En eilen pystynyt
päivittämään blogia. Meillä oli 7 tuntia sähköt poikki ja
vielä senkin jälkeen paljon sähköongelmia. Jääkaappi oli
virratta 32 tuntia. Tiesin kyllä, että on tulossa päivän mittainen
sähkökatkos ja osasin siihen aamulla varautua jonkin verran. Isoin
asia on se, ettei vesipumppu toimi ilman sähköä. Joten heräsin
aamu viideltä täyttämään vedellä joka ikisen sankon ja kipon
mitä talosta löytyy. Onneksi on kaasuhella niin ruokaa pystyy
laittamaan, vaikkei sähköä olisikaan.
Vaikka sähköä
ei juurikaan ole, niin vihdoin
on tullut hiukan sadetta! Viimeisen kolmen päivän aikana on joka
päivä tullut vähän vettä ja se on iso kiitosaihe. Kestää
vielä ainakin 3kk ennen kuin pelloilla kasvaa taas edes jotain syötävää.
Joten paikallisten pula ruoasta ei ihan heti hellitä, vaikka sadetta saatiinkin.
Eilen
kuulimme, että papualaisen ystäväni “Moonan” talo oli
tuhopoltettu. Kyläläisten ja Moonan välit tulehtuivat, kun Moona
tuli raskaaksi. Moonan mies kuoli pari vuotta sitten ja hänellä on
neljä lasta avioliitosta. Nyt sitten vauva tulossa, mutta ei enää
aviomiestä. Kyläläiset halusivat Moonan lähtevän, mutta hän ei
halunnut jättää lapsiaan ja kotiaan.
Nyt
jäljellä on enää lapset, kaikki muu paloi maan tasalle. Heillä
on vain vaatteet, jotka lapsilla oli päällä nukkuessaan.
Talo sytytettiin palamaan lasten ollessa sisällä ja
todellakin nukkumassa.
Rakennus
sytytettiin tuleen molemmilta puolilta taloa
yhtäaikaa. Kun koko mökki
on “puskamateriaalia”
eli heinää, puuta ja kaislaa, se palaa niin nopeasti, ettei ole
mitään mahdollisuutta sammuttaa. Toisaalta ei kyllä ole
välineitäkään, joilla sammuttaa. Palolaitoksia täällä ei ole
kuin ehkä kaikkein isoimmissa kaupungeissa. Yleensä tulipalo ehtii
tuhota rakennuksen kokonaan, vaikka palohälytys saataisiinkin
tehtyä.
Harmittaa
ja surettaa Moonan puolesta. Naisen ja yksinhuoltajan asema on tässä
yhteiskunnassa todella heikko. Ehkä joskus vielä tämän maan
naisilla on samanlaiset oikeudet kuin suomalaisilla naisilla. Nyt se
on vasta kaukainen haave. Huomenna vien Moonan naapurikaupunkiin ja
ostan lapsille ainakin sen verran vaatteita, että on vaihtovaattet
jokaiselle lapselle.
Nyt
Moonan on käytännössä pakko lähteä ja muuttaa sukulaistensa
luokse. Kaikkia lapsiaankaan hän ei saa mukaan, koska osa lapsista
täytyy jättää Moonan edesmenneen miehen sukulaisille. Joskus
minun on niin vaikea ymmärtää tämän maan toimintatapoja.
Moona rikkoi yhteisön harmonian ja siitä hän sai todella kovan
rangaistuksen.
Asiasta
kolmanteen. Meillä on ullakolla joko hyvin iso hiiri tai pienehkö
rotta. Se juoksenteli yöllä katon vesirännissä. Mikko osti tänään
hiirenloukun ja alle 5 min syötin asettamisesta ensimmäinen
hiirulainen oli jo kuolleena ansassa. Saa nähdä tuleeko yöllä
lisää saalista...
 | ||
| Maria ja Gromit yhdessä lenkillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti