lauantai 25. toukokuuta 2013

Harrastus ja työ yhdistyvät

Tämä viikko on ollut molemmilla töiden suhteen jo aika kotoisaa. Voi sanoa, että meille molemmille on kyllä annettu työ, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Parempaa työtä ei olisi osannut edes haaveilla :)

Mikko on kotiutunut CTS:ään, jossa korjataan ja huolletaan meidän järjestön työntekijöiden tietokoneongelmia. Töitä on ollut niin paljon kuin ehtii tehdä. Täällä pääsee tekemisiin myös hiukan erilaisempien laitteiden kanssa kuten esim. satelliittipuhelimet, aurinkokennot ja matriisitulostimet. Niitä ei Suomessa tule vastaan ihan koko ajan.

Maria on tällä viikolla opettanut tietotekniikkaa alakoululla (1-6 lk). Oppitunnit sujuivat aika hyvin. Ainakin kun ottaa huomioon, että joka luokalla oppilaita on noin 20 ja yleensä kaikki tarvitsevat apua ja neuvoja yhtäaikaa :)

Pieni ongelma on, että opetusmateriaalia ei ole oikeastaan mitään valmista, vaan kaikki joutuu tekemään itse alusta. Hyvä puoli on, että sitten ainakin tulee juuri minun näköiseni oppitunti. Suomessa kaikki olisi niin helppoa, kun materiaalia voi etsiä ja ladata internetistä niin paljon kuin ehtii ja jaksaa.

Meillä internetin käyttö on todella kallista ja sen vuoksi yritämme säästää käyttämällä nettiä vain tärkeimpiin perusjuttuihin. Se tarkoittaa: ei facebookkia (maria kommunikoi faceystävien sähköpostiviesteillä faceen), ei youtubea, ei uutissivustoja, eikä varsinkaan tarkoituksetonta seikkailua nettisivuilla. Nettiin mennessä pitää olla nopea ja tehokas :D

Meillä ei myöskään ole telkkaria, joten vapaa-aikaa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Kaikki se viihde, joka Suomessa ympäröi 24/7 on täällä pelkkä kaukainen muisto. Siinä on omat hyvät puolensa.

Ylimääräinen vapaa-aika on saanut Mikon innostumaan taas koodaamisesta. Tai kyllähän se innostus oli Suomessakin, mutta täällä saa enemmän aikaan, kun ei ole paljoa muita harrastuksia.

Mikolla on työn alla vapaaehtoisprojektina paikallisen nuorisokeskuksen Mambu Haus:n yksi tietokone, joka toivon mukaan saadaan jälleen toimivaksi ja takaisin nuorille harjoituskoneeksi.

Maria on askarrellut naapurin Hilkan vanhoista Kirkko ja kaupunki lehdistä paperihelmiä ja saa nähdä josko niistä tulisi korvakorut joku kaunis päivä :) Iltapuhteeksi kävin lisäksi hakemassa toimistolta eri kieliryhmien arkistoitavaa materiaalia. Niitä sitten skannailen ja muokkaan digitaaliseen muotoon silloin kun sattuu olemaan pulaa tekemisestä.

Ruoanlaittaminen ja tiskaus vie aika ison osan päivästä. Tänään Maria teki mm. Guava-banaani-papaija-mehujäätelöä ja banaani-papaija-jugurttia. Ruoan valmistuksen huono puoli on se, että hetkessä jokaikinen kippo, kapusta ja kattila on sotkettu ja taas tiskataan..

Mikko on saanut nyt enemmän tiskivuoroja, kun Maria onnistui raastamaan jälleen sormensa.. Se ei sinänsä ollut mikään yllätys, koska näin on käynyt jo pari kertaa aikaisemminkin kahden viime viikon aikana. Nyt haavasta vain tuli hiukan syvempi ja tulehduksen välttämiseksi koitan välttää jokivedellä läträämistä. Yleensä sitä kai oppii virheistään niin sanotusti "kantapään kautta", mutta ilmeisesti se ei koske porkkanan raastamista..

Mikolla on ensi viikolla synttärit <3 Jotain herkkuja täytyy varmaan juhlan kunniaksi järjestää :)




hups, porkkanan raastaminen on yllättävän vaarallista..

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

ON jaloa ja kallis kutsu olla Herran sanan viestittäjä ja olla siuanuskseksi kaukaan koti massa on uhri tie ehkä ja on Pyhän Hengen voitelu ja apu hyvin voitokas ja siunaava ja ehdoton Jeesuksen veren pelastavan voiton vuoksi pelstukseksi ja uuden elämän siunaukseksi,kiitos ja siuausta,keijo