Viidakkoleirillä huikaisevan kauniin luonnon keskellä DAY 1

Maanantai 12.8.2013

Viidakkoleiri alkaa!
Heräsimme aamulla aikaisin viimeistelemään talon siivousta ja pakkaamista. Yöunet jäivät aika vähäiseksi, mutta se taitaa olla aika normaalia muuttohässäkässä. Naapurin Hilkka lainasi meille muutaman kaapin jonne varastoimme pari laatikollista tavaraa. Loput tavarat otimme mukaan.

Päätimme matkustaa Madangiin minibussilla. Helpompi vaihtoehto olisi ollut lentokone, mutta se on paljon kallimpaa ja toisekseen halusimme nähdä maisemia hiukan enemmän. Niimpä päätimme mennä autolla. Auton piti tulla hakemaan meitä ja neljän muun perheen matkatavaroita aamulla klo 6.30. Edellisenä päivä saimme viestin että haku onkin klo 7.30. aamulla 8.30 saimme puhelun että auto on tulossa, mutta kestää vielä jonkin aikaa.

Lopulta pääsimme matkaan klo 10. Auto oli _aivan_ täpötäynnä tavaraa! Matkustajien turvavyöt eivät toimineet ja se ei kyllä ainakaan lisää turvallisuuden tunnetta. Onneksi meillä oli hyvä kuski, joka ei tehnyt tyhmiä ohituksia, oli selvinpäin ja ajoi kaikin puolin fiksusti.

Matka kesti lähes 6 tuntia. Autossa oli kuuma ja tie oli pomppuinen, mutta maisemat olivat todella kauniit. Haasteena on juoda sopivasti vettä. Ei ole hyvä saada nestehukkaa, mutta toisaalta vessapaikkoja ei ole. Tai ainahan voi pysähtyä tien laitaan, mutta yksityisyyttä on turha toivoa.

Madangissa vaihdoimme autoa avolavaan. Sinne lastattiin kaikki matkatavarat ja sitten vain koitimme roikkua auton kyydissä ja samalla pitää kiinni matkatavaroista, jotka uhkaavasti liukuivat liian lähelle reunaa. Tästä matkasta on myös pieni video klippi. Kannattaa katsoa :)

Leiripaikkamme Nobnob on pienen vuoren rinteessä (300m meren pinnasta) ja maisemat merelle päin ovat henkeä salpaavan kauniita.

Ainakin toistaiseksi nettiyhteys on toiminut, joten yritämme päivittää blogia useamman kerran viikossa. 

Tiistai 13.8

Tänään oli vielä ns."helppo" päivä. Varsinaista opetusta ei vielä ole, vaan tutustumme muihin opiskelijoihin ja yritämme totuttautua uuteen ympäristöön ja kuumaan ilmastoon. Aamulla klo 6 lähdimme aamukävelylle. Meillä on 2 kertaa päivässä kävelylenkki vuoren rinnettä ensin alas ja sitten ylös. Tavoitteena on saada peruskunto siihen pisteeseen, että selviydymme kunnialla kolmen vuorokauden vaelluksesta viidakossa.

Meidän huone on itseasiassa paljon kodikkaampi kuin mitä odotin. Betonilattia, violetiksi maalatut seinät, muistuttaa etäisesti aika paljon Lapissa käytettäviä "eräkämppiä". Kaikki perusjutut löytyy, joten mikäs tässä on asustellessa :) Ehkä yksi parhaista puolista on se että ei tarvitse vielä tässä vaiheessa laittaa ollenkaan ruokaa, vaan saamme kaikki ateriat valmiina ruokalasta. Se tuntuu tosi mukavalta.

Meitä on noin parikymmentä opiskelijaa kurssilla ja lisäksi jonkin verran lapsia. Me olemme ainoat suomalaiset. Ihan mukavalta porukalta meidän ryhmä vaikuttaa. Saimme kurssin lukujärjestykset ja aika tiukka aikataulu tulee olemaan. Jopa viikonloppuna on ihan tehokas ohjelma. Hyvillä mielin ja terveenä olemme ainakin vielä tällä hetkellä.

Keskiviikko 14.8

Tuttuun tapaan aamu lähti käyntiin aamukävelyllä Nobnobin rinteillä. Liikkeelle lähtiessä on vielä hämärää ja reipas kävely kohti auringonnousua häikäisevän kauniissa maisemassa tekee olon etuoikeutetuksi. Mikko jäisi mielellään ihailemaan auringonnousua pitemmäksikin aikaa, mutta aamupala odottaa.

Sitä ennen on aamusuihku hienolla ämpärisuihkulla. Ämpäriin kaadetaan vesi ja sitten ämpäri hilataan narulla ylös. Pohjassa on reikiä, joista vesi tulee suihkun tapaisesti alas. Toimii yllättävän hyvin. Suihku tulee tarpeeseen, kun pienestäkin liikkumisesta hiki virtaa. Onneksi meillä on tuuletin mukana. Päivän kuumimpana aikana se on todella tarpeellinen. Silloin ei jaksa oikein muuta kuin torkkua. Kuumuus tekee olon tosi väsyneeksi.

Tämän päivän luennot olivat aika hurjia. Käytiin läpi sairauksien hoitoa viidakko-olosuhteissa. Tai lähinnä mitä tulee tehdä jotta ei sairastuisi. Madot, virukset, ötökät, malaria, dengue. Lista on pitkä. Sen lisäksi kävimme läpi erilaisia vaarallisia/myrkyllisiä eläimiä. Luennon lopussa alkoi olla jo aika hervotonta kikatusta ympäri luokkaa. Vaikka aihe oli vakava, niin se jotenkin avaa mielikuvituksen aika hurjillekin vitseille. Kai se on jokin luonnollinen tapa käsitellä pelottaviakin asioita, kun se kääntyy huumoriksi.

ILtapäivällä kävimme ehkä hiukan liiankin kunnianhimoisen kävelylenkin. Matkaa taisi kertyä noin 4km. Alamäkeen matka meni reippaasti ja ympärillä kulki 10 lapsen lauma ihmettelemässä valkoihoisia kulkijoita. Ylämäkeen oli hurjan raskas kävellä. Yhteensä aikaa meni 90min ja hiki virtasi aivan koko ajan. Selvisimme koko matkan takaisin, mutta oli se kyllä aikamoinen voimien koetus. Oli helpotus kun vihdoin pääsimme takaisin leirialueelle.