Kuinka pieleen voikaan mennä yhden maalipurkin ostaminen..

Aikaisemmissa blogiteksteissä olen kirjoittanut jotain meidän remonttiprojekteista. Minulla on jo pitkään tehnyt mieli maalata. Haluaisin maalata oikeastaan melkein kaikki seinät uudelleen. Ulkona vanha maali hilseilee jo monista kohdista. Sisällä tilanne ei ole ihan niin huono, mutta uusi maali piristäisi, vaikken mitään kovin dramaattisia värejä haluakaan.

Niimpä lähdin maalikauppaan. Siellä on kuulemma nykyään sellainen maalinsekoituskone, joten on mahdollisuus ehkä jatkossa saada samaa sävyä olevaa maalia lisääkin. Aina se ei ole ollut itsestäänselvyys ja silloin piti maalia kerralla ostaa koko se määrä, jonka uskoi tarvitsevansa. Seuraavana päivänä sävy saattaisi olla radikaalisti erilainen.

Päätin ostaa 5 litran maaliämpärin, kun sitä joka tapauksessa kuluisi aika paljon talon ulkoseiniin. Niinpä astuin kauppaan ja selitin myyjälle tok pisinin kielellä haluavani öljymaalia ulkokäyttöön “Mi laik baim sampela oilpaint lo paintim haus blo mi lo autsait”.

Myyjä menee tiskin takana olevaan varastohuoneeseen etsimään sopivaa maalia ja hetken kuluttua tulee takaisin ja kysyy oliko se öljymaalia, jota halusin ostaa? (tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida minun päässä jo hyvin lujaa!) -Kyllä, öljymaalia kiitos. -Ette siis en halua vesipohjaista, sitäkin on ulkomaalina. -Ei kiitos, tahtoisin öljymaalia.

Myyjä poistuu takaisin varastohuoneeseen ja tulee vartin kuluttua maalin kanssa. Tarkistan maalin sävyn ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Maalipurkin tekstit olivat mm. Indonesiaa ja kiinaa, joten niitä on turha lukea. Maksoin siis maalini ja lähdin kotiin.

Onneksi maalasin aluksi vain pienen alueen, koska jo viikon kuluttua uusi hieno maalipinta alkoi hilseillä. Voi kökkö, se oli sittenkin vesipohjaista maalia. Kuinka Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!!! Näin jälkeen päin tajuan, että minun olisi pitänyt tajuta myyjän yrittäneen minulle vaivihkaa kertoa, että öljymaali on loppu, mutta minä en vain ymmärtänyt, kun se olisi pitänyt lukea rivien välistä.

Tämän maan kulttuurin mukaisesti ei pidä sanoa suoraan “ei”, koska se voi suututtaa asiakkaan. Sen sijaan negatiivinen asia tulisi ilmaista jotenkin kiertoteitse. Myyjä yritti vesiliukoisia maaleja mainostamalla saada minut ymmärtämään, ettei öljymaalia ole. Minä tyhmä en sitä tajunnut ja nyt omistan 5 litraa sinistä maalia, jota on vaikea käyttää mihinkään, kun se hilseilee vanhan öljymaalin päältä pois niin nopeasti.

Toisaalta opin tärkeän läksyn kommunikoinnista. Jos myyjä on käyttäytyy epävarman oloisesti ja kysyy saman kysymyksen uudelleen ja uudelleen, kannattaa suosiolla unohtaa koko homma ja ostaa joskus toiste ja ehkä toisesta paikasta (mikäli on olemassa enemmän kuin yksi kauppa).