on kuitenkin eri asia syödä ötököitä vahingossa kuin tietoisesti. Jokunen päivä sitten oli uutisissakin, että yk suosittelee erilaisten syötävien hyönteislajien käyttöä ruoaksi. Kai sitä tarpeeksi nälkäisenä sitten syö mitä tahansa.

Niin vielä siitä jääkaapista, josta viimeksi kirjoitin.. Tämän asunnon omistaja etsii uutta jääkaappia ja se saapuu sitten aikanaan. Nyt meillä on vuokralla varajääkaappi. Oli kyllä mukava saada jääkaappi takaisin ja taas pystyä säilyttämään ruokaa.

Jääkaappi meni rikki :(

Toissapäivänä hajosi jääkaappi. Illalla huomasin, että pakastelokeron tavarat on kaikki aivan sulana. Onneksi tavaraa ei meinnyt ihan järjettömästi hukkaan. Täällä toimiva jääkaappi ja pakastin on todella tärkeä, koska ruoka on hirmu kallista ja lämpimässä kaikki pilaantuu niin nopeasti.

Viime blogissa oli kuva Mikosta sipulin leikkaajana. Teimme viime viikolla hienoja sipulikuutioita pakkaseen ja kun pakastin rikkoontui niin kaikki sipulit piti heittää roskiin (usean tunnin työ meni hukkaan). Lihaakin meni pilalle noin 20e arvosta. Onneksi oli ehditty kuitenkin syödä aika iso osa pakastimen ruoista, mutta kyllä se silti vähän harmittaa.

Tänään kävi korjaaja ja totesi, että jääkaapin korjaaminen maksaisi noin 300e. Se on suurinpiirtein puolet uuden jääkaapin hinnasta. Täällä sähkötavarat maksavat todella paljon. Iltapäivällä saimme vihdoin varajääkaapin rikkoontuneen tilalle.

Pikkuhiljaa olemme päässeet tutustumaan tuleviin työtehtäviimme. Tämän viikon tehtävistä iso osa on ollut vielä tutustumista erilaisiin käytännön asioiden hoitamiseen. Molemmat olemme olleet terveenä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta elämä täällä Ukarumpassa alkaa tuntua kotoisalta.

Arjen haasteita Ukarumpassa

Reilu viikko on nyt asuttu Ukarumpassa. Välissä on ollut aika raskaitakin hetkiä, kun koti-ikävä vaivaa ja yhteydenpito Suomeen ei ole ollenkaan niin helppoa, kun mitä olisin toivonut. Samalla kuitenkin tiedän, että kunhan pahin kulttuurishokki hellittää, niin elämä täällä on varmasti omalla tavallaan yhtä kivaa kuin Suomessakin. Täällä asiat pitää vain tehdä hiukan eritavalla.

Olen huomannut että täällä Ukarumpassa ruoka on paljon isompi juttu kuin Suomessa. On vaikea löytää välttämättä ihan kaikkia ruoka-aineita, joita on tottunut käyttämään ja monet tuotteet ovat kaupassa triplahintaiset Suomeen verrattuna. Toisaalta on ollut hauska oppia tekemään ruokaa hitaasti ja ajan kanssa ihan alusta lähtien.

Meidän keittiöön on tänään tunkeutunut pieniä muurahaisia. En tiedä mitä etsivät, kun mitään ruokaa/sokerista ei pitäisi olla saatavilla. Täytyy varmaan kysyä neuvoa naapurin Hilkalta. Muurahaisia oli makuuhuoneen sängyssäkin. Tuleekohan yöllä unissaan nielastua monta muurahaista..

Huomenna alkaa TokPisinin kielikurssi ja tiistaina pääsee vihdoin ja viimein myös kauppaan. Paikallinen ruokakauppa on ollut viikon suljettuna ja täytyy myöntää että ruokaa on joutunut hieman säännöstelemään, että selviää seuraavaan kauppapäivään.

Mikon mielestä sipulin leikkaaminen ei itketä niin paljoa, jos pitää uimalaseja päässä  :D

Ukarumpassa

Viikko sitten olimme matkalla PUG:aan. Saavuimme pääkaupunkiin Port Moresbyhyn 26.4 perjantai-iltapäivällä. Passi- ja tullitarkastukset sujuivat todella helposti ja pian olimmekin jo ulkona kuumassa ja kosteassa Port Moresbyn ilmastossa. Olimme positiivisesti yllättyneitä, että myös matkalaukkumme saapuivat aikataulussa ja mitään ei ollut laukuista kadonnut matkan aikana.

Alunperin tarkoitus oli saman päivän aikana päästä Ukarumpan kaupunkiin. Se suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, koska sää oli huono ja lentokone ei päässyt ilmaan. Niimpä menimme yhdeksi yöksi majataloon nimeltä Mapeng ja nukuimme siellä yhden yön. Olimme väsyneitä, mutta nukuimme katkonaisesti osittain aikaerosta johtuvista syistä ja osittain siitä että ikkunasta sisään kaikuvat erikoiset kaupungin äänet karistivat liian helposti unet silmistä.

Aamulla klo 6.30 lähdimme uudelleen lentokentälle ja sillä kertaa onnisti paremmin. Pääsimme vihdoin pitkän matkamme viimeiselle taipaleelle. Meitä oli täysi koneellinen kahdeksan hengen pienkoneessa ja siihen lisäksi rahti. Pienkoneissa matkustettaessa kilojen kanssa ollaan todella tarkkana, joten jokainen matkustaja ja jokainen laukku punnitaan. Meidän toinen matkalaukkumme ei enää mahtunut mukaan. Joten se matkusti perässä Ukarumpaan sitten seuraavalla lennolla maanantaina.

Lauantaina 27.4 saavuimme siis vihdoin Ukarumpaan. Viikonlopun ylitse olimme varanneet huoneen majatalosta ja asetuimme sinne tavaroinemme. Viikonlopun tunnelmaa kuvaa parhaiten sana "väsynyt". Olimme nukkuneet huonosti ja liian vähän. Eikä viikonloppu ollut valitettavasti poikkeus. Jostain syystä heräämme öisin klo 03 ja sen jälkeen on vaikea saada enää unta.

Maanantaina aloimme etsiä omaa kotia. Pyykkösen Esa, joka on perheineen FIDAn kautta lähetystyössä, ystävällisesti kuljetti meitä autollaan ympäri Ukarumpaa kun kävimme läpi vapaana olevia asuntoja. Lopulta päädyimme asumaan Lähetysseuran omistamaan taloon. Talon toista päätä asuttaa pitkän linjan PUG:n lähetti Hilkka ja myös toinen pää talosta kuuluu suomalaiselle lähetille, joka tosin on nyt kotimaan lomalla.

Talo on todella mukava ja ympärillä on ihanat vuorimaisemat. Asumme tässä asunnossa elokuuhun asti, jolloin siirrymme sitten Madangin alueelle POC-leirille (eli alkaa se viidakkokoulutus).

Meillä on nyt myös oma osoite :) postia saa lähettää. Paketin ideaalikoko meidän kannalta on 0,5kg ja sen tulee olla todella hyvin teipattu (teippiä ympäri niin ettei pakettia saa auki kuin veitsellä). Toisinaan postikuljetuksessa paketeista saattaa kadota tavaraa, joten mitään kauhean arvokasta sinne ei kannata laittaa. Karkkia kuulemma voi lähettää, mutta periaatteessa ruokatavaroiden maahan tuominen ei ole sallittua.

Mikko and Maria Vuorma
SIL
PoBox 1 (103)
Ukarumpa EHP 444
Papua New Guinea

Kentällä valmiina lähtemään kohti Ukarumpaa. Takana oleva kone oli se jolla lensimme

Mikko pääsi istumaan pilotin viereen

paras pitää kädet erossa näistä napeista..

Matkalla

Maria ensimmäistä kertaa pienkoneessa

Siellä siintää meidän Ukarumpa

Aamulenkillä

Mikko ihailee maisemia

Vuorien ympäröimänä