keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Shoppailua Kainantussa

Maanantaina kävin ostoksilla lähikaupungissa Kainantussa. Minulla oli mukana paikallinen nainen apuna. Yksin ei ole turvallista matkustaa oikeastaan mihinkään. Kainantuun ei sinänsä ole pitkä matka, mutta koska meillä ei ole omaa autoa, menen yleensä “julkisilla kulkuneuvoilla” ja se on aina omanlaisensa operaatio.

Ensiksi pitää kävellä lähimmälle “bussipysäkille”. Bussien pysähtymispaikka on ns.hiljaista tietoa. Kaikki tietävät paikan, mutta sitä ei ole merkitty millään tavalla. Siiten pysäkillä odotellaan sopivaa autoa. Oikeita linja-autoja täällä ei ole, eikä täällä maaseudulla ole edes takseja. Paikallisliikennettä ajetaan eräänlaisilla pakettiautoviritelmillä. Auto ahdetaan täyteen asiakkaita ja kun auto on täynnä niin matka jatkuu.

Me hyppäsimme heti ensimmäiseen autoon, joka sattui pysähtymään pysäkille. Se oli avolavakuorma-auto, jossa matkustajat istuvat lavalla tiiviisti vieretysten, ilman mitään penkkejä, puhumattakaan turvavöistä. Sitten pitää toivoa, että kuski olisi edes ajokuntoinen.

Kainantussa kiersimme ensiksi torilla. Mukaan tarttui sipulia 0,30e/ kpl, mangoja 0.30e/ kpl ja sokeriruokoa. Kuivuuden vuoksi monia tuotteita tuodaan rannikolta asti tänne myyntiin. Sitten vuorossa oli vaate”kauppa”. Täällä vaatekaupat myyvät yleensä vain käytettyjä vaatteita. Hinnat ovat suht alhaisia, joten toisinaan ostelen käytettyjä vaatteita vain esim. askartelupojektien materiaaliksi.

Kadulla valkoinen ihonväri herättää huomiota. Lapset kuiskivat toisilleen “lukluk, wait meri” (katso tuolla on valkoinen nainen). Seuranani ollut papualainen nainen on huvittunut saamastani huomiosta. Illalla hänen kotikylässänsä ihmiset pyytävät kertomaan millaista on olla valkoisen naisen kanssa ostoksilla.

Seuraavana päivänä huomasin, että olin polttanut molemmat olkapääni ja niskan Kainantun reissulla. Luulin, että ihoni olisi jo hiukan vahvempi, mutta tulipahan taas muistutus aurinkovoiteen tärkeydestä. Aloe vera geeli helpottaa hiukan polttavaa tunnetta iholla. 


Meillä oli papualaisia ystäviä Burum-Mindikistä kylässä pari päivää

1 kommentti:

Soini Olkkonen kirjoitti...

Oi miten upeaa ja sykähdyttävää nähdä rakkaat ystävämme Seki ja Niwe teidän kanssanne iloitsemassa Jeesuksen rakkaudesta ja moninaisista ihmeistä. Kiitos olkoon Jumalan ... tietäen että vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. 1 Kor 15:57-58 Jeesuksen ystävien joukko ja verkosto kasvaa ja vahvistuu. Hänen sanansa ei voi raueta tyhjiin.
Kiitos Maria elävästä tavastasi kuvailla shoppailumatkaa Kainantuun.
Siunaten teitä kaikkia. Soini ja Kaija