Paljon oli kyllä positiivistakin. Ensinnäkin a) en kaatunut/loukannut itseäni b) maisemat oli todella kauniit c) selvisin takaisin leirille vaikka tiukkaa teki. Matkan varrella pysähdyimme hetkeksi juomaan yhden kookospähkinän. Raskaan kävelyn, hikoilun ja kuumuuden jälkeen "kulau"-juoma oli ehkä parasta ikinä.
Ensin alamäkeen.. |
ja lisää alamäkeä. |
Pieni tauko puron varrella |
Mikkoa ei väsytä. Vaelluksethan on ihan parasta! |
Maisemat on niin kauniit, vaikka kyllä töitä sai tehä että näin korkealle pääsi.. |
Vasta pari kilometriä ylämäkeä kuljettu, mutta Maria on aivan uupunut |
Kulau-juoma, päivän pelastus |
Eikhän sitä nyt jaksa taas vähän matkaa kävellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti