tiistai 27. elokuuta 2013

Puskaa ja hikeä

Eilen oli 8km viidakkovaellus, joka taisi kestää jotain 3 tuntia. Me olimma vielä "haastavan tason ryhmässä", jossa edettiin nopeasti ja mentiin hankalassa maastossa. Se oli ehkä elämäni tähän asti vaikein kävellen kuljettu reitti. Olen toki kulkenut tunturissa Suomessa ja onhan se aika mäkistä Lapissakin. Mutta näihin reitteihin verrattuna Lappikin tuntuu melko tasaiselta. Jotain kertoo ehkä sekin että GPS:n Sport Trackerillä nauhoitettu reitti kertoo kalorikulutukseksi 1300kcl. Hikoilin koko sen kolmen tunnin ajan enemmän kuin Suomessa saunassa istuessa.

Yli puolet matkasta kuljimme äkkijyrkkää alamäkeä välissä melkein pystysuoraa rinnettä. Jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen jalat tärisi jo ihan pelkästään sen takia, että joutui roikkumaan puunjuurissa ja etsimään sopivaa kohtaa, johon saa kengän pysymään niin ettei lähde ihan holtittomasti luisumaan alaspäin. Mie en tykkää korkeista paikoista ja jyrkän kuilun yli kulkeminen haperoa puunrunkoa pitkin, on aika epämiellyttävää.

Noin puolessa välissä matkaa kävelin kai jonkin oksan kohdalta, josta sain kymmenkunta vihaista muurhaista niskaani. Tietysti ne juoksivat suoraan paidan kauluksesta ja hihoista vaatteiden sisälle. Muurahaisten agressiivisuus oli helppo huomata. Ne nimittäin purivat melko kipeästi. Jonkin matkaa pystyin vielä kävelemään, vaikka muurahaiset purivat pienen sähköiskun tavoin. Lopulta oli kuitenkin pakko antaa periksi ja pyytää muita kävelemään jonkin matkan päähän, jotta voin riisua päälimmäiset vaatteet ja päästä eroon muurahaisista.

Kuljimme jonkin matkaa matalaa joenuomaa, jossa vesi pulppusi sisään kenkään. Loppumatkasta märät villasukat hiersivät rakot molempiin kantapäihin. Tänään ei ole kestänyt kenkiä laittaa jalkaan. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta se oli hyvä reissu. Ensi viikon maanantaina on kuulemma hiukan haastavampi vaellus :D Joten sitä odotellessa..

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. Maria oli väsynyt vaikka ollaan vasta matkan alussa



vettäkengässä.. ja tunnin kuluttua rakko kantapäässä..

Vaikka menee savua silmään niin en väistä :D

Nuotiolla paistetut kookoskeksit valmiita. Syömään!

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Voi Isän ihmeet teitä <3 Niitä kyllä olettekin ja olemme kaikki! Siunausta eloonne ja oloonne!