Suuren urheilujuhlan tuntua

Ukarumpan alakoululla oli perjantaina urheilupäivä. Koulun oppilaat oli jaettu kahteen tiimiin, punaisiin ja keltaisiin. Esikoululaisista kuudennen luokan oppilaisiin kaikki osallistuivat erilaisiin kilpailuihin. Oli erilaisia juoksukisoja, tarkkuusheittoa, säkkihyppelyä ja monia muita lajeja. Yksilövoiton lisäksi joukkueet kilpailivat keskenään koko urheilupäivän voitosta.

Urheilupäivää varten oli valmistauduttu jo pitkään. Välituntisin useimmiten täynnä pieniä koripalloilijoita ollut koripallokenttä on viimeisen parin viikon ajan ollut aivan tyhjänä, kun suurin osa oppilaista on ollut jalkapallokentällä harjoittelemassa urheilupäivää varten.

Tiistaina ekaluokkalaiset oppilaat tulivat välitunnin jälkeen kuvaamataidon tunnille aivan uupuneina. Osa oli sitä mieltä, ettei juuri nyt jaksa nousta edes pulpettiin istumaan. Kun kyselin miksi juuri tänään kaikki ovat niin väsyneitä, vastaus tuli yhdestä suusta: Me harjoiteltiin urheilupäivän juoksukilpailua varten koko välitunnin ajan. Eikä se ollut ainoa kerta. Varsinkin pienimmät oppilaat ovat harjoitelleet lähes vimmaisesti.

Eräs esikoululainen oli ilmaissut huolensa kotona, jos hän ei saakaan urheilupäivänä yhtään palkintoa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä pienimmät urheilijat saavat kaikki mitalin. Ikävuosien kertyessä myös kilpailu kovenee ja säännöt tiukkenevat.

Monena vuonna urheilupäivää on vietetty äärimmäisen mutaisessa ja märässä kelissä. Lapset ovat olleet aivan yltä päältä mudan kuorruttamia. Tänä vuonna sitä ongelmaa ei ollut. Päin vastoin. Maa on niin kuiva, että yleensä niin pehmeä jalkapallokentän nurmikko on korventunut todella kovaksi.

Meidän koulussa on sääntö, että kaikilla oppilailla pitää olla kengät. Liikuntatunti on poikkeus, silloin ei ole pakko pitää kenkiä. Meidän koulussa lapset ovat tottuneet siihen, että juoksukilpailuissa juostaan paljain jaloin. Monien mielestä se on paras (ja ainoa) tapa, jos haluaa juosta lujaa.

Tänä vuonna kuivan ja karkean urheilukentän vuoksi opettajat päättivät, että lapsilla on “kenkäpakko” urheilupäivänä. Kukaan ei juokse paljain jaloin tänä vuonna. Oppilaat olivat hämmentyneitä. “Miten niin pitää juosta kengät jalassa?” “Aina on juostu kilpaa paljain jaloin” “Onko oikeasti pakko pitää kenkiä?” "Voiko kengät jalassa edes juosta kunnolla?".

Erityisesti papua-uusi-guinealaiset oppilaat ovat usein urheilupäivänä tähtiä. Toisaalta on sitten sellaisia oppilaita, joita ei urheilu voisi vähempää kiinnostaa ja useimmilla heistä on aikaisempaa kokemusta siitä, ettei mitalisijoille ole pääsyä.

Yksi papualainen pikkupoika oli laittanut keltaisen kisapaitaansa päälle jo urheilupäivää edeltävänä iltana ja nukkunutkin kisapaita päällä. Luokkakaverit tulivat puoli kuudelta heti kun aurinko nousi, koputtamaan ovelle ja yhdessä poikaporukka lähti “lämmittelemään” urheilupäivää varten.

Katsojiakin on iso joukko. Äidit ja isät kokoontuvat tietysti katsomaan lasten urheilusuorituksia, mutta myös isommat sisarukset yläkoulun puolelta ovat katsomossa mukana. Monille ehkä isoin juttu urheilupäivässä on se, että sieltä voi ostaa monenlaista herkkua mm. hattaraa, jäätelöä ja pizzaa. Urheilupäivä on aikamoinen kokemus, mutta ihan kiva maanantaina taas päästä normaalin koulurytmiin ja seuraava urheilupäiväkin on onneksi vasta vuoden kuluttua :)

Yleensä lapset juoksevat ilman kenkiä, mutta ei tänä vuonna.

 Ps. Tänä vuonna punainen joukkue voitti.