Aidanrakennusta

Tämä viikonloppu on mennyt nopeasti. Minulla oli vakaa tarkoitus kirjoittaa uusin ystäväkirje, mutta en sitten ehtinyt sitäkään. Olimme jo pitemmän aikaa Mikon kanssa miettineet aidan rakentamista talon ympärille. Ei mitään älyttömän isoa. Halpa ja sen verran iso, että on koiralla tilaa liikkua, eikä tarvitse aina olla narussa.

Mikko kävi perjantaina ostamassa tarvittavat materiaalit. Puuta aidan tolpiksi ja metallinen verkkoaita nitojalla kiinni. Lauantai aamuna herätyskello oli soimassa heti auringon nousun aikaan. Mikko halusi aloittaa aidan rakentamisen heti aamusta.

Mie olin kyllä yrittänyt ylipuhua, että palkkaisi jonkun papualaisen edes kaivamaan ne tolppien kuopat. Mutta ei.. Liekö se sitten sitä kuuluisaa suomalaista sisua vaiko vaan miesten omituista jääräpäisyyttä, mutta hän halusi ehdottomasti rakentaa kaiken itse.

Kyllä mie toisaalta ymmärrän ihan hyvin Mikon näkökannankin. Paikallisten mielestä me “valkoiset” ollaan aivan tumpeloita fyysisessä työnteossa. Niimpä usein he haluavat tulla auttamaan, mutta sitten tekevät omanlaisensa version, joka ei välttämättä ole ihan sitä mikä meillä oli mielessä.

Mikko ei ole kovin pomottaja luonne, jolloin palkattu apupoika helposti ottaakin koko työnjohdon itselleen. Mikon mielestä helpoiten saa juuri sellaisen aidan kuin haluaa, kun sen tekee itse. Silloin ei tarvitse koko ajan neuvotella työmiesten kanssa. Täytyy myöntää, että onhan se ihan looginen johtopäätös.

Mikko teki aitaa koko päivän, poltti nahkansa auringossa ja sai vielä kaupan päälle rajun allergia reaktion käsiin. Niimpä sunnuntai iltapäivänä minä tartuin vuorostani lapioon ja viimeistelin muutamat viimeiset aidan tolpat. Nyt on Gromit-koiralla hyvä juoksennella pihalla, kun on enemmän tilaa liikkua.

Perjantaina torilla oli hyvin hämmentävä kohtaaminen. Tapasin papualaisen miehen, joka asuu Suomessa, puhuu suomea ja on naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Oli hyvin outoa puhua papualaisen kanssa suomeksi. Hän oli tapaamassa sairasta äitiään Ukarumpassa ja pian lähdössä takaisin Suomeen.

Perjantaina töistä kotiin tullessa näin suoraan olohuoneen ikkunasta, kun jonkun papualaisen talo paloi aivan kokonaan. Ilmeisesti se oli jonkinlainen paikallisten välinen riita, joka lähti käsistä ja koston kierre oli heti valmis. Puskamateriaalista rakennettu mökki paloi vartissa aivan totaalisesti.

Ai niin, meillä on taas ollu maanjäristyksiäkin. Eilen oli 4,8 magnitudin järistys. Talo helisi aika kovasti, mutta mitään ei menny onneksi rikki.

Gromit tykkää juosta ja kohta voikin narun irroittaa, kun aita on valmis

Maria aidanrakennustöissä :D Enkä edes saanu rakkoja