Meillä on talo hiljentynyt, kun Fifi-koirakin muutti seuraavan
hoitajansa luokse. Nyt ei ole enää vieraita, ei koiraa eikä naapuria.
Mikko tuli tänään töistä mukanaan sokeria ja maitojauhetta. Työpaikalla
kuulemma jaetaan kuukausittain jokaiselle työntekijälle maitojauhe- ja
sokeriannokset. Aika erikoinen käytäntö. Mikähän siinä on ajatuksena?
Ehkä kahvin kanssa maitoa tai sokeria käyttävien / käyttämättäjättävien
tasa-arvoisuus?
Mikko on innoissaan työskennellyt oman askarteluprojektinsa kanssa.
Meillä on tietokoneella peli, jota ohjataan hyppimällä peliohjaimena
toimivan maton päällä. Meillä on vain yksi pelimatto, joten Mikko päätti
rakentaa toisen. Tarvittava elektroniikka otettiin jo Suomesta mukaan,
joten nyt se tarvitsee enää vain kasata. Täytyypä muistaa seuraavalla
kerralla ottaa blogiin kuvia Mikon projektista.
Mie olen osallistunut kurssille, jossa on käyty läpi monikulttuurisen
yhteisön haasteita. Olen oppinut mm. seuraavia outoja tiedon murusia:
amerikkalaiset syövät kiitospäivän aterialla makeaa perunaa, jonka
päälle sulatetaan vaahtokarkkia (huh, aikamoinen yhdistelmä..).
Kiinalaisilla on uskomus, että kaikki riisi pitää syödä lautaselta pois.
Jos riisiä jää syömättä niin tuleva puoliso saa paiseita. Muissa
ryhmäläisissä aiheutti hilpeyttä, kun kerroin suomalaisesta
kaamosmasennuksen hoitoon liittyvästä korvavalolaitteesta.
Aika monenlaisista kulttuuritaustoista täällä on työntekijöitä.
Yhteiselo on toisinaan haasteellista, mutta jatkossa osaan ehkä paremmin
tunnistaa oman kultturitaustani mukanaan tuomia "taakkoja" ja toivon
mukaan osaan suhtautua muiden "outouksiin" hiukan suvaitsevaisemmin.
Lauantaina on kurssin päätösateria, johon pitäisi kehittää jotain
suomalaista "ruokakulttuuria". Teen ehkä lihapullia.. En osaa mitään
kovin moninmutkaisia kokkailuja ja täällä monien suomalaisten
ruoka-aineiden saatavuus on lähes mahdotonta.
Aikaisemmin kartomani silta- ongelma ei ole parantunut. Oikeastaan vain
pahentunut. Eilen ilmoittivat, että järjestömme aloittaa polttoaineen
säännöstelyn, koska sillan yli ei saada enää isoa polttoainekuljetusta.
Meidän arkea polttoaineen säännöstely ei juurikaan hankaloita, koska
liikumme suurimmaksi osaksi kävellen työ- ja kauppareissut Ukarumpassa.
Voi olla, että sillan rapistuminen alkaa pian näkyä myös meidän
kauppamme hyllyissä, jos uusia ruokakuljetuksiakaan ei saada tuotua
sillan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti